keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011

Tunne maisema ja motkota




Huomenna olisi avajaiset taidemuseolla. Viime aikoina on ollut avajaisia muitakin, sellaisia meikäläisiä kiinnostavia, kuten valokuvakeskuksemme jäsennäyttely ”Ihmisen kuva”, Beckerillä lappilaiset ja kohokohtana viime viikonloppuna Mäntän avajaiset, Kuvataideviikot Pekilossa ja Honkahovin näyttely. Museon näyttelyn avajaisiin en osallistu, vaikka aikaa olisi.

Tuntuu tuo museo olevan kuin loppupään Formula 1-talli. Kuskiksi kelpaat, jos tuot sponsorirahat mukanasi. Jos et, niin sitten fakjuu ja hyvästi. On tästä jo aikaa, kun sain puhelinsoiton ja kyseltiin olisinko halukas lähtemään isoon projektiin, joka pohjautuu kulta-ajan taidemaalareitten Keski-Suomessa maalaamiin töihin ja yleensäkin täällä työskentelyyn. Paikkoja läpikäymällä oli tarkoitus
luoda nykyvalokuvataiteen keinoin uustulkintoja paikoista ja Pekka Halosen/Akseli Gallen-Kallelan
töitten antamista lähtökohdista. Mielenkiintoinen projekti. Tottakai lähdin mukaan, ajattelin kuvaustyön vievän noin kaksi kuukautta ja kuukausi päälle käsittelyä, viimeistelyä, hiomista jne...

Stoppi tuli siinä, kun ilmoitettiin, että minulle ei sitten makseta mitään. Pitää itse hoitaa rahoitus. Suosituksia kyllä luvattiin apuraha-anomusten liitteeksi. Suomen kulttuurirahastolle nöyrryin yhden tekemäänkin ja oikein professorin suosituksin. ”Persaukinen” yliopisto, joka oli mukana projektissa, oli auliisti auttamassa yhden aanelosen verran.

Tämäkö on taiteilijan työn arvo ja arvostus? Pitääkö olla perse pystyssä selkä kaarella kumartamassa, kun on saanut kunnian, että otetaan yhteyttä? Ei väliä, jos vuokrien maksu tuottaa vaikeuksia, kunniaa se on ja taas yksi rivi seeveehen.

Näyttelyn ohessa julkaistaa kirja, jossa on monia arvostettuja kirjoittajia. Kai he kaikki ovat tehneet tuotoksensa ilmaiseksi, en tiedä?

Monikohan bändi tai yksittäinen muusikko on valmis esiintymään esimerkiksi festareilla ilmaiseksi? Monikohan luennoitsija luennoi yliopistolla ilmaiseksi? Monikohan tutkija tukii taidemuseolla ilmaiseksi, tai vaikkapa amanuenssoi? Heillehän annetaan ilmainen työhuone.
Tällä ilmaisella työhuoneella he perustelevat sitä kummastusta, kun me taidetyöläiset vielä uskallamme pyytää työstämme palkkaa, kun he tarjoavat meille, ei ilmaista työhuonetta, vaan ilmaisen seinän ja lattian, jonne voimme tuoda työmme, joilla he sitten houkuttelevat yleisöä ja jonka kautta saavat valtion ym avustusta toimintaansa.

Näyttelykutsun mukana tulleessa esitteessä kerrotaan, kuinka nuo kulta-ajan maalarit kohtaavat nykytaiteen. 16 nykytaiteilijaa on mukana, useita valokuvaajia, suurin osa Helsingistä. Ehkä he ovat niitä huippuformulakuskeja, joitten ei tarvitse tuoda rahaa tallille. Näistä taiteilijoista kuitenkin sanotaan, että ”Heidän maalauksissaan, valokuvissaan ja mediataiteessaan vain muutama on sidoksissa Keski_Suomeen”.

Tälläisellä alemman luokan formulakuskilla olisi ollut Keski-Suomeen sidoksissa olevia töitä. Vaan ei kysytty, kun ei tuonut rahaa.

Näyttelyn ovat kuratoineet Seija Heinänen, Hanna Johansson ja Maunu Häyrynen.


Vaan ilmat olivat lämpimät ja Mäntän reissu virkisti. Taideähkyhän siitä tuli, ei tämmöinen pieni ihminen jaksa kerralla sellaista määrää sulattaa. Tänään vierähti päivä erilaisten printtipapereitten kanssa Pajalla, huomenna kai jatketaan. Uuden printterin saloihin (Valokuvakeskuksen Epson Stylus Pro 7900) olen pikkuhiljaa tutustunut ja eri papereitten käyttäytymiseen. Ei se musteruiskuttaminenkan ole heti yhden napin takana, jos meinaa saada sitä viimeisen päälle jälkeä.
Useilla tälläinen harhakuva vielä elää.

Minun harhakuvani elää tällä hetkellä Hipstamaticissa. Hipsuilu on sellaista hetken hauskaa.

Harhailkaa kesän hauskuudessa. Minulla on ikävä Lumoa, senkin ne tappoivat.

kapa