tiistaina, kesäkuuta 21, 2005

Hiekkalinnoja tekemään


Tulihan se Taiteilija sieltä reisultanssa väsyneenä, mutta onnellisena. Mitä lie olivat siellä tarjonneet, kun niin piti suutansa hymyyn väännellä. Heti kyllä vein sen Saimaan rannalle täisaunaan ja muutenkin kuurattavaksi. Vaan on nyt puhtoinen tuo kulkija kuin taivahan enkeli.

Jyväskylään pyykille ja Hourulaan roskapostin poistoon. Sitten huomenna nokka kohti pohjoista ja Jussia viettämään. Se on meinaan kesä nyt. Palaillaan sitten heinäkuun puolella isännöimään Saksan poikaa, kolmas päivä pitäisi olla hommiansa aloittamassa.

Pistän vielä kuvan Lappeenrannasta. Ei ole tuo tyttönen mikään värkkitaiteilija, ihan on oikea hiekkalinnan tekijä. Siitä vaan kaikki linnoja värkkäilemään. Jos pelkäätte, että menee hiekkaa kenkään, niin värkkäilkää vaikka virtuaalisesti. Hyvää juhannusta kaikille! Ja muistakaa korvatulpat
niillä festareilla.

Luonnonrauhaa


14.6.2005

Äitsaari

Hiljaista. Pikkuformulat vain inisee ja pörisee. Mikälie keltakukkainen pensas täynnä kimalaisia ja itikoita ympärillä riesaksi asti. Ei ollut velipokoika vielä käynyt, joten siivosin talven jäljet tuvan puolelta (sauna jääköön huomiseksi). Hiirenpapanoita ei ollut nimeksikään, joitakin reittejä olivat näköjään löytäneet, oli hirrentäytteet levällään lattialla. Saunan matto oli sopivasti ollut nurkan tukkeena, joten siitä oli pitänyt palanen järsiä kulkutietä estämästä. Harmaasieppoemo hautoi vakiopaikallaan räppänän kupeessa ja västäräkki kuten ennenkin ötököittensä kimpussa. Lämmintä on ja kosteaa, aurinko paistaa järvenselän yli kellon käydessä jo kymmentä illalla.

Lahden kautta sitten kiepautin itseni ja on akku nyt paikallaan ja sähköt kunnossa. Huomenna laitan vesipumpun ja sitten saunan lämmitykseen. Täytyy pitää se räppänä kiinni, ettei linturaasu häiriinny liian kanssa.

En minä niitä kultalevyjä saanut. Tyhjä oli Veijalaisen puoti niistä. Vaan oli niin peto tuo kauppamies puhumaan, etten ilman rahanantoa sieltä kehdannut lähteä. Kaksi sateenvarjoa kainalossa ja 120 euroa köyhenpänä lähdin. Vaan sainhan nuo varjot vihdoin ja viimein uusittua. Olisi kai ollut marketissa hieman halvempia, mutta olisiko ollut valon läpäisy ja värilämpötila samaa luokkaa.

Jääkaappia yrittelin puolisen tuntia käynnistellä, sellaista kaasuvärkkiä. Ei onnistunut. Sinne sisäsilmään tähystelin, mutta en edes kipinää havainnut, jotenka se siitä. Tulkoon listeriat ja pakteriat ja muutkin virukset,kun ei tuo kellarikuopan kylmyys varmaankaan täytä kaikkia säädettyjä direktiivejä.

15.6.2005

Uni kävi silmään aamuyöstä ja lokki herätti viiden pintaan. Mikäs tässä ihmisen olla ja katsella järvenselkää. Varhainen soutaja tuolla saarien lomassa; kai katiskoja kokemassa - jospa vaikka soppakalat. Sen verran on kirjoittaminen vuosien saatossa unohtunut, että en enää tiedä, miten noita välimerkkejä käytetään. Nytkin laitoin puolipisteen, josko edes oikeaan paikkaan. Ja sitten piti vielä tuo viivakin lykätä siihen samaan lauseeseen. Ei hyvä.

Tulipahan reippaanpuoleiset ettoset vedettyä. Sillä aikaa oli taivas kerennyt koota pilvet kannellensa. Vaan mikäs siinä, tyyntä on ja rauhaisaa. Jospa sen saunan vasta huomenna, mitäs tässä hötkyilemään. Katsellaan sadetta.

