Luonnonrauhaa

14.6.2005

Äitsaari

Hiljaista. Pikkuformulat vain inisee ja pörisee. Mikälie keltakukkainen pensas täynnä kimalaisia ja itikoita ympärillä riesaksi asti. Ei ollut velipokoika vielä käynyt, joten siivosin talven jäljet tuvan puolelta (sauna jääköön huomiseksi). Hiirenpapanoita ei ollut nimeksikään, joitakin reittejä olivat näköjään löytäneet, oli hirrentäytteet levällään lattialla. Saunan matto oli sopivasti ollut nurkan tukkeena, joten siitä oli pitänyt palanen järsiä kulkutietä estämästä. Harmaasieppoemo hautoi vakiopaikallaan räppänän kupeessa ja västäräkki kuten ennenkin ötököittensä kimpussa. Lämmintä on ja kosteaa, aurinko paistaa järvenselän yli kellon käydessä jo kymmentä illalla.

Lahden kautta sitten kiepautin itseni ja on akku nyt paikallaan ja sähköt kunnossa. Huomenna laitan vesipumpun ja sitten saunan lämmitykseen. Täytyy pitää se räppänä kiinni, ettei linturaasu häiriinny liian kanssa.

En minä niitä kultalevyjä saanut. Tyhjä oli Veijalaisen puoti niistä. Vaan oli niin peto tuo kauppamies puhumaan, etten ilman rahanantoa sieltä kehdannut lähteä. Kaksi sateenvarjoa kainalossa ja 120 euroa köyhenpänä lähdin. Vaan sainhan nuo varjot vihdoin ja viimein uusittua. Olisi kai ollut marketissa hieman halvempia, mutta olisiko ollut valon läpäisy ja värilämpötila samaa luokkaa.

Jääkaappia yrittelin puolisen tuntia käynnistellä, sellaista kaasuvärkkiä. Ei onnistunut. Sinne sisäsilmään tähystelin, mutta en edes kipinää havainnut, jotenka se siitä. Tulkoon listeriat ja pakteriat ja muutkin virukset,kun ei tuo kellarikuopan kylmyys varmaankaan täytä kaikkia säädettyjä direktiivejä.

15.6.2005

Uni kävi silmään aamuyöstä ja lokki herätti viiden pintaan. Mikäs tässä ihmisen olla ja katsella järvenselkää. Varhainen soutaja tuolla saarien lomassa; kai katiskoja kokemassa - jospa vaikka soppakalat. Sen verran on kirjoittaminen vuosien saatossa unohtunut, että en enää tiedä, miten noita välimerkkejä käytetään. Nytkin laitoin puolipisteen, josko edes oikeaan paikkaan. Ja sitten piti vielä tuo viivakin lykätä siihen samaan lauseeseen. Ei hyvä.

Tulipahan reippaanpuoleiset ettoset vedettyä. Sillä aikaa oli taivas kerennyt koota pilvet kannellensa. Vaan mikäs siinä, tyyntä on ja rauhaisaa. Jospa sen saunan vasta huomenna, mitäs tässä hötkyilemään. Katsellaan sadetta.

17.6.

Tyyni on taas järven pinta. Sade kaikkosi ilalla. Sauna tuli lämmitettyä ja piirakat tungettua sisuksiin. Pari pientä lanttusupikasta vielä ja on vatsakin saanut osansa.

Sulake paloi laturista ja piti lähteä kylille uutta etsimään. Rasilaan (Ruokolahden keskus) suuntasin Nesteelle, vaan eihän siinä ollut kuin keskikaljaa ja munkkikahvia tarjolla. Siis Imatralle. Vuoksenniskan Essolla tyttö hymyili ujosti tiskin takana ja vastasi että ”en mie tiiä” sulakeuteluuni. Mansikkalasta löytyi varaosakeskus, mutta sieltä olivat loppu. Imatrankoskelta sitten löytyi samantapaisia pari kappaletta ja Prismasta vielä lisää. On nyt sulakkeita sitten poltettavaksi asti. Kuutisenkymmentä kilometriä tuli mittariin sulakereissulla. Oli tarkoitus kuvatakin, vaan ei ollut sää siihen puuhaan otollinen.

A-K viestitteli Venäjän maalta haluavansa rantasaunaan. Mikäs siinä, mennään vastaan, täällähän sitä rajaseudulla ollaan. Kielsin enää lähettelemästä tekstareita kun Kolun Marja soitteli ja kertoi Keskisuomalaisen artikkelista, jossa varoiteltiin kännykän käytöstä itänaapurin mailla. Oli joku saanut viidensadan euron laskun parista tekstiviestistä. Että semmoista rosvotouhua siellä.

Pirun vihainen itikka inisee ja häiriköi ympärillä eikä anna pyydystää itseään.
Murhanhimo nousee, sanokoon muut mitä lystäävät.