tiistaina, toukokuuta 31, 2005

Viikonloppu loppu


Johan oli viikonloppu. Perjantaina avajaiset Keski-Suomen museolla ja sieltä Vesilinnaan herrojen ja frouvasväen kanssa illalliselle. Muutama taiteilijanrutjake oli päässyt seuraan, jottei tarvinnut sentän päydän alle vaipua. Vaan mukaviahan nuo saksalaiset olivat ja ilta rullasi rattoisasti. Kotimatka tehtiin mutkan kautta, yö meni jyväskyläaiheisia postikortteja tihrustellessa. Alkoi taas kirjan tekemishalu poltella sisintäni. Kuudelta nukkumaan ja iltapäivällä laivaan. Pikku kierros Päijänteellä piristi mieltä ja ruoka juomineen Savutuvan Apajalla kruunasi illan.Ei siitä tarjoulu parane.

Vaan arki se tulee taiteilijallekin. Lentokentälle piti kiiruhtaa vielä vastaanottotiskiä kuvaamaan. Nyt on kuvat putkessa ja huomenna CD postiin.

Kamerankin menin ostamaan, semmoisen tupakkiaskin kokoisen. Kulkeepa nyt ainiaasti sitten mukasella taskunpohjalla. Eikä pahemmin pullota. Jää se reppu romppeineen ikäänkuin vakavampaan käyttöön. Eikä akkakaan motkota ainaisesta kameran raahaamisesta niin sanotulla vapaa-ajalla. Jotta hymyyn se vetää suun.

Printteri jauhaa Afrikkakuvia. Huuh jaa, huuh jaa, sitten tauko ja taas huuh jaa huuh jaa...

Niin, ja sunnuntaina vielä vietiin Taiteilijafrouvat Haihatukseen. Ihan avajaisiin. A-K:n kanssa kyllä sitten karattiin hyvän sään aikana ja mentiin valmistelemaan iltapalaa vieraille. Virpi hoiti frouvat takaisin Jyväskylään. Nyt ovat jo kotona Saksanmaalla lepäämässä. Vaan eihän tuo nyt ihmistä kovasti rasittanut tuo kevyt isännöinti, vaikka meinasi koko projekti tyssätä emännänvelvollisuuksien rasittavuuden päivittelyyn. Ja hyvänä pitävät siellä vastavieraita, sen kyllä voin taata.

Nyt alkaa printti olla loppusuoralla, joten siirryn tuonne photarin puolelle, jos sieltä saisi jotain vielä pelastettua. Laitoin tuohon Helin Pekan ottaman kuvan avajaisista. Kaksi on kaupunginjohtajaa ja suurlähettiläs frouvineen lyöttäytynyt valokuvaajan ympärille. Enhän minä sille mitään voinut. Toivottavasti Pekka ei haasta raastupaan kuvan luvattomasta käytöstä. Laskun se tietysti lähettää ja kymmenkertaisen.

P.s

Ja sitten niitä kommentteja varmaan alkaa sataa kun pitävät meikäläistä niin ylpeänä, tyhmänä ja lapsellisena, kun tuollaisen kuvan itsetuntoaan kohottamaan laittaa ja muita näin alentaa. Että se kehtaa!

torstaina, toukokuuta 26, 2005


Terveisiä

Tyhjä olo

Nyt on näyttely valmis, perjantaina avajaiset, semmoiset pienen joukon pippalot. Kaksi kaupunginjohtajaa tervehtii toinen toistaan ja suurlähettiläs pitää avajaispuheen. Delegaatiota on paikalla ja taidanpa mennä sinne minäkin muutaman taiteilijarutjakkeen kanssa (Potsdamilaiset tait.frouvat ja heidän suomalaiset emäntänsä ukkoräähköineen, joista toinen olen minä). Kyllä siinä
smooltookinki raikaa ja naurun rätkätys kaikaa.