17.6.

Tyyni on taas järven pinta. Sade kaikkosi ilalla. Sauna tuli lämmitettyä ja piirakat tungettua sisuksiin. Pari pientä lanttusupikasta vielä ja on vatsakin saanut osansa.

Sulake paloi laturista ja piti lähteä kylille uutta etsimään. Rasilaan (Ruokolahden keskus) suuntasin Nesteelle, vaan eihän siinä ollut kuin keskikaljaa ja munkkikahvia tarjolla. Siis Imatralle. Vuoksenniskan Essolla tyttö hymyili ujosti tiskin takana ja vastasi että ”en mie tiiä” sulakeuteluuni. Mansikkalasta löytyi varaosakeskus, mutta sieltä olivat loppu. Imatrankoskelta sitten löytyi samantapaisia pari kappaletta ja Prismasta vielä lisää. On nyt sulakkeita sitten poltettavaksi asti. Kuutisenkymmentä kilometriä tuli mittariin sulakereissulla. Oli tarkoitus kuvatakin, vaan ei ollut sää siihen puuhaan otollinen.

A-K viestitteli Venäjän maalta haluavansa rantasaunaan. Mikäs siinä, mennään vastaan, täällähän sitä rajaseudulla ollaan. Kielsin enää lähettelemästä tekstareita kun Kolun Marja soitteli ja kertoi Keskisuomalaisen artikkelista, jossa varoiteltiin kännykän käytöstä itänaapurin mailla. Oli joku saanut viidensadan euron laskun parista tekstiviestistä. Että semmoista rosvotouhua siellä.

Pirun vihainen itikka inisee ja häiriköi ympärillä eikä anna pyydystää itseään.
Murhanhimo nousee, sanokoon muut mitä lystäävät.

lauantaina, kesäkuuta 11, 2005

Ostoksilla


Housuja piti lähteä ostamaan. Kesäsellaisia. Tuppaa nuo vanhat jo kulumaan taipeista puhki ja vielä vanhemmat, ne huonosta kankaasta tehdyt, kutistumaan kaapin hyllyllä. Samalla työhuoneelle pari pikku asiaa hoitamaan ja käytäväkaapin saloista kaivelemaan kesävaatteita. Housut löytyi marketasta ja tarttuipa käteeni levyäänite, joita nykyisin tulee luvattoman harvoin hankituksi. Viime vuonna en tainnut ostaa ainuttakaan ja tänä vuonna on tullut hankituksi jo yksi ennen tuota tänäpäiväistä. Ja kun tämä blogiprojekti näyttää kääntyvän tuonne levymarkkinoinnin puolelle niin kaipa se on minunkin tässä mainostettava (valitettavasti en saa tästä minkäänlaista alennusta levyihin enkä vapaalippuja konsertteihin). Linkkejä en kyllä rupea aktivoimaan, etsikää itse sieltä nettilöistänne, jos huvittaa.

Niin että jo lumien aikana hankittiin Tom Waitsin ”Real Gone” ja tänään sitten Nightwishin ”Once”. Semmoista on rokkia ja räminämusiikkia. Vaan hyvää on kummatkin.

Maanantaiksi pitää vielä jäädä näyttelyn purun takia ja sitten iltapäivällä Lahteen velipojalta hakemaan akkua mökille. On siellä sellainen aurinkopaneelisysteemi sähköä tuottamassa. Tiistana varhain akun kanssa sitten kohti Ruokolahtea ja Äitsaarta. Samalla voisi Lahdessa käydä Fototeknisillä, jospa se Veijalainen olisi jo saanut uuden erän niitä kultaisia CD-levyjä. Taitaa olla tällä hetkellä ainoa paikka Suomessa, joka niitä myy. Ovat 24 karaatin kullalla päällystettyjä ja säilyttävä kerros on phtalocyanidia. Kombinaatio, joka takaa maksimaalisen säilyvyyden. Sinne on hyvä laittaa sitten kuvat talteen ja toivoa hartaasti, että tulevaisuudessa löytyisi värkki, joka pystyy niitä lukemaan.

