sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Siinähän he ovat



Kävipä meikäisenkin askeleet äänestyskopille. Jotta onnea vaan uudelle (vanhalle) pressalle. Yllättävän tasaväkistä näytti olevan. Taitaa olla nörtti/missi/salarakas/suomi olla oikeistoon kallisumassa. Vaan itsepähän kärsivät.

Taluttelin tuota kameraani kaupungintalolle mennessä ja huomasin siniristilipun puuttuvan taidemuseon tangossa. Vaan hetken pähkäiltyäni muistin, ettei sitä taidemuseon puolikasta enää olekaan. Kuvastaaa hyvin tätä kulttuuripääkaupungiksi hamuavan kyläsen todellisuutta.

Vetoa lyön kenen tahansa kanssa tuon hankkeen epä/onnistumisesta. Nyt väitän täten ja julkisesti, että persiiseen meni nekin senttiset (verratkaa mitä mainareitten kaupunki teki). Tuo suluissa oleva vihje on asiaa enemmänkin harrastaville. Löytyy saarivaltiosta ...

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Zappakin suositteli


Käykää äänestämässä,
vasta sitten saatte valittaa.

Oli...


Oli päivä
oli synttärit
oli ruokaa
oli juomaa
oli rauhaa
oli ...

siis oli

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Juotavaa tarjolla


Turkkusessa eilen olin. Kävin puhumassa opiskelijoille tuotannostani ja siinä ohessa näytin kuvia matkani varrelta. Kolme tuntia oli varattu ja paniikissa etsiskelin dioja vanhoista töistäni (kaksi päivää), jossain olivat ne harvatkin kadoksissa. Siellä varmaan talle-nimisessä paikassa. Pari kammallista sain koottua (= 100 kpl) ja sitten pari CD:tä päälle.

Näyttelyistäni ei ole dokumentteja (sääli), eikä oikein yksittäisistä töistäkään, en ole koskaan katsonut olevani sen arvoinen. Kaatopaikalle kuskasin viime muuton aikana ison osan. Muitten taiteilijoitten tuotantoa olen sitäkin ahkerammin dokumentoinut (pyynnöstä ja lähes omakustannushintaan). On vain niin vaikea pyytää kollegoilta rahaa siitäkin ajasta/työstä, kun tietää, missä suossa me kaikki olemme.

Kolme päivää tuohon Turun keikkaan vierähti. Pari päivää diojen etsimiseen, niitten järjestelemiseen, cd:n tekoon ja sitten päivä Turkkuseen ilman päivärahoja tietenkin. Vajaa
50 euroa/päivä oli tulos. Kohtalainen palkka, vai mitä?

Vaan ylitin kuitenkin minulle varatun ajan ja jäi vielä osa näytämättä. Jossain vaiheessa oli hauskaakin, kuulijat ihan oikeasti nauroivat. Se oli hyvä se.

Muutama, tai rehellisesti sanoen kaksi oppilasta tuli vielä kommentoimaan esitykseni loputtua. Se oli minulle ilahduttavaa. En siis ollut turhaan siellä.

Marjan (Kolu) avajaisetkin olisivat tänään olleet. En valitetavasti päässyt kymään, tarkoistus olisi ollut ihan vain piipahtaa (autoilijana). Tuli lapsenvahtiongelmat eteen (ei sentään oman). Terveisiä vaan ihmiselle ja tsemppiä.

Tuo kuva nyt on semmoinen dokumentti Lontoon lentokentältä, jossa oli valokuvanäyttelyitä koskien ympäristömme tilaa. YK:han siinä oli vain takana, että ei siitä sitten sen enempää. Tärkeänpäähän on, että juoma-automaatit ovat sentään näkysällä. Janoonhan voi kuolla lentokentälläkin, vaan ei kuvien puutteeseen.L

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Jäätäviä kukkia


Aluenäyttely onnistui mielestäni hyvin. Paljon tuli positiivista palautetta ja juryttäjäkin oli lopputulokseen tyytyväinen. Hänenhän on tuo kokonaisuus, siihen ei muut puuttuneet. Meidän muiden tehtäväksi jäi vain tarjota niitä teoksiamme ja olla apuna pystytyksessä. Keskisuomalaisessa Hietaharjun Mikko tosin pisti länään koko tekeleen. No, se kritiikki oli taasen hänen näköisensä. Ei siitä sen kummempaa.

