Nyt on sitten kuvat seinällä. Valot kun vielä kohdistetaan, niin homma on osaltani hoidettu. Kiitos Marjalle ja Kimmolle ripustusavusta. Ja tietenkin myös Ankulle. Laitan tähän näkyville yhden näpsäyksen eilisistä talkoista. Ensimmäinen työ jo seinällä!

Ja illalla joukolla avajaisiin!

Vaarallista on metsässä kulkea. Murhapaikalla on vielä tuoreet jäljet. Saaliinhimoinen tappaja pääsi pakenemaan. Asiaa tutkitaan.

Niin on viikonloppu taas takana. Perjantai-ilta menikin rattoisasti tv:n ääressä löhöillen. Ensiksi mainio elokuva ”Lottovoittaja Ned” ja sitten perään Cohenin veljesten kahlevankileffa, jonka hyvyyden voi mitata sillä, etten nukahtanut sen aika kertaakaan, vaikka alkoi vasta yhdentoista jälkeen. Molemmat olin kylläkin nähnyt aikaisemminkin samaisesta toosasta, mutta missään lehtien palstoilla ei tietenkään mainittu niiden olleen uusintoja. Miksi muuten näin elokuvien kohdalla, muitten ohjelmien yhtedessähän tuo tavataan ilmoittaa. Lopuksi vielä ennen pehkuihin painumista vilkaisin Subtv:ltä sarjaa ”Amerikan tyhmimmät rikolliset”. Hyvä, että katsoin, sillä muutoin en tietäisi, että maailmassa voidaan tehdä tuollaista kökköpaskaa. Ja saadaan vielä se kaupattua. Mutta niinhän se on, ettei se ole tyhmä joka tekee ja myy, vaan se joka ostaa ja katsoo.

Lauantaina hyppäsin pyörän selkään ja lähimetsään sieneen. Heti polkua tarpoillessani saavuin murhapaikalle, josta todisteena oheinen valokuva. Melko tuore näytti olleen tapaus. Sormenjälkiä tai muita vihjeitä en jäänyt ottamaan vaan jatkoin sienenkiilto silmissä syvemmälle korpeen. Vaivani palkittiin isolla mustatorvisieniryppäällä ja takaisin tullessa olikin rattoisaa täydentää saalista haperoilla. Mikä olikaan se sulotuoksu kotosalla, kun pienentelin noita tummia aarteita kuivausritilälle. Jotain hyötyä sentään valokuvaajaurastani on, sillä aikoinaan labbiksessa touhutessani kuivailin kuvani kiilakehyksiin pingotettujen hyttysverkkojen päällä. Nyt ne saavat toimia saunan lauteilla sienikuivaamona. Muuten oli antoisa reissu, se punkki olisi vaan sanut jäädä sinne metsään.

Enpä olisi uskonut silloin Suolahdessa Kumpuniemen keittiössä, kun pakotettiin maistamaan sitä karmeaa sienisalaattia (raakoja sipuleita, kirpeitä rouskuja ja kermakastiketta), että joskus vapaaehtoisesti noita metsän antimia pistäisin suuhuni . Silloin päätin, että jos joskus saisin jälkeläisiä, niin moista hirveyttä en heille ikinä tekisi. Ja sanani olen pitänyt, mitä nyt joskus piilotin jauhettua sientä ja melkein näkymättömäksi pilkottua sipulia lihapullataikinan joukkoon. Että tämä nyt tiedoksi ja anteeksipyyntöni pojalle. Jospa hänkin sitten vanhaksi vartuttuaan ymmärtää sipulien ja sienten kulinaristisen yhteiselon. Sen kyllä voin totuuden nimissä lisätätä, että olivat kuulemma kaupan lihapullat parempia.

Vielä tähän sieniasiaan lisäisin, etten sitä sienisalaattia rakasta vieläkään.

...