Jos en vielä maanantaina käy kuulumisia kertoilemassa, niin sitten joskus viikon päästä palattuani.

torstaina, kesäkuuta 09, 2005

Avajaiset


Tuli kesä sitten avattua – ja Inkisen näyttely. Piiskaa annan kuitenkin valokuvakeskuksen jäsenille, graafikoille ja muille kutsutuille taiteilijoille. Oli osanotto kovin niukkaa. Vaan riittihän sitä viinijuomaa sitten enemmänkin kanssa meille aktiiveille .Ei sen puoleen, ei noita taiteilijaseuran jäseniä kyllä muulloinkaan Harmoniassa näe, että ei eilisiltainen mikään poikkeus ole. Taitaa olla tuo galleria liian keskellä kaupunkia, jotta sen voisi ottaa tosissaan. Pistän tähän nyt oikein kuvan näytille, että näette millaista tuolla sisällä on. Jospa sitten joskus vaikka poikkeaisitte.a

On tuo intimiteettisuoja ihmisille nykyisin sen verran tärkeä asia, että lakiakin jouduttiin kiristämään. Varmuuden vuoksi hieman peittelin paikkoja, ettei tulisi Ameriikan Korvaus Vaatimuksia Kapasen pojalle jälkijunassa.

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2005

Lähtöä odotellessa voi rupatella joutavia


Siinä heitä nyt on valmiina suureen seikkailuun. Äiti Venäjän syliin tekee mieli. On siinä pikku napinpainajavärkkäilijällä ollut huuli pyöreänä kun oikeat taiteilijat ovat koonneet näyttelyä. Nyt pitäisi kaiken olla valmiina ja lähtö edessä. Saa nähdä, onko reissulta paluuta, vai sinnekö hukkuvat ja jauhautuvat byrokratian suuriin rattaisiin. On rauha maassa tai pikemminkin Hourulassa hulinaviikkojen jälkeen. Nythän olisi hiljaista tehdä omia juttuja, kun valtaosa väestä painuu töittensä perään, vaan kun alkaa olla hommat siinä vaiheessa, ettei täällä ole mitään odottamassa ruudun äärellä. Taidan suunnata nokkani kohti Saimaan rantaa ja etsiskelemään sitä kuuluisaa Ruokolahden leijonaa. Sunnuntaiaamuna kun tuon eukon saa potkaistua matkaan, niin sittenhän sitä joutaakin jo lähtemään. Kameran otan mukaan jos vaikka kuvia... Ja laineitten liplatukseen on rauhaisaa nukahtaa.

Hommat saa nyt tältä päivältä riittää. Ja illalla sinne Harmoniaan Valokuvakeskuksen tairjoilusta nauttimaan. Saadaan tämä kesäkausi vihdoinkin avatuksi.

maanantaina, kesäkuuta 06, 2005

Tule pappi apuun


Varhainen herätys. Työhuoneelle pari asiaa hoitamaan ja sitten puoli seitsemän aikaan nokka kohti Helsinkiä. Kimmo jäikin Porvooseen häitä parantelemaan ja tavattiin sitten yhdentoista aikaa Vallilassa. Löytyihän se kahvilakin, missä piti tavata, ihan ilman karttaa löysin. Bensaa siinä tuli kuitenkin poltettua hieman liiankin kanssa, kun ei meinannut kadun alkua saada pyörien alle. On niitä yksisuuntaisia muuallakin kuin Jyväskylässä. Oli J-P Inkinenkin ehtinyt paikalle ja sitten kuvalaatikoita hakemaan. J-P:n näyttelyähän olin sinne mennyt noutamaan. Kimmolla oli vielä palaveri Mäkelän Askon kanssa ja en jäänyt heitä häiritsemään vaan kävelin Kaivopuiston rantaa edes takaisin yrittäen selvitellä sekavia ajatuksiani.

Täällä Hourulassa oli hirveä haipakka menneillään – Jaroslavlin näyttelyn töitten pakkausta ja muuta viimehetken hulinaa. Nyt talo kuitenkin jo rauhoittui.

Yritän pelastaa kuviani tuolta ilmiselvästi väsähtäneeltä (jaksoi juuri ja juuri ylittää takuuajan) ulkoiselta kovalevyltäni. En ehtinyt/viitsinyt tehdä niitä kuuluisia varmuuskopioita ja tässä sitä nyt ollaan. Onpahan taas hyvä syy tehdä uusia kuvia.

