Ei pitänyt esitelmää, ei...

Nyt kävi sitten niin, että laittoivat tänne hotellin aulaan nettipisteen, jotenka pikku viesti sitten on paikallaan. Kuvia ei voi tietenkään lähettää, on vain ruutu ja näppäimet. On kuitenkin niitä otoksia tullut varastoon ja kannettavan merkitys on korostunut yksin pienessä hotellihuoneessa illat istuskeltua. Esityön kun on saanut tehtyä jo paikan päällä, niin on sitten kotona helpompaa.

Kolme kuvaa päivässä oli tavoite, ja se on jo reippaasti ylitetty. Siis jotenkin siedettäviä kuvia, joita siis kehtaan ulkopuolisilekin esitellä. Siitä olen iloinen ja itseäni kiittelen.

Aamuisin olen yhdeksän maissa lähtenyt liikenteeseen ja palaillut siinä neljän viiden maissa jalat tönkkönä ja laukku kuvista painaen. Puolet lentää kursailematta roskikseen, jokunen jatkokäsittelyyn. Kuvaajana olen hyvin säästeliäs, liekö perua palkkikamera-ajalta. Yhden rungon kanssa on joskus ongelmia, kun tilanne vaatisi toisenlaista optiikkaa. Se pokkari siinä taskun pohjalla olisi ollut monesti paikallaan, toinen runko roikkumassa on jo liikaa niskalle ja ympäristölle.

Nyt katkaistaan tämä kuin kananlento, sillä ovat tuolla takavasemmalla immeiset sen näköisiä, että mitä tuo ukon turjake tuossa koko illan sillä ainoalla sormellansa näpyttelee. Pitäisi antaa vuoro muillekin.

Huomenna Jyväskylään taiteilijavaihtoprojektiin tulevan keraamikon kanssa Berliiniin ja toivottavasti saan hankittua sieltä sen kauan kaipaamani portfoliokansion. Sellaisen kunnollisen ja professionaalin.

Ystävyyskaupunki-iltamatkin tuli pidettyä. Ei tullut überburgermeisteria vaikka lupasi, vaan ei pitänyt Kapasen poikakaan esitelmää. Että tasoissa ollaan, paitsi, että ei Kapanen sitä esitelmää luvannutkaan pitää.