Loma on sitten tältä erää pidetty. Hieman yli pari tuhatta kilometriä auton ratissa, vaan siinä välissä sitten kaikenlaista. Mitäpä niistä sen enempää, juhannus meni rattoisasti ja hengissä selvittiin. Oli iloa ja oli myös surua, siis kaikkea, mitä elämä antaa. Länsirannikkoa tultiin alas aina Turkkuseen asti. Oli muori vielä kovin pirteän tuntuinen, vaikka 90-vuotispäivät on jo takanapäin. Makholman läpi ajettiin hiekka pöllyten, ei edes rantaa nähty. Sen verran oli kiire, ettei Rupurannan Jania edes keretty moikkaamaan (http://www.rupuranta.net/). Terveisiä nyt kuitenkin , jos tätä lueskelet, yritän vielä poiketa sitten syksymmällä.
Olivat muuten rantaruottalaiset saaneet tuomenkehrääjäkoin vieraakseen, josta laitan yhden kuvan katseltavaksi (etenkin R:lle, joka rakastaa luontokuvia).
Kiva oli muuten palata kotiin. Postipinon seassa odotti Taide-lehti ja hyvin olivat kuvituksen valinneet esittelyyni. Kaksi aukeamaa, käykääpä lukemassa. Sähköpostisaastan seassa oli muutama oikeakin ja varsinkin mieltäni ilahdutti tuore kommentti kyseisestä Taide-lehden jutusta.
Ja sitten matkamuumi vai mikä meemi se nyt on, joitakin poimintoja kuitenkin. Siis vaikuttavia. Siis tarkemmin: minuun vaikuttavia.
-Juhannuspäivän sauna Kemijoen varressa. Mainiota kotiviiniä. Useanlaista. Harvoin on suomalainen viini hyvää. Nämä olivat.
-Hautajaiset. Jytyn. Pienimuotoiset, vain me kolme.
-Kärsämäen paanukirkko. Piti kuvata, mutta kun oli sähkömiehet piuhojansa vetämässä, niin en kuvannut. Sähkötön kirkko, johon vedettiin johtoja. Kai ne muusikot tarvitsevat, kun oli konsertti tulossa. Ei tahdo tuo ääni enää tulla soittimista korviin ilman verkkovirtaa.
-Pippuripihvi Kärsämäen ainoassa ruokapaikassa. Kymmenen euroa. Porsasta. Ei pippuria. Ranskalaisia oli kyllä vaikka muille jakaa ja plöräykset sinappia ja ketsuppia. Menkää kokeilemaan, yllätytte!
-Käynti Rovaniemellä. Ystävä sairaalassa. Ei taida olla enää kotiin lähtijäksi. Surullista.
-Sähköuunissa savustettua lohta. Ei sähkön sähköä. Herkullista.
-Teini. Turussa. Herkullinen illallinen valkoviinin kera.
-Oulun kauppahalli ja tori.
-Turun kauppahalli ja tori.
-Poronpaisti 25 euroa kilo. Ei ollut kylmälaukkua mukana. Jäi ostamatta.
-Taidekappeli Turun Hirvensalossa. Yksinkertaisen kaunis. Puuta, kuparia.
-Peltipaita. Turusta.
-Yöpaikan etsiminen Vaasasta. Päädyimme Maalahden motelliin.
-Pienet kylät ja kylätiet. Lintukodot.
kirjoittanut: Kapa | 13:13
1 Kommenttia
No voi hitsi......jos olisitte soittaneet, niin olisin kertonut minkä puskan läpi rantaa hieman näkyy......Totuus kun on sellainen, että vaikka kartalla tiet kulkevat merenrannassa, ei Pohjanlahden varsilla juurikaan merta näe. Rannat ovat mökkiläisten, ja vaikkei olisikaan,
niin umpeenkasvavan Suomen rääseikkö viimeistään peittää näkyvyyden. Merta voi enää ihailla harvoilla julkisilla paikoilla, rannat ovat sulkeutuneet.
Lähetä kommentti
Pääsivulle