Lentoaseman kuvat sain myös valmiiksi ja taitaa olla taittaja jo niitten kimpussa. Hieman on tyhjä olo kun on hommat noin niin kuin pääosiltaan hoidettu, eikä kiire pukkaa päälle.Tulihan noita puolivuorokautisia päiviä viime aikoina tehtyä ettei sormet enää riitä niitä laskemaan. Työhuoneen uusi(vanha) sohva on testattu moneen otteeseen ja uni on siinä maittanut. Herätys tapahtuu näinä aikoina siinä puoli kuuden maissa auringon iskeytyessä sohvanvaltajan naamavärkkiin.

Vaan jo seuraava projekti oven takana odottaa. En ole viime kiireiltäni tehnyt varmuuskopioita kuvilleni ja nyt kone ilmoittaa että ”Could not complete your request because of a problem parsing the TIFF file”. Ei siis kuvat aukene ja jos sitten välillä aukeaa, niin mikä milloinkin ilman logiikan häivääkään. Enkä edes tiedä mitenkä niitä pitäisi parsia vai pitäisikö ollenkaan. Ja villalangallako pitäisi.

TIFFIÄ PÄIVÄÄ VAAN KAIKILLE!

maanantaina, toukokuuta 23, 2005

EPÄTOIVOINEN VÄÄNTÖ: Potsdam by Night


Oli hieno päivä tänään. Saksalaisten kanssa vietimme iltapäivän Leivonmäen kansallispuistossa. Tykättiin kaikki. Ilma oli hieno, aamun kostea synkeys kääntyi puoliltapäivin kesäiseksi auringoksi.
Miten hyvältä voikaan kahvi maistua luonnon helmassa, ruisleivän päällä kylmäsavustettua lohta (olkoonkin sitä norjalaista kassisellaista).
Ainoan särön tähän hienoon päivään aiheutti pakkotuleminen työhuoneelle saattamaan tuo Potsdam-projekti loppuun. Jokohan se jättäisi pikku-valokuvaajan rauhaan? Kaikki pitäisi olla valmiina. Viimeisenä kuvana tein tuon pakollisen klassikon hieman muunneltuna. Huomenna isot kuvat kehystämöstä ja se on siinä. Puuttuu vain lehdistötiedote, pitäisi väsätä aamuksi. Ikävät hommat jäävät aina viimeiseksi.

Klaus ilmoitti Saksasta, että panoraamakamerani on myyty Italiaan. 521 euroa. Uutena maksoin siitä kymmenentuhatta mummoa. Vaan mitäs sitä hyllyssä pitämään. Meneehän kotiin, jossa sille on käyttöä.

tiistaina, toukokuuta 17, 2005

Postikorttia pukkaa


Ja tässä tämä postikortti.

Viime yö menikin rattoisasti postikortteja väsäillessä. Vielä kun jaksaisi kuviskoululaisille kertoilla valokuvauksen saloista niin eiköhän oma sänky ala olla se mielipaikka meikäläiselle. Tuohon pistin tuollaisen värinäpsäyksen, josta hieman vääntelemällä sain aikaiseksi mielestäni oivan postikortin. Hieman neljättäkymmentä on valmiina, parisenkymmentä uupuu tavoitteesta. Sitten loppuvat Tiimarin pidikkeetkin, ettei niitä tarvita sen enempää tällä kertaa.

Tuosta eilisestä lasinkilinästä muistui mieleeni aikoinaan Puolassa ollut näyttelyni. Ei ruvennut kuvia kuulumaan takaisin ja vuoden päivät kun harvakseltaan hätyyttelin, niin jo saapui paketti. Oudon pieneksi oli matkalla työt kutistuneet. Oli lähtiessä satsi kehystetty alumiinisiin vaihtokehyksiin ja oikeaoppisesti pakattukin kahteen vanerilaatikkoon. Takaisin ei tullut kuin kuvat. Jäi laatikot ja kehykset Puolan poikien/tyttöjen hoteisiin. Yksikään kuva ei kelvannut, se pani hieman mietityttämään tätä työni mielekkyyttä. Oli kuulemma varas käynyt yöllä galleriassa. Tarpeeseensa kai otti, kun oli noin valikoinut ja työtkin irroittanut kehyksistä. Laskun laitoin perään, mutta olin kai summan kirjoittanut väärässä valuutassa, kun ei mitään kuulunut, eikä muuten ole kuulunut vieläkään vaikka jo viitisentoista vuotta olen odottanut. Jotta artisti se on, joka maksaa. Aina.

maanantaina, toukokuuta 16, 2005

Lasi suojaa huonosti kolhuilta


Komeat oli pojalla kulissit Saksanmaalla. Ihan oli pakko laittaa tämä postikortti kaiken kansan nähtäväksi, että näin se Suomi Poika maailmalla Porskuttaa.