Toisivat tuon woodoo-papin tänne, jospa homma sitten hoituisi. Kävisi kuten Grand Popossa Villa Karon avajaisissa, josta Juha Vakkuri kertoili. Oli nimittäin satanut viikkotolkulla, eikä loppua näyttänyt tulevan. Meni tuo Villa Karon perustaja sitten paikallisen woodoo-papin pakeille kysymään, josko saisi tuon sateen karkotettua. Hetken mietittyään lupasi yrittää sadalla mummonmarkalla hoitaa asian kuntoon. Pyyteli vielä käymään parin päivän kuluttua uudestaan ja tiedustelemaan, miten homma etenee. No, Juhahan meni ja ukko kertomaan, että homma alkaa olla hoidossa, mutta jos vielä satasen saisi, niin saataisiin tuo kellonaikakin täsmäämään. Juhahan siitä kuvetta kaivamaan ja niin vaihtoi toinenkin satanen omistajaa. Tuli sitten avajaispäivä ja taivas sen kun ryöpytti niitä pisaroitaan. Kahdeltatoista piti seremonian alkaa. Yhdeltätoista taivas hieman repeili ja hieman ennen kahtatoista aurinko porotti siniseltä taivaalta. Oliko syynä siihen nuo papin loitsut, siitä saa kukin olla mitä mieltä haluaa. Näin vain kävi ja saatiin Villa Karo vihittyä käyttöönsä auringon saattelemana.

Jos jollain on samanlaisia kykyjä, niin kaksisataa mummonmarkka odottaa täällä Hourulassa. Saisin siten nuo kuvani takaisin.

lauantaina, kesäkuuta 04, 2005

Kerrankin ajoissa


Hyvin outo on nyt tilanne, etten sanoisi perin kummallinen tai jopa ennen kokematon. Afrikan kosketuksia – tuo A-K:n hieno nimi näyttelylle on puolestani valmis. Viimeinen printti meni kehykseen ja siinä se sitten on. Kuukausi Grand Popossa Villa Karossa ja nyt puolitoista vuotta myöhemmin on kuvat tehty. Siitä kiitän itseäni, että kerrankin osasin olla ennakoiva: tuossa vuosituhannen ensi askelina tein Sunderland Colours-näyttelyn, jonka kehystityn sillä lailla kevyesti, ettei taustakartonkia liimattu kiinni kehykseen (estää pölyn yms. saasteen tunkeutumasta kehyksen sisälle) ja nyt voin käyttää näitä samoja kehyksiä uudelleen. Pois vain vanha kuva ja uusi tilalle. Jouduin tosin tekemään aikamoisia kompromisseja, kun ei paspan muoto ollutkaan sitä, mitä kuva olisi vaatinut. Moni kuva rajautui uudelleen. Ja moni jäi siksi pois, ettei rajausmahdollisuutta ollut. Vaan miksipä sitä murehtimaan, ei ne kaikki sinne kuitenkaan olisi mahtuneet. Gallerian tila on rajallinen ja varsinkin kun kyseessä on yhteisnäyttely A-K:n kanssa. Tietenkin olisin voinut kehystyttää kuvat uudelleen, mutta kun tuossa koossa, mitä nyt teen, niin kehys maksaa viitisenkymppiä kipale ja kuvia nyt tulee ainakin parisenkymmentä niin panenpa nekin rahat vaikka
itseni ruokkimiseen. Kehystettyjen kuvien lisäksi laitan vielä joitakin isompia ilman kehyksiä tai sitten vaan lasin alle suoraan.

Hirveää on ollut tohina täällä Hourulassa viime viikolla. P. On koonnut näyttelyä Jaroslavliin Venäjän maalle, ei oppinut mitään Petroskoin keikasta edellisenä vuonna. Tuntuu olevan viranomaisilla siellä hauskaa, kun saa taiteilijarukkia pompotella byrokratiansa kanssa. Aina kun yksi asia menee kohdalleen, niin keksivät kaksi uutta ongelmaa tilalle. Ken sinne kuviansa halajaa, niin kavahtakoon koko ajatusta. En kuitenkaan tuota P:n oppimiskykyä mitenkään halua mollata, vaikka noin sanoinkin. Kunnioitettavaahan se on, että sinnekin jaksetaan suuntautua. Tarkoitin sillä sitä, että itse laiskana miehenä en moiseen urakkaan toistamiseen olisi ryhtynyt. Vaan ihana taitaa sitten olla tunne, kun kaikki on valmista ja vaikeudet voitettu. Siitä voi olla jo kateellinen.