Avajaiset lähestyy. Onneksi alkaa olla kaikki valmiina. Iltapäivällä saan lasit lasiliikkeestä ja sitten työt Harmoniaan. Hieman arveluttaa, miten istuvat yhteen kehystetyt ja pelkkien lasien alla olevat työt. Tämä on nyt kuitenkin ratkaisu, kukkaron sanelema. On tuo kehystyttäminen sen verran kallista puuhaa. Sitä vaan ihmettelen, että miten nuo nuoret rahoittavat ne jättivedoksensa ja pohjustukseksensa - Saksassa pannaan pleksin ja alumiinin väliin, näyttävyyttä pitää olla, metrikin on pieni mitta.

Tässä kohden alkavat kuvatkin näyttää tyhjiltä, pieniltä ja turhanpäiväisiltä, liikaa on niitä viime päivinä tuijoteltu, vaan kunhan ne roikkuvat siellä seinällä omilla paikoillaan, niin eiköhän niitä sitten kehtaa esitellä. Keskiviikkona avataan ja torstaina krapulasieneen, jos vain sää sallii. Kun vaan löytäisi niitä tänä kesänä runsaana esiintyviä kanttarelleja (näin kaikki lehdet toitottavat). Ei ole vielä löytynyt. Eikä muuten ripustusapuakaan.

Monenlaisia ovat ostoskärryt nykyisin.

Testailen tätä värkkiä, kun ei suostunut kuvia teille nähtäväksi lainkaan antamaan. Vaan jos nyt antaa, niin hyvä niin. Pannaan sitten huomenna tekstiäkin ja lisää kuvia.

Huh, mikä häsäkkäpäivä. Niin, kyllä se kuulemma kieli-ihmisten mukaan on häsäkkä, eikä hässäkkä. Hässäkkä on taasen semmoinen naistenvärkki, josta sanotaan, että on hämähäkki väärinpäin.

No kaikkihan me kuitenkin sanotaan, että olipas hässäkkä ja sillä sipuli. Eli siis kiirettä pitää. Aamusella tuli naapurifirmasta kaveri kuvattavaksi. Siinä sitä räpsittiin ja sitten sorvin ääreen vääntelemään: finni pois, valkuaiset vaaleammiksi, samaten kampaat pestiin ja hieman valkaistiin. On nyt pojalla viehko ameriikanhymy.

A-K:lle vielä mankelista viimeiset näyttelyvedokset, tarvikkeita Prismasta. Huomenna laseja tilaamaan ja kehyksiin koukut ja langat.Lehdistötiedote valmistui, samaten pressikuvat. Raision puusepille pari kuvaa ja poltto CD:lle. Huomenna postiin laskun kanssa :). Sammon yhteislukion kuvat sain onneksi jo eilen valmiiksi, joten ne voi nyt unohtaa. Ainakin yksi vedos pitäisi vielä tehdä näyttelyyn. Muutenhan se on valmis kansalle katsottavaksi, kunhan nyt sen vielä saisi sinne Harmonian seinille pystyyn. A-K:han lähtee sopivasti ripustusurakan alta Saksanmaalle Tervemenoa vaan, kyllä se aina kotiolot voittaa.

Saas nähdä, tuleeko kukaan tiistaina talkoisiin, yksin en oikein pärjää. Vihjeenä vain joutilaille. Ja nyt A:lla alkavaan valintamyymälään, olen viinipulloni ansainnut. Toivottavasti illalla tulee jokin pään tyhjentävä elokuva.

P.S
Joko en osaa tätä värkkiä käyttää tai sitten tämä systeemi tekee minusta riippumatta nuo kuvat kumman suttuisiksi. Kallistuisin jälkimmäiseen arvioon.

Sarjasta "Grand Popo Colours", pigmenttimustevedos

Voi kauheaa, voi hirveää, poliisilleko pitäisi soittaa vai nainnainvanniin. Aurinko jo laski ja kello on yli yhdeksän illalla, mutta lippu se vain tangossa roikkuu. Tuossa naapurissa, ikkunan läpi näen.
Hyvä nyt kuitenkin, etteivät sentään sateensuojana pidä, kuten tuolla Helsingissä.

