maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Kirjan julkistamista



Saarijärven museolla tänään. Sitä ennen valokuvakeskuksella printterin säätöä. Melkein tunti yritimme saada toimimaan, ilman tulosta. Photari oli jättänyt sisälleen edellisen käyttäjän infot ja näytti siis olevan musteita ja muutenkin kohdallaan. Kun lopussa painoimme Print-nappia, niin error ilmestyi, yhtydessä vikaa. Hölmö minä en heti tarkastanut piuhaa, että onko paikalla, koska senhän siellä pitäisi olla. Vaan sitten kun lamppu syttyi pään yläpuolella ja johti koneen taakse, niin eihän siellä mitään piuhaa ollut. Joku saatanan pölvästi oli vienyt sen. Ei luulisi yhden USB-piuhan niin paljoa maksavan, että se pitää keskuksen koneestakin pölliä. Vaan häviäähän vessapaperirulliakin työpaikoilta isot määrät.

Siis Saaijärvellä. ITE keskellä-julkaisu julkaistiin. Sellainen reilun A4-koon 130-sivuinen julkaisu. Maaseudun sivistysliiton projekteja ja kustantajana Maahenki. Useita kirjoittajia ja päätoimittajana (myös kirjoittajana) taidehistorioitsija Marjo-Riitta Simpanen. Mukavaa musiikkia, sopivan vähän turhia puheita ja pari Pirtolan videokoostetta. Pirkko Lahti (eläköitynyt pitkäaikainen Suomen mielenterveysseuran puheenjohtaja, psykologi) piti mielenkiintoisen puheen luovuudesta ja sen tärkeydestä. Korosti oman polun löytämistä ja pysymistä siinä, kuten myös oman yhteisön tärkeyttä, kuulumista kaltaisiinsa. Viisaita puhui. Itsensä vähättelyn vaaroistakin mainitsi. "Jos sanot, että "nää nyt on vaan tämmöisiä" niin kohta muutkin ajattelee niin: "Tuo nyt vaan tekee tommoisia, ei ne nyt kai mitään ole", sanovat kohta. Hyvillä mielin lähdin kotiin. Kaksi kaljaa sitten kotona join, en tupakoinut, en edes muista milloin olisin viimeksi sauhutellut.

Ylpeänä, kehuja saaneena valokuvaajana (siis siellä julkistamistilaisuudessa) olen tyytyväinen itseeni. Ei muuta kuin uusiin haasteisiin.

kapa

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Keikkaa pukkasi


Pari kuvauskeikkaa oli tehtävä, yksi marketti ja yksi mammuttimainen rautakauppa, joka nykyisin on kaikkea muuta kuin rautakauppa. Enemmänkin koko perheen viihdekeskus. Vaan puuttui kunnon kamera ja objektiivi. Rakas tyttöystäväni tietenkin vielä laukussa ja siihen se pannari. Toisena runkona kylläkin Fujin S2, mutta teinpä muutamat koekuvat ja jälki oli järkyttävää laatupaperille painettaviin arkkitehtuurikuviin. Siis menin ja ostin panasoniciin 7-14/4-objektiivin. Sen verran tekee laadukasta jälkeä tuon GF1:n kanssa, että saa kelvata. Hinta vaan oli hirveä.

Ja ei kun hommiin. Nyt on rakennukset kuvattu. Tuo Panan elektroninen irtoetsin on kyllä lähinnä suuntaa antava, joten jalustan kanssa on helppo kurkistella sinne takatelkkariin. Interiööreissä menetteli, mutta ulkosalla kirkkaalla auringonpaisteella se on ihan persiistä. Ihmettelen, kun eivät ole miljoonat aurinkorantojen lomakuvaajat nousseet kapinaan etsimen puutteen takia, sillä sellaistahan ei nykypokkareissa yksinkertaisesti ole. Eivät taida raukat tietää edes mikä etsin on. Eihän sitä tietenkään osata kaivata, kun ei ole sellaisesta minkäänlaista kokemusta.

Kuvat on nyt koneella ja näillä mennään. Kevyttähän tuo kuvaaminen oli, kun oli hiilikuitujalusta vielä alla. 200 ISOa pidemmälle en uskaltanut mennä kohinan takia ja se kyllä hankaloitti jonkun verran, sillä ihmiset ovat kuvaustilanteessa melko vikkeliä. Toisaaalta silloin, kun on itse kärryjen kanssa ostoksilla, niin kumman matelevilta tuntuvat. Täyskennoisella ei olisi tuottanut tuokaan ongelmaa.

Toivottavasti ei ollut tuttuja paikalla, sillä katu-uskottavuushan olisi meikäläiseltä mennyt, kun tuolla punaisen tyttöystäväni kanssa huitelin.
Jottei väärinkäsityksiä tule, niin hyvä peli tuo on, mutta ei ihan arkkitehtuurikuvaukseen omiaan. Pääseehän sitä polkupyörälläkin jalustojen ja kamojensa kanssa perille, jos vain osaa ajaa, mutta kyllä noitten romujen roudaus pitemmälle käy autolla helpommin.

kapa

p.s. tuo kuva ei liity mitenkään mainittuihin kuvauksiin.

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Italian kuvat

Tuli käytyä Italiassa, ja kuvattuakin. Pitkään harkitsin, että lähdenkö GirFriendini kanssa kera pannukakun vai otanko D700:n ja uuden 24-70 millin Nikkorin. Valitettavati päädyin jälkimmäiseen. Sellainen vajaan viiko pyörähdys Reggio Emiliassa, missä oli yksi Euroopan suurimmista valokuvatapahtumista meneillään. Siellä seinillä myös osa 8 kuvaajan SETSE-projektista, johon osallistuin yhtenä (Unkarissa kaksi kuukautta kuvaamassa.

Paluumatkalla kovalla kiireellä poikkesin Milanon keskusrautatieaseman vessaan ja kun ensimmäisessä eriössä ei ollut vessanrinkiä, eikä toisessa paperia, niin päädyin kolmanteen sillä seurauksella, että unohdin yhden laukuistani siihen keskimmäiseen. Asiat hoidettuani tuon huomasin ja laukku löytyikin keskimmäisen eriön lattialta kumman kevyenä. Oli D700 kadonnut optiikoineen. Samaten lompakosta 200 euroa. Sen verran oli herrasmies tuo nopea pitkäkyntinen, että Visan , passin ja lentolipun oli jättänyt lompakkoon.

http://www.fotografiaeuropea.it/


Kotona ollaan 4000 euroa köyhempänä ja odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä.
En montaa näyttelyä ehtinyt käydä katsomassa, Tarjontaa oli. Omissa avajaisissa tietenkin ja Michael Kennan. Man Raykin tuli käytyä pariin kertaa.

Kuvat olivat tietenkin muistikortilla ja kortti kamerassa. En viitsinyt läppäriä ottaa mukaan. Kai se on hommattava noita matkoja varten minisellainen, jota viitsii kantaa mukana, ja illalla pistää kuvat sisälle ja ulkoiseen kovalevyyn varmistus

kapa