Huomisen sunnuntain voikin pyhittää lepäämiseeen ja maanantaina varhain starttaan kohti Helsingin kaupunkia hakemaan J-P Inkisen näyttelyä valokuvakeskukselle. Tiistaina ripustetaan ja keskiviikkona avataan kesäkauden alun merkeissä. Toivottavasti taiteilijaseuran väkeä saapuu paikalle. On meinaan kutsuttu.

torstaina, kesäkuuta 02, 2005

Värkkitaiteilija värkkien armoilla


Kaikenlaisia värkkejä niitä on värkättykin. Tuon pikkukamerankin menin suin päin ostamaan. Vaan kun oli tarvetta semmoiseen, aina mukana kulkevaan ja taskuun helposti sujahtuvaan. Mutta oli se semmoinen värkki, että ei kestänyt kahtakaan päivää, kun jo erroria alkoi pukkaamaan siihen näyttöruutuunsa. Miksi minulle aina käy näin? Joko on värkit huonontuneet, tai sitten olen syntynyt epäonnen tähtien alle. Minä kun kuitenkin olen tämmöinen värkkitaiteilija ja värkeistä on työnteko kiinni, niin soisin niitten värkkien sentään olevan kunnolla värkätty.

Ja se toinen värkki sitten, se ulkoinen kovalevy, jonne olen värkännyt kuvia, enkä muka kiireiltäni ole ehtinyt tehdä varmuuskopioita, niin kehtaa sekin alkaa oikuttelemaan. Siinä se vasta värkki on.

Vaan eipä saa valittaa, sanoi entinen blogini lukija. Siis Afrikan kuvia värkkäämään, että voi sitten viettää lomaa, kun kesällä on kiva värkätä kaikenlaista kivaa.

keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005

Pikkukätösiä kaupan




Pikku-uutisena luin tänään Keskisuomalaisesta, tosin oikein kuvan kera, että on kaupunkimme taas mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Kulttuuriaitan lastenkurssilla ovat lapsukaiset lätränneet kätösensä väriin ja tehneet paperille omansanäköistä taidetta. Eivät saa pikkupiltit tuotoksiaan kotiin iskän ja äiskän ihailtavaksi vaan kaupungin karvainen käsi hamuaa kaikki itsellensä. Sittenhän niitä on hauska antaa myöhemmin lahjaksi kaiken maailman kissanristiäisissä. Ja taas säästettiin. Toivottavasti on sentään tekijöitten nimet ylhäällä ja näkyvillä. Ja huoltajan (tekijäthän ovat itse alaikäisiä) allekirjoittama paperi, jossa taiteilija luovuttaa kyseisen teoksen kaupungille nollakorvausta vastaan. (Uskallan epäillä)

Vaan viime viikonlopun ristiäisissä antoivat Saksan herrat ja tyttäret ihan oikeitten taiteilijoitten tekemiä grafiikanvedoksia lahjaksi jyväskyläläisille ystäville. Sietäisi siitä Jyväskylän päättäjien ottaa oppia. Juhlapuheissa kyllä korostetaan Jyväskylää grafiikkakaupunkina, vaan kun pitäisi pikkusumma kaivaa kassasta, niin ei käsi kurota siihen suuntaan. Ja kyllä tuo valokuvataidekin täällä kukoistaa. Nämä vain siksi, että ovat kumpaisetkin monistettavaa taidetta ja pienikokoista saisi suht´ edulliseen hintaan. Noin niinkuin lahjaksi annettavaksi. Maalaiskunta on tässä suhteessa osoittanut kiitettävää harkintakykyä luottamalla paikallisiin ammattilaisiin.

Ja sitten Afrikkakuvien kimppuun. Vedostelen niitä pikkuhiljaa vailla paniikkia. Kerrankin ajoissa!
Hyvä minä!