Pakkanen taitaa vielä tämän päivän nipistellä poskipäitä, ei viihdy Ellikään kauaa ulkosalla. Puoli tuntia maksimi. Vaan ehtii siinäkin ajassa kerätä pikkukiviä kotiin tuotavaksi - minä nimittäin. Jotenkin tuo talvikenkien pohjakuvio ja hiekoitussoran raekoko ovat keskenään epäterveessä balanssissa. Viisikymmentäkaksi (52!) kivenkoltiaista oli kenkiini liimautunut. Olisipa parketti alla, niin kiva narske siitä kuuluisi.

Ikkunoihimme on ilmaantunut jääkukkia, ettei kohta ole ulos tähyämistä. Uusi kerrostalo ja noin falskaa. Mikä lie syynä, ei kuitenkaan vinkka käy sisälle. Ulosko karkaa lämmin ilma? Kylmä ei onneksi ole sisällä, paljain jaloin tarkenee. Vaan autopahanen, tuo punainen dieselpaholainen ei suostu inahtamaankaan. Ehkäpä sitten huomenna, lupasivat nuo sääihmiset jo pakkasten hetkeksi hellittävän.

perjantaina, tammikuuta 20, 2006

Avattu on


Olipa ilahduttavan suosittu tuo meidän aluenäyttely. Viitisenkymmentä ihmistä jätti töitään ja parikymmentä hyväksyttiin. Markus Henttonen teki hyvän työn jurynä. Kiitos siitä hänelle.

Ripustuksessa vierähti kokonainen päivä, vaan olivat kuvat seinillä järjestyksessä ennen avajaisia, jossa sielläkin väkeä (ja viiniä) piisasi. Kivaa oli ja pölistyä tuli enemmän tai vähemmän asiallisia pikkutunneille asti.

Itseltäni on siellä viiden kuvan sarja nimeltään ”Kevät”. Laitoin tuohon kolme nähtäville. 70X30 cm kukin ja mustevedoksia Somersetin paperille.

Ja nyt ruokakuppaan , olisikohan perinteisen pakkaspäivän makaroonilaatikon vuoro. Jotain on sisuksiin laitettava, ihmispoloisen.

tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Tavallisen rauhallinen arkipäivä



Joskus tuo maailma näyttää sitten parhaammat puolensa. Niin kuin tässä yhtenä iltana. Ei sitä uskoisi, että tälläistä kokee keskellä kaupunkia. Ihan oli pakko käydä kuvaamassa ja lähikaupasta pullollinen Lapin Kultaa.

Tarjouspyyntöjä olen kirjoitellut, valot vaihdetaan Hourulassa ja laitetaan säleverhot ikkunaan. Yllättävästi siihenkin tuota rahaa uppoaa.

Rahaa tuli sitten tänne Hourulaan, lääniltä ainakin viidelle ihmiselle. Onnea vaan teille (Päivi, Rune, Timo, Pertti ja Aino-K), tarpeen se on. Ei mitään turhaa sakkia, tämä Hourulan väki.

Huomenna olisi sitten tuo aluenäyttelyn ripustus ja avajaiset. Vielä pistän tuon hätäpäissäni tekemän julisteen muistutukseksi. Unohtui se siinä kutsarikiireessä väsäämättä. Avajaisissa tavataan!

perjantaina, tammikuuta 13, 2006

Muistutus


Laitanpa tähän tuon värkkäämäni kutsarin kaiken kansan pällisteltäväksi. Samalla muistuttaisin, että vielä ehtii tarjoamaan kuvia. Sunnuntaina on viimeinen jättöpäivä aluenäyttelyyn. Kello viiteen (17.00) mennessä Galleria Harmoniaan.

Sen verran on ollut meikäläisellä kiireitä, ettei ole ehtinyt avajaisissa hypellä. Viime lauantaina oli Petäjäniemen Jussin avajaiset (vielä kerran onnea 50-vuotiaalle).
En päässyt pippaloihin, mutta näyttely on katsastettu ja hyväksi todettu. Itse asiassa erittäin hyväksi.