Tuli muuten äsken Italiasta työt takaisin yhdestä pienestä näyttelystä. Laitoimme ne sinne pakattuna vanerilevyjen väliin, kun ei siihen hätään löytynyt sopivaa kuljetuslaatikkoa. Ehjänä menivät ja vakuutettuina, mitä nyt sitten perillä tiputtivat työni seinälle nostaessaan. Vaan olivat kalorit vai mitkä kikolot jättäneet vanerit talonsa katon paikkaukseen ja kääräisseet kierroksen kuplamuovia noin niin kuin näytiksi. A-K:n työ, se näyttelyn isoin oli tietenkin ulommaisena lasi ulkosyrjää kohden muita suojaamassa. Tuhannen pillun päreenähän se takaisin tuli. Kiva oli helinää kuunnella
pakettia avatessa. Oli siinä lasi ja kehykset entisiä, työnhän nyt uuden värkkää alta aikayksikön, ammatti-ihminen. Ei ollut fragileja kääreessä ei vakuutusta. Ja Heikkilän Jussin työ taisi unohtua sinne. Ei ainakaan paketissa ollut. No pienihän se oli, että ei siitä kai nyt numeroa tartte nostaa.

Potsdamin rouvatkin tulivat pariksi viikoksi tänne sadetta pitämään. Ei muuta kun sauna kuumaksi ja makkarat kiukaalle. Järveen kun ne vieraat vielä potkaistaan, niin eiköhän ulkomaan akoilta hymy hyydy.

Näin sitä meillä Keski-Suomessa.

perjantaina, toukokuuta 13, 2005


Ja tässä vielä toinen. Vähän niin kuin pootoora, kuten rantaruottalaiset sanoisivat.

perjantaipuuhastelua


Aamupäivä meni ammattikorkeassa printatessa. Tai oikeammin printtauksen yrittelyssä. Jäiköhän niille opiskelijaraukoille mitään käteen - tai kaaliin. Ensimmäinen vaatimushan on työympäristön edes siedettävä olemus. Nyt ei huonetta voinut pimentää ruutuun paistavasta päivänvalosta, valkoiset säleverhot eivät estä valon tuloa varsinkaan kun aurinko porottaa suoraan kohti. Ruudulla näkyi oma siluetti ikkunoitten edessä ja säädettävästä kuvasta hailea aavistus. Tykillä näytin esimerkkejä koko maanantaipäivän, vaan kun ei ollut silmiä selässä, niin en huomannut kun vasta lopussa, että eihän siellä kankaalla mitään näkynyt, kun aurinko porotti taas niitten verhojen läpi. Ei tietenkään kukaan asiasta huomauttanut, kantautuihan ääni sentään koko luokkaan. Vähän on sama kuin mykkä opettaisi laulutaitoa kuuleville. Selvisipä kertaheitolla, miksi on kesälomat pitkiä ja opiskelu tehokkainta keskitalven hämärässä.

En ole postimerkkejä väännellyt, -kortteja kylläkin. Kymmenisen on valmiina; vielä kun nelisenkymmentä saan aikaiseksi, niin homma on siltä osin putkessa. Kyseessähän on tietenkin se kyllästymiseen asti vatvottu Potsdam- spektaakkeli. Tuossa ylhäällä maistiaisina yksi.

A-K:n alumiinit käytiin hakemassa Palokasta, loppupäivän aion ottaa hieman vapaammin ja tutustua uuden Photoshop CS2:n saloihin. Sopivaa puuhastelua perjantaina, kun on vielä kolmastoista päiväkin.