Valokuvaamisesta muuten:
Jotkut sanovat sen olevan taidetta, vaan eihän se ole kuin napinpainamista. Eihän siinä mitään luoda, sen kun vain räpsitään jo valmiita muitten tekemiä juttuja. Saisi jäädä tuommoinenkin hupsuttelu tenavien puuhasteluksi.

Niin tuli Tampere nähtyä. Aamuvarhaisella matkaan ja ilman kirkastuessa nousi ajatus joutsenkaulan ostosta, kun Salamaselänteeltä niitä saisi. Kaupungin lähestyessä kartasta Tesoma ja sinne. Aikani pyöriessä ja ihmetellessäni poikkesin Postiin kyselemään, josko se Salama täältä löytyisi. Löytyihän se vihdoin ja viimein, parikin kertaa olin ohi ajanut, vaan en tajunnut kioskin taakse kääntyä. Kiinni oli putiikki, missä lie Matti kalassa vaiko Ranualla, munalukko ovessa. Niin jäi joutsenkaula ostamatta. Jos joku ihmettelee, että mikä se semmoinen kaula on, niin sieltä se löytyy Salamaselänteen sivuilta, Suomen Luontokuva Oy:n tuotteista.

Tuli Sammon yhteislukio kuvattua. Päivä vierähti ja nyt sitten väännellään kuvat kohdalleen. Toinen päivä siinä tuhraantuu ellei tovin kolmattakin. Sitä kun on sen verran pedantti näissä kuvaushommissa, että hetkessä ei kuvat värkkäänny. Tylsäähän se tuppaa olemaan, mutta aina se pimiön myrkkyhöyryt voittaa. On meinaan siitäkin kokemusta useammankin vuosivierähtämän ajalta. Vaikea olisi tuo tehtävä ollut filmille tallentaa. On syksyn tullessa valo jo sen verran kovaa, ettei filmi pystyisi sitä toistamaan. Hämärä sisätila, siellä kirkkaita valospotteja ja ikkunasta kiilautuva kova aurinko. Siinä menisi kyllä nöössipojalta/tytöltä jo sormi suuhun. Kamera jalustalle,
valotukset varjojen ja valojen mukaan, photarissa sitten yhdistellään ja saadaan sävyt rakennettua. Aikaa se ottaa, vaan lopputulos palkitsee. Näkyisipä se joskus kukkarossa.

Jyrki kävi ruudulta hyväksymässä skannaukset. Sitten vaan printtaamaan. A-K:kin kärkkyy printterin vieressä, että josko hänellekin. Pitäisi ennen näyttelyä saada vielä muutama Afrikkakuva paperille. Potsdamin matkakin pukkaa päälle (siis Ainolle), joten kiirusta olisi. Vaan eipäs hötkyillä, tehdään nyt nämä arkitehtuurikuvat ensin, niistä kun voi sentään laskuttaa. Sitten vasta tuo tuottamaton työ.

Kovin tämä on köykäistä tämä Kapasen pojan löpinä. Lueskelin Maijan matkakertomuksen tuolta naapurista ja oli semmoinen kertomus että oksat pois. Vaan kukin meistä horiskoon, mitä tykkää, ja jos ei joku näistä tykkää, niin ei ole kukaan pakottamassa tykkäämään.

Ja sitten takaisin sorvin ääreen.

Minä lähden Tampereelle. Kuvaamaan.

Punainen tupa keskellä kaupunkia järven rannalla. Siinähän se klassinen asumisen autuus. Vaan jospa haluaisi kerrostalon yläkerran näkymät ja omakotitalon mittakaavan. Tässä voisi olla ratkaisu.

