perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Maisemaa pukkaa


Viikko vierähtänyt murtuvan maiseman merkeissä. Työvedoksia vääntelen ja printtailen. Mitään maailmaa syleilevää taidetta ei ole luvassa, enemmänkin dokumentointia. Mukava tehdä välillä tälläistäkin. Tila, minne kuvat syyskuussa tulevat on hankala. Pieni ja entisöity kivan näköiseksi, vaan ei näyttelytilaksi sopivaksi, vaikka se tuon tilan perimmäinen tarkoitus on olla. Näinköhän on arkkitehti suunnitelmaansa tehdessään ollut yhteydessä yhteenkään kuvanripustusalan ammattilaiseen? Uskalla epäillä.

Lumitöitä tehty, valokuvakeskuksen vuosikokous pidetty. Odotin tuonne vuosikokoukseen enemmänkin ihmisiä, ja innokkasta nuorta polvea lakaisemaan tälläiset harmaahapset katuojaan. Ei ollut luudan varressa ketään. Harmi. Siellä sitten touhutaan johtokunnassa tämäkin vuosi, ties monesko jo menneillään. Aktiviteetti taitaa olla enemmänkin ruudun ääressä. Turha sitten valittaa, jos kattaus ei miellytä.

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Viikon kuva 12


Joskus iskee toivottomuuden tunne ihmisten tekemisistä. Niin kuin tuo Tiibetin tilanne. Eihän se ainoa vastaava tilanne ole maailmassa, onpahan nyt vain ajankohtainen, kun nuo muut ajankohtaiset ovat jo muuttuneet arkirutiiniksi. Kaikkeen turtuu, vaan ei saisi. Mutta minkäs teet?

Pienemmässä mittakaavassa sitten löytyy toivottomuuden tunteen synnyttäviä asioita meillä kotosuomessa, siihen muun muassa tarkat ja tärkeilevät pikkuvirkamiehet oikeudentunnossaan syyllistyvät harva se päivä. Kuten oliko se eilisessä Hesarissa yhden pikkukioskin pitäjän tarina. Toimeentulon rajamailla kitkuttaen myi ihminen maukkaita sämpylöitä enemmän tai vähemmän vakioasiakkailleen, kunnes valpas pikkuvirkamies kiinnitti moiseen toimintaan haukankatseensa. Ei ollut kioskissa koneellista ilmastointia, ei invavessaa. EU määrää, että pitää olla. Ei sen puoleen, ei tuohon sellaista olisi annettu rakentaakaan, sanoivat toiset pikkuvirkamiehet. Siispä loppui suosittujen sämpylöitten myynti, loppui samalla asiakkaiden tulo ja loppui viimein koko kioskin toiminta. Kiitos ja aamen.

Tuosta kirjoittava toimittaja vieraili jossain Itä-Euroopassa olevassa uudessa EU-valtiossa ja käväisi paikallisessa kuppilassa haukaamassa huikopalaa. Vessaa kysellessä vietiin nurkan taakse pihalle ja siellä olevaan puolilahonneeseen puupömpeliin, jossa paskanen reikä lattiassa. Pitäisi nuo meidän vessatarkastajat laittaa sinne päin hommiin, olisi tunnollisille pilkunnussijoille mieluista puuhasteltavaa. Samalla päästäisiin moisista eroon.

Mutta hieno oli eilen ilma, emäntä sai meikäläisenkin suksien päälle. Keljonlahdesta jäätä pitkin Säykkiin Juurikkasaareen ja tietenkin takaisin. Kolmen tunnin hiihtoreissu alla pilvettömän taivaan. Ja niille, jotka eivät tiedä Säykistä, Juurikkasaaresta eikä Keljonlahdesta mitään, niin voin sanoa, että sata kilometriä hihdettiin, ellei enemmänkin. Siltä se ainakin tuntui.

Hyvää pääsiäistä!

kapa

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Lennonjohto


Maanantaista kuvaussaalista on käyty läpi. Myhäilen tyytyväisenä. Tauko on tehnyt hyvää. Pieni paikka alkoi käydä liian tutuksi. Tarvitsin etäisyyttä. Edellisen reissun katastrofi, yksi ainoa kuva ja kuuttasataa kilometriä mittarissa. Lopputulos alkaa hahmottua, suunta on löytynyt. Ihmiset jäävät nyt sitten lopullisesti pois, ovat läsnä vain tekemistensä kautta. Itseni näköinen ratkaisu, eikä ollenkaan yllätys.

Seuraavalla kerralla sitten vähemmän huuhailua ja hakuammuntaa. Muutama kuukausi aikaa viimeistellä ja sitten se vaikea kuvien karsinta.

Tuossa kuvassa muuten lennonjohtajan työpaikka. Miellyttävä luonnon ympäröimä idylli. Varmaan tuonne jo kesällä reittilento aukeaa.

kapa

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Viikon kuva 11


Pitkästä aikaa taas Kyrössä, "Murtuvaa maisemaa". Päivä oli antoisa, kuvasin puolisentoistasataa ruutua, tosin menomatkalla Jämsän seutuvilla pari mielenkiintoista maisemakohdetta. Eiköhän noista löydy kymmenkunta käypäistä jatkoon. En ole mikään moottorihurjastelija, joka tulee muistikortit pullottaen kotimatkalle, kuten tuntuvat niin monet nämä digiharrastajat tekevän. Arkkitehtuurikuvaustausta palkkikameralla opetti malttiin ja jonkunlaiseen ennakkojäsentelyyn, vaikka sydämellä kuvaaja olenkin enemmän kuin järjellä. Joka tapauksessa päivä ei ollut niitä kaikkein turhempia. Huomenna työkoneella sitten katsotaan, nyt kävin läppärillä pikaisesti kuvat läpi.

Yhden tuosta saaliistani laitan viikon kuvaksi. Huomenna sitten ihmettelen, miten tuli värit taas vituralleen, tätä läppärini näyttöä kun en ole osannut säätää lähellekään siedettävää, näyttää, mitä näyttää. Numeroilla taas pelasin.

On tuo kuva Hämeenkyrön lentoasemalta. Ennen noita sanottiin lentokentäksi. Lakossa tuntui henkilökunta olevan tai sitten lomautettu. Terminaali oli suljettu, kuten tuo ilmeisesti mukavuuslaitoksena toimiva pömpelikin. WC-kyltin kohdalla nimittäin ei ollut mitään, kyltin varressa tosin desinfiointiainepullo. Tai sitten se oli open-air-freestyle-toalet. Saattoi siis tuo pömpeli olla vaikka lennonjohtajan lämmittelykoppi, tornia ei hänelle oltu pystytetty.

kapa

maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

Viikon kuva 10


Miss Suomi Satu Tuomistoa siteeraan:
"Minä olen ahkera ja määrätietoinen, mutta yhteiskunta tarvitsee varmasti myös niitä, jotka eivät ole reippaita ja työteliäitä."

Hienoa, että yhteiskunta tarvitsee minuakin. Kiitos Satu, helpotti.

kapa

maanantaina, maaliskuuta 03, 2008

Viikon kuva 9




Taas viikko vierähti. Kaikenlaista kantautui kuuloelimiin. Jotkut sitten osaavat. Silmiäni olen yrittänyt pitää avoimina. Valo on tervetullut.