Tänään olisi ollut vuorossa Holman Maija siskoineen Keski-Suomen museolla. En ehtinyt sinnekään, mutta onnittelut näin blogin välityksellä, jos vaikka sattuisit lukaisemaan.

Mutta keskiviikkona sitten Harmoniassa, jospa sinne ehtisi.

Oli meilläkin joulukuusi


Joutessani kirjoittelen, kun tuo printteri jauhaa. Jos on kuvalla 75 senttiä korkeutta, niin aikaa siinä vierähtää. Monta kirosanaa tuli ilmoille viskattua, kun ei rullapaperi (paksu) meinannut sukellella sisuksiin. Vaan siinähän inisee, tuo koneraasu, hautaan jo joutaisi. Ettekö siis menisi oi ihmiset vaikka Beckerille ostamaan vedoksiani, että saisin kunnialliset hautajaiset ja uudenpaa tilalle.

Aamulla Hourulaan ajaessani tuota lyhyttä matkaa (tuolle ajamiselleni aina löydän perustelut, mukamas) kuulin radiosta mielenkiintoisen kommentin mutta-sanasta ja sen käytöstä. Enpä ole tullut sitäkään kaiken muunkaan tärkeän ohessa ajatelleeksi. Jos siis käytät tuota mutta-sanaa vaikka näin:

”Olet todella paneutunut aiheeseesi huolella ja kuvastasi näkyy se, miten olet halunnut... , mutta tuosta näyttäisi puuttuvan...”

Tuolla mutta-sanalla tyrmäät kaiken sen positiivisen, mitä olit halunnut sanoa ja se pieni kritiikki siellä mutta-sanan takana tyrmääkin kaiken. Nyt tekijä kokee olevansa täysin epäonnistunut.

Toinen esimerkki:

”Olet todella paneutunut aiheeseesi huolella ja kuvastasi näkyy se, miten olet halunnut... Tuohon kun lisäisi vielä, niin ...”

Nyt on homma hanskasssa , ja kun vielä tuosta parannan, niin...

Kummallista, miten sanoilla voidaan vaikuttaa. Sitä ei vaan tule aina ajatelleeksi. Pitäisi minunkin varmaan opetella ajattelemaan.

Nyt sieltä myllystä tuli se kuva. Ei hassumpi. Että se siitä.

Graafikko-Maija tuli aamulla hakemaan levykkeitä ja originaalejansa, jotka eilen kuvasin. Printin kanssa oli vaikeaa, hienot sävyt on hakusalla, jos meinaat saada originaalin kanssa samanlaisiksi. Aina meinaa jossain väri heittää, ei siinä auta harmaakortit ei referenssiläpykät. Oma silmä ja omien värkkisiesi tuntemus on ainoa, millä homma hoituu. Sitä sanotaan myös ammattitaidoksi.

Hienosti muuten alkoi tämä Hourulan vuosi. Saimme rahaa (kiitos te veronmaksajat) valtiolta työhuoneremonttiin ja nyt voimme vaihtaa kaikki toistasataa porsaanpunaista valoa loistavat putket päivänvalosellaisiin ja ikkunoihinkin saadaan vihdoin säleverhot ja valokuvastudioon pimennyskaihtimet (pimiössä on ikkuna peitetty vanerilevyllä, sinne ei ole tarvis). Varsinkin tuolla käytävän toisella puolen on ollut kesäaikaan valon kanssa ihmisillä vaikeuksia. Meille taiteilijoille kun tuo valo on tärkeä työn kannalta.

Saatikka sitten valokuvaajille (nehän nyt kuitenkin ovat vain niitä napinpainajia)

maanantaina, tammikuuta 09, 2006

Työt on aloitettava



Arki alkoi Kapasenkin pojalle. Lepoa oli alkuvuosi, vaan nyt on toimeen ryhdyttävä meikäläisenkin.
Ei saa toimetonna olla, johan se luterilainen työmoraalikin sen vaatii, saatikka sitten alati paksuneva laskupino.

