Jokapäiväinen leipämme

Täällä ei leivät haudu muovipusseissa hikoilevina sitkeinä mössöinä. Ovat hyllyillä vapaina kunkin otettaviksi. Tai sitten varsinaisessa leipämyymälässä tiskintakaihmisen annettavana. Itsepalvelukaupoissa ovat liimanneet (millä lie syljellä) hintalapun itse kuoreen kiinni, ja tiukasti. Veitsellä täytyy kuorta sivaltaa, että saa sen pois. Leipä on etupäässä valkoista tai harmaata, vaalean harmaata. Ei ole vielä löytynyt ruisleipää. Suolaa eivät säästä leivässäkään. Pidän rapeasta kuoresta, en pidä varsinkaan huoltoasemamuovimössöstä.

Tänään kuvasin sästeliäästi, etti muistikorti pääse kulumaan. Kolme kuvaa. Kahdesta ensimmäisestä se parempi katutaidekuva, minusta oivaltava. Kolmas siten aiheeseen liittyvä leipäkuva. Televisiota olen katsonut kerran, ja silloinkin viitisen minuuttia.
Vain yksi kanava toimi, ja sekin lasten ohjelmaa. Sen koommin en ole avannut.

kapa