Skitsoilua

Useamman vuoden olen käyttänyt taiteen tekemisessäni nimeä Kapa, valokuvaustyössäni taas virallisemmalta kuulostavaa nimeäni Martti Kapanen. Näin olen halunnut erottaa toisistaan valokuvaajan ja valokuvataiteilijan eri roolit. Valitettavasti tuntuu vieläkin, vuosikymmenten jälkeen, tämä skitsofreeninen käytäntö jääneen ihmisille epäselväksi. Viimeksi Hesarin koko sivun artikkelissa valokuvataiteen kotiutumisesta myös suomalaiseen kotiin ja yksityisten keräilijöiden kokoelmiin. Kapan sijasta käytettiin nimeä Martti Kapanen ja teokseni nimikin oli ristitty uudelleen.

Muuten hieno veto ”Koti&Tyyli” sivujen toimittajilta. Takana ovat ne ajat, ei siitäkään kauaa ole, kun kiisteltiin siitä, voiko valokuvaus ollenkaan olla taidetta. Muistanpa vain, kun Valokuvataiteilijoiden liitto haki valtakunnalliseen kuvataiteilijoiden kattojärjestöön Suomen Taiteilijaseuraan jäseneksi, niin Taidegraafikoiden liitto oli pontevimmin vastustamassa jäsenyyttämme. Mutta niinpä vain me napinpainajat olemme jo vuosia olleet, joskaan ei varmaan täysipäisiä, niin ainakin täysivaltaisia jäseniä.

Kapa nimen käyttöön liittyy myös toinenkin, ja sekin ihan pätevän tuntuinen syy. Täällä Keski-Suomen seuduilla vaikuttaa toinen Kapanen-niminen taiteilija. Ei ole Martti, vaan Matti. On jo pitkään ennen tänne Jyväskylään tuloani täällä päin asustellut taidemaalari. Niinpä usein, kun näyttelyistäni kirjoitettiin, muuttui Martti nimi Matiksi, enkä kuitenkaan niin huonoa jälkeä saanut aikaan, etten olisi mielelläni niissä yhteyksissä nähnyt omaa nimeäni painettuna. Kun vielä pari kertaa bussilastillinen eläkeläisiä olisi halunnut tulla tutustumaan kesänäyttelyyni, niin alkoi Kapasen pojalle riittää. Minullahan ei mitään kesänäyttelyä ollut, vaan Matin maisemiahan ne mummot olivat menossa katsomaan. Opiskeluaikoina oli Mara muuttunut Kapaksi (Kuuluisien Capan valokuvaajaveljeksien Robertin ja Cornelin mukaan. Kuriositeettina voisin mainita, että Cornelin olen tavannut) ja niinpä olikin luonnollista ottaa tuo Kapa yleisempään käyttöön. Hienoimmin olen muuten ollut esillä vuosia sitten Keski-Euroopassa erään valokuvafestivaalin illallisilla, jossa paikallani päydällä koreili nimeni: Mr. Martie Kappa.

Kapa