tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Illalla sillalla



Niin oli painostava ja tunkkainen ilmanala kotipiirissä, että piti lähteä kameran kanssa iltamyöhällä ulos. Ikkunan jätin auki, tuulettukoon kämppä itsekseen. Päämäärätöntä vaellusta vailla kuvanottoa. Puolen yön aikaan valo oli parhaimmillaan kotinurkilla sillan kupeessa. Siispä jalusta pystyyn ja polttohommiin. Tulos oli tyydyttävä. En tiedä, miltä näyttää pienenä, kun originaali on metrin levyinen 300 dpi:llä. Kuvaa klikkaamalla tulee hieman isommaksi se (toivottavasti).

Hieno ja ainutlaatuinen on illan ja aamun valo meillä keskikesällä. Pitäisi nuo aamuyötkin jaksaa kuljeskella, päivät on sitten unta varten. Ja hieno oli kuunsirppikin
taivaalla kulkiessaan. Säätiedotusta on seurattava ja hyväksi jos havaitaan niin on hieman suunniteltava ensi yön reissua. KingPano osoittautui hieman rimpulaksi. Oli osat pelkällä liimalla kiinni, eikä kauaa paikallaan kestäneet. Uuden osan lupasi herra Ameriikan maasta oitis lähettää. Palvelu hyvä kymppi, kestävyys nelosen luokkaa. Its een ole pelkkään liimaan koskaan luottanut. Pora ja tappi pelittää. Ja liimaa varmentamaan.

Tältä puolen en olekaan tuota siltaa ja sen kuvemaisemaa aikaisemmin kuvannutkaan. Nythän on tuokin tehty. Seuraavaksi onkin Rantaruottalaisen vuoro.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Ohi on, Halleluja!


Seonysitteohi. Koivun kukinta. Ainakin isommalti.

Ulkona on jo uskaltanut olla koiran riepoteltavana. Yritin tämän kevään selvitä ilman isompaa lääkitystä, ja hyvinhän tuo meni sisällä nyhjätessä. Ensi keväänä sitten on pakko syödä vahvempaa, on nimittäin viimeiset mahdollisuudet kuvata projektini kevätkuvat.

Viikko meni muuten kivasti arkkitehtuuria kuvatessa ja niitä kuvia koneella väännellessä. Tallinnan matka onneksi peruuntui, ettei yötä myöten tarvinnut istuksia koneen ääressä. Sen verran hankalia ovat nuo jotkut interiöörit työstää. Ikkunasta tuleva kirkas valo, sisällä tummat elemetit, sininen ulkovalo ja porsaanpunainen loisteputkivalo, joka vielä leikkaa osan spektristä, yritä sitten siitä saada kunnollista. Photarin HDR soveltuu joihinkin, toisiin se on taas täysin mahdoton hallita (ehkä en vain osaa), Fredmirandan DRI pelittää osiin kuvista mainiosti. Photomatix PROsta imuroin demon, joka osoittautui useimpiin tapauksiin tosi oivalliseksi. Tähän hätään se ei ehdi, sillä puuttuu nyt meikäläiseltä tarvittavat 90 euroa. Pakko on tilata heti, kun Visa antaa luvan vinkua. Demo laittaa ikävät tekstit kuvan päälle.

Mökille jo kaipailen, juhannukseksi vimeistään. Santa Klaus tulee alkukuusta pitämään näyttelyä Harmoniaan, täytyy isännöidä jotenkin Saksan poikaa. Hämeenkyrössä on pakko käydä parin yön verran kuvaamassa, ehkäpä ennen Klausin tuloa? Jospa sitten puolikuun paikkeilla? Ideatasolla alkaa olla tuo proggis pitkällä, käytännon toteutus odottaa vain tekijää. Jos tämä vuosi olisi enmmänkin sellaista orientoitumista, työtä siinäkin, ja sitten joulun jälkeen täysi vauhti päälle. Tässä taas Kapanen yrittää luistaa velvollisuuksiaan ja siirtää huomiseksi sen, mikä pitäisi tehdä jo tänään. Tänään teet kuitenkin hommasi pieleen ja huomenna on vielä mahdollisuus paikata. Jos aloitat huomenna, niin siten on myöhäistä paikata. Näin se menee.

Ikkuna on auki. Voin tuulettaa!

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Uskaltaisiko ulos?


Jokohan alkaa sisälläolo piisata? Pikkusateet ovat hieman helpottaneet oloa. Yläkaupungin yöhön en kuitenkaan uskaltautunut. Elli katseli ulos ja minä sisään.

Tänään meni päivä rattoisasti kutsaria tehdessä. Julisteeseen tuli jonkinmoinen tyngänpätkyle sorvattua. Ensi viikko menee arkkitehtuurin parissa ja sitten viikonloppuna Tallinnaan kuratoimaan. Siellä se kevät on jo sen verran pitkällä, ettei noista koivun siittiöistä tarvitse kantaa huolta pahemmin - tai hyvemmin, ihan miten vain.

Oli taidemuseolla myyntitapahtumakin festareiden kylkiäisinä. Väkeä kuulemma lappasi kuin Vilkkilässä entisaikaan kissoja. Vaan ostivatko? Ei ostaneet, ei, vaikka halvennuksella olisivat saaneet. Minäkin sinne töitäni kehystitytin. Hukkaan meni nekin rahat. Tai oikeammin, en saanut edes kerättyä senkään vertaa, että saisin kehystämön laskun maksettua.