Jytyn tuhkat tuli eilen tänne työhuoneelle pahvilaatikossa. Pitäisi varmaan viedä ne viikonloppuna tutuille tanhuville, ei niitä tulla kirjahyllyyn säilömään. Levitköön sinne, missä ilo ja riemu oli ylimmillään.

keskiviikkona, toukokuuta 11, 2005

Opetusta ja tulostamista


Yöllä heräsin kesäiseen sateen ropinaan. Tuntui jotenkin kivalta. Todellisuus olikin sitten jo kamalampi, kolme astetta plussan puolella ja tuuli pauhasi puitten latvoissa. Jotenkin juhannuksen tuntuinen olo.

Eilinen päivä meni rattoisasti ammattikorkean puolella photarin saloja opettaessa. Perjantaina vielä printataan. Tänään illalla tulee kuviskoululaisia työhuoneelle kuikuilemaan. Photarihan niitäkin kiinnostaa.

Printteri jauhaa näyttelyvedoksia. Ei hirveästi innosta, näyttelytila muuttuu päivä päivältä painajaismaisemmaksi. En kyllä nimittäisi sitä näyttelytilaksi, luentosalihan se on. Onneksi ei kuulemma kutsukortteja lähetetä kuin muutamille. Museon printterillä voi printata. Sopii mainiosti, parempi pitää koko näyttelystä matalaa profiilia. Saksalaiset ovat sitä vastoin puuhaamassa yhteisnäyttelyä työparini kanssa Berliiniin, ihan oikeaan näyttelytilaan. Hienoa, siitä kiitos heille. Kaupungin edustajat täällä eivät pahemmin lotkauttaneet korviaan ajatukselle. Kai pelkäävät, että joutuvat osallistumaan kustannuksiin.

Koiraton elämä on sitten alkanut. Eteenpäin on mentävä. Elämäähän tämä vain on.

Alkaa tuo printteri todella pänniä. Metamerismi tuottaa päänvaivaa. Nyt vain säästämään ja loppukesällä kai uusi kolmen mustan (black, light black ja light light black) kone on jo myynnissä.
Jospa sitten jo mustavalkoinenkin onnistuisi ilman tuota kiusallista väriongelmaa. Tälläistä tämä on tämä digiduunarin arki.

perjantaina, toukokuuta 06, 2005


6.5.2005

tiistaina, toukokuuta 03, 2005

Tiedoksi: Tiimarit tyhjennetty


Tulihan ne sieltä. Graphica Creativan ulkomaan vedokset. Piti olla homma hoidettuna viime kuun viimeisellä viikolla, vaan mitenkäs kuvaat, kun ei ole, mitä kuvata. Kohta lähden museolle ja saan viimeisetkin vedokset muistikortille. Sitten ruudun ääreen istumaan ja kuvat taittoon. On sekin homma sitten osaltani ohitse. Potsdam-näyttely kuntoon ja syksyn Afrikka-näyttelyn kuvien valinta ja vedostus. Tiimarit (meillä on täällä Jykylässä niitä kaksi) on tyhjennetty pidikkeistä, joten sekin puoli on hoidettu. Täytyy käväistä vielä Keski-Suomen museossa sopimassa pöydistä ja muusta rekvisiitasta.

Huomenna aamulla lähtö Tampereelle. Käväisemme (Lumo työryhmä) tutustumassa sikäläisen valokuvakeskuksen uusiin tiloihin ja Sammallahden näyttelyyn. Samalla pidämme Lumo-palaverin ja aloitamme työt tulevan triennaalen toteutumiseksi. Sikäli tilanne on ainutlaatuinen, että olemme saaneet jonkinverran rahaa jo valmistelutyöhön. Tälläistä ei olekaan aikaisemmin tapahtunut. Ihmeellistä.

Vappukin meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Ei tullut lähdettyä vappuajelulle, kuten oli suunnitelmissa. Ei valkoinen maa ja räntäsade houkutellut. Cava korvasi maaseutukierroksen. Tiukassa oli korkki, ikään kuin varoitellen liiallisesta innokkuudesta. Pihti-vasara-yhdistelmä ratkaisi pulman ja nyt ei ole pullosta enää kuin kiertoon. Näin se on katoavaista tuo maallinen mammona.