Pitäisi housut lyhentää, tai paritkin. 50-luvun jämäkkä perintöhusqvarna teki tenän, savu vaan tuprusi sisuksista ja tuoksut olivat tuimia. Korjaamolla hymysivät vienosti ja myivät käytetyn tilalle.
Onneksi löytyi A-K:n kätköistä fyrgendaalia, jotta housut saadaan paraatikuntoon. Saisikohan sillä uuudella koneella niitä vanhoja housuja laajennettua vyötärön kohdalta, kun ovat päässeet pesussa pahasti kutistumaan? Täytyypä ottaa selvää.

Alkaa Hourulassakin olla arjen tohinat päällä. Tuli pojat Venäjän maalta itikoitten syöminä ja J:n putiikista savu nousee ja työn äänet raikaa. Taitaa olla kesä ohi.

Yövieraat on parvekkeelta karkotettu. Arki on palannut. Kun on ihmisillä pieni asunto ja iso parveke, niin sinne voi pystyttää teltan ja panna vieraat raittiiseen ilmaan kuorsaamaan. Kaikin puolin kätevä ratkaisu.

Pitäisi hieman siistiä työhuonetta, kun huomenna tulee galleristi katselemaan kuvia. Kuvatkin olisi syytä kaivaa valmiiksi esille, ikään kuin tyrkylle.Tämän ehtii tehdä huomennakin. Parasta keskittyä tänään Jyrkin kuvien vääntöihin. Skannattu on ja suurilta osin jo valmiitkin, muutama tosin loppusilausta vailla. Roskat pois ja kohinat kuriin ja sitten värit ja sävyt kohdalleen ja siinähän ne sitten odottavat kauniissa jonossa tulostamista paperille.

Jostain muuten muistan lukeneeni, että likaista Suomen lippua ei saa pestä, vaan se pitäisi polttaa. Nykyisin vaan on tuommoinen peli turhan tyyristä, kun ilmasta tippuu mustaa vettä tai muuten vaan pölisee. Näin ainakin aika-ajoin täällä Jyväskylässä, missä turvevoimala puhkuu yötä päivää. Saa siinä sitten liputuksen jälkeen lippua taas poltella, kun ei likaistakaan uskalla nostaa tankoon naapurien ilmiannon pelosta. Tämä nyt tuli vaan mieleen, kun luin miehestä, joka oli pessyt lipun ja laittanut sen huoneeseensa verhotangolle kuivumaan. Sairastui kuitenkin reppana ja joutui sairaalaan pitemmäksikin aikaa, eikä lasarettiin lähtiessään ollut muistanut varmaankin vielä kosteaa lippua sieltä ikkunasta poistaa. Niin olivat valppaat naapurit hälyttäneet virkavallan paikalle ja ukkopaha sai 140 euron sakot lipun häpäisystä. No tämä nyt sattui Turuus, että ei kai siitä nyt sitten sen suurempaa numeroa tartte tehdä.

Onneksi muuten ei tullut Suomipahaselle kuin yksi mitali kisoista. Nyt ei tarvitse kuin yhden urheilijan maksaa häpäisysakkoa. Ei kai tuommoinen lippuun kääriytyminen nyt laillista voi olla.

Nihkeätä on työnteon aloittaminen tosimielessä. Jotainhan sitä on tullut puuhasteltua pitkin kesää, joskaan ei mitään kovin näkyvää. Harmonian näyttelykin on ripustusta vajaa valmis. Avajaisethan on sitten 31. 8.

Beckerillä piipahdin eilen Kajaniemen Ainon avajaisissa ja kovin oli naisvaltainen yleisö. Liekö se vaikuttanut, kun oli tekstiilitaiteilija kyseessä.

Ajatuksiakin on pää täynnä työnteon suhteen. Pitäisi vaan päästä alkuun. Tuo aloitus minulla on ollut aina hankalaa, olkoon sitten kyseessä siivous tai taiteen tekeminen. Vaan eipäs hötkyillä. Käydään nyt ensin ruokakaupassa ja istahdetaan sitten miettimään ja kuunnellaan sadetta.

