lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Valituspäivä - varsinkin taittajasta





Työkone paskana. Se tietosellainen. Isompi läppäri myös paskana. Vain miniläppäri mininäytöllä ja miniohjelmilla toimii.

Ei ole rahaa ostaa uutta, ei korjata vanhaa. Pitäisi tutkia ensin missä vika, ja sitten ostaa uudet osat. Itse en noista ymmärrä, joten huoltoon ja ne tunnit maksaa.

Tv alkaa musiikin soittamisen joka yö kello kolme, jos unohtaa jättää standby:lle. Huollosta soittivat, ettei ole lupaa tehdä asialle mitään, on ohjelman lähettäjän koodaus kyseessä. Ihan en niellyt tarinaa ja soitin Digitan tekniseen tukeen (YLE).
Siellä mies ei myöskään niellyt tarinaa. Katsotaan, kun tulee laite takaisin Giganttiin ja aloitetaan keskustelu asiasta. Digitan mies haluaisi myös osallistua tuohon keskusteluun. Sen verran kummasteli tuota tarinaa.

Englannissa kameran takatelkkari hyytyi tuon tuosta. Piti laitta JASsille takuuhuoltoon, mutta täällä toimii moitteettomasti. Ilmeisesti Nikonin D700 ei ole
suunniteltu Brittein saarten ilmastoon. Turha sitä JASsille on lähettää, tuleetakaisin vielä laskun kanssa ja kommentilla: ei vikaa.

Families of Food -kirja sitten saapui viimein tännekin. Meikäläisen osuus 28 sivua. Komea hieman yli parisataasivuinen opus, jossa kaikki kahdeksan valokuvataiteilijaa edustettuna. Tekstiäkin kivasti. Kuvat komeasti koko aukeaman kokoisena, triptyykkejä kun ovat. Vaan ei ole taittajalla ollut kuvanlukutaitoa, oma lay outtinsa ilmeisesti vain mielessä. Useissa kuvissa olin laittanut pääkohteen keskelle, siis ihmisen. Sinne ne piilotettiin taitteeseen. Tuossa muutama esimerkki.
Yksi kuva oli sarjasta jätetty pois, ei siinä mitään, mutta juuri se, jossa mielestäni ilmenee koko unkarilainen ruokakulttuuri. Koko sarjan ehkä tärkein kuva - mielestäni.

Viime tippaan kun jäi kirjan toimittaminen ja painatus, niin emme me taiteilijat nähneet taittoa ja kuvavalintaa etukäteen.

Ja päivän päätteeksi eräs ihminen soitti ovikelloa ja tuohtuneena sekoili aivan kummallisesta asiasta, joka ei koskenut häntä laisinkaan.

Siis on syytä nyt vetää lärvit.

Olkaa ihmiset kilttejä toisillenne.

kapa

keskiviikkona, marraskuuta 03, 2010

Paluu arkeen



Kotona. Auto haettu huollosta. Tuulilasi vaihdettu, viat korjattu, osia uusittu, katsastettu. Siinä kuulkaas sataset lenteli vikasuuntaan, ja komeasti. Lompakko niin ihmeen kevyt ja vierellä uhkaavasti törröttävä laskupino - ah, niin ihanan raskas.
Tytöt ottivat reissussa rähjääntyneen hyvin vastaan. Siitä heille kiitos.

Kotiläppäri sekaisin, työkone mustana. Mitään ei näy. Joku epämääräinen naksutus kuuluu sisältä. Vain miniläppäri toimii. Miten sitä nyt töitä tehdään? Onhan noita koneita tietenkin kaupat pullollaan, mutta kun rahat meni, eikä riitäneetkään.

Viimeisenä päivänä Nidderin laaksossa tekojärvelle. Kostean tihkusateisen sumuinen ilma. Vaan paikalla oikea ajoitus. Padolle saavuttuani pilviverho hieman repesi, ilma rasvatyyni ja sopiva harmaus, siis kuvaamaan ja nopeasti. Kymmenen minuuttia ja alkoi pieni tuuli tuivertaa, rikkoi veden pinnan ja lumous oli tipotiessään. Hetki oli kuitenkin muistikortilla tallennettuna. Olin tyytyväinen. Jäi hyvä mieli kotimatkalle.

kapa