lauantaina, kesäkuuta 04, 2005

Kerrankin ajoissa


Hyvin outo on nyt tilanne, etten sanoisi perin kummallinen tai jopa ennen kokematon. Afrikan kosketuksia – tuo A-K:n hieno nimi näyttelylle on puolestani valmis. Viimeinen printti meni kehykseen ja siinä se sitten on. Kuukausi Grand Popossa Villa Karossa ja nyt puolitoista vuotta myöhemmin on kuvat tehty. Siitä kiitän itseäni, että kerrankin osasin olla ennakoiva: tuossa vuosituhannen ensi askelina tein Sunderland Colours-näyttelyn, jonka kehystityn sillä lailla kevyesti, ettei taustakartonkia liimattu kiinni kehykseen (estää pölyn yms. saasteen tunkeutumasta kehyksen sisälle) ja nyt voin käyttää näitä samoja kehyksiä uudelleen. Pois vain vanha kuva ja uusi tilalle. Jouduin tosin tekemään aikamoisia kompromisseja, kun ei paspan muoto ollutkaan sitä, mitä kuva olisi vaatinut. Moni kuva rajautui uudelleen. Ja moni jäi siksi pois, ettei rajausmahdollisuutta ollut. Vaan miksipä sitä murehtimaan, ei ne kaikki sinne kuitenkaan olisi mahtuneet. Gallerian tila on rajallinen ja varsinkin kun kyseessä on yhteisnäyttely A-K:n kanssa. Tietenkin olisin voinut kehystyttää kuvat uudelleen, mutta kun tuossa koossa, mitä nyt teen, niin kehys maksaa viitisenkymppiä kipale ja kuvia nyt tulee ainakin parisenkymmentä niin panenpa nekin rahat vaikka
itseni ruokkimiseen. Kehystettyjen kuvien lisäksi laitan vielä joitakin isompia ilman kehyksiä tai sitten vaan lasin alle suoraan.

Hirveää on ollut tohina täällä Hourulassa viime viikolla. P. On koonnut näyttelyä Jaroslavliin Venäjän maalle, ei oppinut mitään Petroskoin keikasta edellisenä vuonna. Tuntuu olevan viranomaisilla siellä hauskaa, kun saa taiteilijarukkia pompotella byrokratiansa kanssa. Aina kun yksi asia menee kohdalleen, niin keksivät kaksi uutta ongelmaa tilalle. Ken sinne kuviansa halajaa, niin kavahtakoon koko ajatusta. En kuitenkaan tuota P:n oppimiskykyä mitenkään halua mollata, vaikka noin sanoinkin. Kunnioitettavaahan se on, että sinnekin jaksetaan suuntautua. Tarkoitin sillä sitä, että itse laiskana miehenä en moiseen urakkaan toistamiseen olisi ryhtynyt. Vaan ihana taitaa sitten olla tunne, kun kaikki on valmista ja vaikeudet voitettu. Siitä voi olla jo kateellinen.

Huomisen sunnuntain voikin pyhittää lepäämiseeen ja maanantaina varhain starttaan kohti Helsingin kaupunkia hakemaan J-P Inkisen näyttelyä valokuvakeskukselle. Tiistaina ripustetaan ja keskiviikkona avataan kesäkauden alun merkeissä. Toivottavasti taiteilijaseuran väkeä saapuu paikalle. On meinaan kutsuttu.

3 Kommenttia

Blogger Kapa sanoo:

On muuten tutkittu, että on lähes sama miten sanan kirjoittaa, kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain sanassa on oikein. Ihminen pystyy kuitenkin lukemaan sen oikein. Muut kirjaimet saavat olla sitten miten vain, kunhan kuuluvat siihen sanaan. Siis on sama kirjoitinko kehystityn vai kehystytin.

9:56 ip.  
Blogger Mikko Moilanen sanoo:

On myös tutkittu, että ihminen tunnistaa sanat kirjaimien muodostaman "hahmon" kautta. Kuvan "hahmosta" saa tehtyä ympäröimällä sanan tiukasti viivalla.

Äskeisestä voisi tietysti päätellä, että tällöin mahdollisimman yleisten sanojen ja niukan sanavaraston käyttäminen auttaisi lukijaa lukemaan tekstiä erittäin nopeasti.

(Omat empiiriset tutkimukseni asiasta ovat samansuuntaisia. Huonosti osattu kieli on erittäin raskasta ja hidasta lukea, koska joutuu katsomaan tarkasti lähes jokaista sanaa.)

12:37 ip.  
Blogger Mikko Moilanen sanoo:

http://www.webstyleguide.com/type/case.html

Tuossa linkki aiheeseen. Olen varma, että tämä liittyy jotenkin myös valokuvaamiseen.

12:43 ip.  

Lähetä kommentti

Pääsivulle