Ja tässä teille pohdittavaa:
http://forums.dpreview.com/forums/read.asp?forum=1020&message=14547887

Niin meni rallit, ettei tarvinnut kokea yhtäkään helikopteria. Oulusta tullessa mitä nyt yksi pellon reunalla kökötti.Vaan mikäs oli körötellessä uudella punaisella (tai siis oikeastaan vanhalla eli käytetyllä) kukkakauppiaan menopelillä, kuten Marja tuota autoani nimitteli. Loppui näet entinen autolaina, joten kiireeenvilkkaa tekemään uutta. Hourulassa sitten työhuoneen pakastin urheasti päälle ja hillat sisään. Työt voi alkaa.

Niin oli aamullakin työt mielessä, etten muistanut kolleegaa tervehtiä. Moinen käytös oli kylläkin tahatonta ja toivottavasti anteeksiannettavaa - yritän parantaa tapani täst´edes.

Sienikausi siis alkoi. Eilen aamusella käväisin tutulla kanttarellipaikalla, vaan oli ehtinyt joku muu ennen. Tyhjätaskuna palasin. A-K sentään tapansa mukaan käväisi maata haistelemassa ja eihän se koskaan tyhjin käsin . Tuossa todisteena näpsäys.

Jyrki toi lisää skannattavaa ja näyttelyynsä vedostettavaa. Pitänee homma hoitaa alta pois. Kankeaa tämä puurtaminen vielä on hienon kesän jälkeen.

Kisoista katselin avajaiset. Voi miten oli lapsellinen se viihteellinen puolisko. Kökköä mikä kökköä aikakoneineen. Vaan tänään sitten Hannes Heikura näytti Hesarissa mihin valokuvaaja pystyy. Oli upea sivun korkuinen pystykuva sateiselta stadionilta. Hienoa.

Täällä on rallit. Nyt helikoptereita pakoon ja Oulun sateita haistelemaan.
Aloitetaan se työnteko sitten tosissaan vasta maanantaina.

Äitsaari Cuisine.

Aikaisemmin oli hieman puhetta noista purkistapurskuttajataiteilijoista, vaan ei ole mitään uutta sekään maan päällä. Yhtenäkin päivänä mökillä otin kanootin alleni ja lähdin vain oman intoni ilosta meloskelemaan. En ehtinyt kuin alta puolen kilometrin kulkea, kun jo olin Kolmiköytisienvuoren kupeessa (Kolmköytsiinvuori sanovat paikalliset) ja mitä näkivätkään silmäni. Jo olivat ehtineet nuo seinämaalarit sinnekin luonnonhelmaan maalauksiansa tekemään. Kuvahan siitä piti todisteeksi näpsäistä. Katsokaa nyt, mitä menivät tekemään!

Muuten tiedättekö mistä erottaa saarelaisen ja mökkiläisen? Kun hiekkatietä sauvakävelet ja vastaan tulee muukalaisia autollansa tai muuten vaan, niin toiset iloisesti tervehtivät ja toiset taas painavat kaasua minkä ehtivät ja heittävät sorat ja pölyt silmiin ja sieraimiin. Eivätkä tervehdi. Arvatkaapas kummat ovat saarelaisia.

Keskiviikko 27.7.2005

Käyttääkseni klassisen kaunista ilmaisua säästä voinen sanoa, että onpa ilmoja pitänyt. Kaksi luvattoman kaunista päivää ja nyt sitten vastapainoksi hieman viileämpää ja pientä kosteudentapaista. Tyyntä on rannassa edelleen,mikä laskettakoon sinne plussan puolelle. Uitu on askareitten lomassa yli oman tarpeen ja viiniä nautiskeltu kohtuudella. Makkaraa en ole vielä tänä vuonna grillannut, vaan se virhe korjaantuu tuossa illan ilmaantuessa. Jos vaikka tulet ihan ulos.

