Pikkukätösiä kaupan

Pikku-uutisena luin tänään Keskisuomalaisesta, tosin oikein kuvan kera, että on kaupunkimme taas mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Kulttuuriaitan lastenkurssilla ovat lapsukaiset lätränneet kätösensä väriin ja tehneet paperille omansanäköistä taidetta. Eivät saa pikkupiltit tuotoksiaan kotiin iskän ja äiskän ihailtavaksi vaan kaupungin karvainen käsi hamuaa kaikki itsellensä. Sittenhän niitä on hauska antaa myöhemmin lahjaksi kaiken maailman kissanristiäisissä. Ja taas säästettiin. Toivottavasti on sentään tekijöitten nimet ylhäällä ja näkyvillä. Ja huoltajan (tekijäthän ovat itse alaikäisiä) allekirjoittama paperi, jossa taiteilija luovuttaa kyseisen teoksen kaupungille nollakorvausta vastaan. (Uskallan epäillä)

Vaan viime viikonlopun ristiäisissä antoivat Saksan herrat ja tyttäret ihan oikeitten taiteilijoitten tekemiä grafiikanvedoksia lahjaksi jyväskyläläisille ystäville. Sietäisi siitä Jyväskylän päättäjien ottaa oppia. Juhlapuheissa kyllä korostetaan Jyväskylää grafiikkakaupunkina, vaan kun pitäisi pikkusumma kaivaa kassasta, niin ei käsi kurota siihen suuntaan. Ja kyllä tuo valokuvataidekin täällä kukoistaa. Nämä vain siksi, että ovat kumpaisetkin monistettavaa taidetta ja pienikokoista saisi suht´ edulliseen hintaan. Noin niinkuin lahjaksi annettavaksi. Maalaiskunta on tässä suhteessa osoittanut kiitettävää harkintakykyä luottamalla paikallisiin ammattilaisiin.

Ja sitten Afrikkakuvien kimppuun. Vedostelen niitä pikkuhiljaa vailla paniikkia. Kerrankin ajoissa!
Hyvä minä!