Viikonlopun illat menivätkin rattoisasti Photoshopin parissa, tuli näet vihdoin päivitettyä sekin tekele ajan tasalle. CS muuttui CS kakkoseksi. Eihän tuo nyt maailmaa suuremmiten järisytä, mutta jos meinaa leipänsä vielä tällä valokuvaamisella tienata, niin pakkohan se oli hankkia. On siinä pari sellaista elintärkeää ominaisuutta arkkitehtuuria kuvaavalle. Sellaistakin tulee aika ajoin tehtyä taiteilun ohella, enkä pane sitä ollenkaan pahakseni. Kutsukortin lupauduin viikonloppuna suunnittelemaan ja aamulla sainkin painoon. On meillä valokuvakeskuksella näet aluenäyttely tulossa. Vielä voitte keskisuomalaiset tuoda kuvianne tyrkylle, viimeinen jättöhetki on ensi sunnuntaina klo 17.00.

Plug-init sain tänään siirrettyä ja actionit, nyt toimii CS2 kuten pitääkin.

Lunta tuli armollisesti ja peitti suurimmat uudenvuoden yön jätökset ulkoilutuspoluilta. Siellähän odottavat kevättä ja lumien sulamista. Naamoja on ilmestynyt teitten varsille, ja joillakin se huumori vaan tuntuu olevan herkässä.

Äänestäkää, on sitten hyvä omatunto nurista, jos on tarvis.

tiistaina, tammikuuta 03, 2006

Jatkuu ...



Laiskottelun merkeissä on uusi vuosi alkanut. Vaan hyvää silti kaikille toivottelen. Vuoden projektihan tämän piti olla, mutta tuntuu moni löytäneen nämä horinani ja kuvani, joten eiköhän tässä vielä ole jatkettava. En tästä pahemmin rasitu.

A:n sukua piipahti yökylässä asti ja ihan oli veljenpoika Losista asti tullut ensimmäistä kertaa lunta ihmettelemään. Hienot oltiin säät tilattu ja maisemat.

Toisenlaiset maisemat avautuivat meille koiran ulkoiluttajille paukeyön jälkeen. Olisiko ollut iso vaiva kerätä ne rakentinjätteet vaikka roskiksen juurelle? Tuohon laitan pari kuvan tapaista, pieniä kun ovat, niin ei varmaan asia kovin hyvin välity. Toivottavasti kuitenkin jotain. Mukava on pentukoiran suusta väännellä irti erilaisia ruudin savuttamia putkenpätkiä, mitä lie kemikaaleja niissäkin vielä on tarjolla pureksijoille. Ei kai ne värit pelkästä ruudista synny?

Tuohon laitoin pari räpsyä aamulenkiltä. Toinen voisi olla vaikka arvoitus, tuo minimalistisempi. Arvatkaapa, mikä näistä viidestä jätöksestä ei ole enää ensi keväänä lumien sulattua näkyvissä. Ja arvatkaapa mikä näistä viidestä jätöksestä kirvoittaa kärkevimmät yleisönosastokirjoitukset.

Paskathan me olemme jo oppineet kaikki keräämään taajama-alueella pussiin. Vai?

P.S

Kotona kirjoittelin tämän. Kuukausi sitten tilasimme/maksoimme nettiyhteyden eikä mitään tapahtunut. Tänään sitten soitin ja kummastelin kun ei homma hoidu. Siellä nörttiteini kyseli, että onko johto kytketty. Siihen minä, että kyllä on, seinästä on koneeseen laitettu. Vaan ei ollut kukaan kertonut, että pitää mennä sähköpäätaululle ja sieltä avata peltiovi ja kytkeä tulorei`ästä vielä piuha huonereikään. Siis kauppaan ostamaan piuha ja kytkennät kohdalleen. Ja nyt toimii. Olisihan sen voinut kertoa meille asukkaille siinä kodinkansiossa, missä muutkin ohjeet ovat. Vaan on tämä tietoyhteiskunta sen verran ihmeellistä, ettei enää tälläinen kalkkis tahdo pärjätä, ei osannut heti sinne peltioven taakse kurkata.

Muutenkin olemme me pers´aukiset taiteilijat tuhlanneet. A-K:n piti saada uusi kännykkä ja YLEn teemalta tulee sen verran kiinnostavaa tavaraa, että piti vielä digiboksi hommata. Vaan joululahjoja kun emme ostaneet, emmekä muutenkaan mässäilleet, niin alennusmyynnistä oli hyvä nuo tarpeet käydä hakemassa.