Eilen seurailin tukkakoskeloitten kalastustouhuja lahden pohjukassa. Ovat aika epeleitä. Yksi emo saattaa ottaa hoiviinsa naapurinkin pesueen saadakseen lisää joukkovoimaa pyyntitouhuihin. Yhdessä uidaan kohti rantaa ja emon antaessa merkin alkavat kaikki kovalla voimalla ja melskeellä sekä pärskinnällä ajaa pikkukaloja kohti rantaa. Sitten kun ovat saaneet kalat pussitettua, niin siitä on helppo niitä napsia suihin. Näin toimii saumaton yhteispeli. Saattaa siihen ukkokin ilmaantua talkoisiin.

Yritin tuosta tapahtumasta ottaa valokuviakin, vaan totesin, ettei riittänyt kuitenkaan putken pituus, eikä kärsivällisyys. Ei saanut R. kaipaamaansa luontokuvaa. Olisi ensin pitänyt pusikossa kuikuilla puoli päivä odotellen ja sitten laukoilla, kun kohdalle sattuvat. Ja putkeenkin (siis siihen objektiiviin) olisi pitänyt saada lisää puhtia. Annetaan siis ammattilaisten hoitaa nämä asiat ja itse voin keskittyä puitten sahaamiseen, saunomiseen ja luovaan joutenoloon. Vaan jos itikoitten hyökkäys alkaa kiinnostaa enemmänkin, niin mikä ettei, sinne rannalle ne kuikelot kuitenkin jossain vaiheessa ilamaantuvat ja tiedä, vaikka R. saisikin sen kaipaamansa luonto-otoksen. Voinhan minä siihen järveen mennä istumaan, päänuppi ja kamera vain pinnalle ja odottamaan. Ei syö silloin itikat, mitä nyt paarmat napsivat otsalohkon paukamille. Että ovat nuo luonnnonkuvaajapojat aika epeleitä, ei voi kuin hattua nostaa. Miehistähän voin käyttää sanaa pojat, akkasethan ne heti närkästyvät, jos niitä tytöiksi haukutaan. Niistä akoista muuten: en tiedä yhtään luonnonkuvaajaa siinä joukossa. Miksiköhän? Ei kai niitä kaikkia ole ikuisiksi ajoiksi pakotettu hellan ja nyrkin väliin. Korjatkaa jos olen väärässä.

29.7.2005

EVVK

laskut, jotka odottavat maksamista
sekasotkun täyttämä Hourulan työhuone
tekemättömät työt
paperityöläisten pitämättömät/toteutumattomat kesälomat
(Saimaa on hiljentynyt pörräilijöistä)
television hömppäohjelmat, eikä muukaan tuotanto
radion kälätykset ja soittolistat
rock- ym metelipitoiset äänilevyt
nettipäiväkirjat
sanat: täytyy, pitäisi

Katselen auringonlaskua saunanraikkaana, illallinen nautittu ja punaviinilasillinen käden ulottuvilla. Järvi on tyyntynyt ja ilta lempeä. Huomenna olisi vuorossa Imatranajot, sellaiset muistelot. Taitaa kuitenkin jäädä väliin, vaikka olisihan siellä itse Agostini MV Agustallaan, sillä legendaarisella ja nyt Italiasta ja museosta tänne saatuna.

Hieno oli taas taivas auringon laskiessa, sitä näkyä ei väsy pieni ihminen ihastelemaan. Vaan auta armias, jos menet sitä kuvaamaan kamerapahaisellasi. Eihän sitä jaksa katsella Erkkikään. Silti kannattaa aina silloin tällöin kokeilla, jos vaikka sittenkin...

30.7.

Ja niin kävi, että sain kuin sainkin kelvollisen auringonlaskukuvan. Siis tuon tuolla ylhäällä. Itse asiassa se on kaksoisluontokuva, kun siihen änkesi tuo pikku hämähäkkikin. Kyllä nyt Rune tykkää!