Vaan hienoa on tämä valo. Nautitaan siitä.

Jihuu !

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Katuteatteria






Mitä ei ihminen tekisi välttyäkseen siivouksen kirolta? Eilen piti meidän siivota huusholli, ihan vaan semmoinen pieni viikkosiivous. Emäntä ilmoitti väsymyksen iskeneen ja ehdotti siirtämistä täksi päiväksi. Kyllähän se minulle passasi, sillä mitä ei minun tänään aivan pakko ole tehdä, niin sen voin siirtää aina huomiseksi. Vaan taidemuseon myyjäisiin olikin tuo ketkule itsensä luvannut ja niin jäi koko imurointi ja moppaus meikäläisen harteille. Imuri lojui tuntikaudet latialla, ikkunasta näkyi mielenkiintoisia asioita. Kamera käteen ja kytikselle. Loppuihan tuo näytelmä siellä jossain vaiheessa tai ainakin alkoi jo toistaa itseään, joten pakko tuo velvollisuus oli suorittaa. Vaan jos ei emäntä ole yhtäkään meikäläisen työtä saanut myytyä, niin paha hänet periköön.

Noita ikkunanäkymiä tulee kyllä ikävä. Ei siellä Hovilantiellä maan tasalta tämmöisiä näe. Varmaan jotain muuta tulee tilalle. Sen näkee sitten.

Lisäys:

Vielä täytyy lisätä tekninen osuus. Tuolla toisaalla asiantuntijat kertovat, ettei saa objektiivin eteen edes UV-suodinta laittaa, kun terävyys ja kontrasti siinä katoaa. Minä nyt nämä kyllä se suodin päällä kuvasin ja kolmen ikkunalasin läpi kaiken kukkuraksi. Oli vielä tuo ulkoinen lasin pinta melkomoisen katupölyn peitossa.
Vaan minulle kyllä kelpaavat kuvatukset. En sitten tiedä, miten muille.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Niiloa ja väritystä


Neil Youngin uutta kuuntelin netistä kuulokkeet korvilla ja värittelin samalla tuota naapuriblogin Päivin värityskuvaa. Photarilla tein, kun ei ollut paperiversiota ostettuna eikä värikyniä kätösissä. Tiedä sitten saanko näin tehdä ja varsinkaan julkaista, mutta tuossa se nyt kuitenkin on.

Toivottavasti ei raastuvassa tavata.

torstaina, toukokuuta 18, 2006

Keittiön ikkunasta





Pakkohan tuohon Rantaruottalaisen haasteeseen oli vastata. On maisema meillä vajaassa vuodessa muuttunut. Syksyllä oli upeat maisemat sataman yli Jyväsjärvelle, vaan pytinkiä nousee kuin sieniä sateella Lutakon niemeen. Tuossa parin kolmen kuunkierron kuluttua onkin sitten maisemat toisenlaiset. Omiemme joukkoon olemme menossa Hovilantielle.

Kuva nyt on melko mitäänsanomaton, mutta pitää sisällään kuitenkin enemmän kuin ihminen äkkiseltään luulisi. 35 mm polttovälillä kuvattu kuusitoista ruutua, jotka sitten on yhdistelty. Itseasiassa kuva koostuu kahdeksasta ruudusta, kaksi neljän kuvan riviä. Nämä on kuvattu kuitenkin tuplana, jotta on saatu sävyt sekä ulos, että sisälle. Ensin on valotettu vaaleitten sävyjen saamiseksi ja sitten varjojen. Nämä on sitten yhdistetty. Näin on pakko tehdä, sillä kontrasti vaalean ja tumman välillä on niin suuri, ettei tuo kenno pysty sitä yhdellä valotuksella toistamaan.

KingPanoa tuossa itse asiassa testailin eli etsiskelin optiikkani Nodal Pointia (mitähän se on suomeksi?). Ihan en ole vielä tuolle 35 mm polttovälille sitä saanut
kohdalleen, hieman parallaksia löytyi kuvasta yhdisteltynä. Vaan eiköhän se etsimällä löydy. Tälläistä kuvaa ei muuten ilman tuota panoraamapäätä pysty kuvaamaan, ei käsivaralta, ei edes jalustan kanssa.

Monesti asia meillä fotareilla on niin, ettei kukaan edes tajua, mitä kaikkea sille kuvalle on joutunut tekemään ja kauanko sen värkkäämisen on tuhrattu aikaa. On ne pokkariräpsyt sitten asia erikseen.

lauantaina, toukokuuta 13, 2006

Minne lie, matka vie


Pippaloissa tuli oltua Nikolainsalissa. Tessa Virta soitteli ja lauloi bändinsä kanssa, kuohuviiniä sopivasti ja makoisaa pikkupurtavaa. Emäntä ompeli Afrikan kankaasta näyttävän pukineen, niin on hieno, ettei edes kotia malta tulla. Siellä jossain missä lie sitä esittelee. Ollaan tässä sitten oltu Ellin kanssa kaksistaan ja nokka tuhisee ja silmiä kirvelee. Onneksi on sadellut, ettei siittiöt sentään sairaalakuntoon ole miestä viemässä. Jo tekisi mieli ulkosalle ihan oikeasti, vaan kohta on tämäkin piina ohi, ja sitten menoksi. Ettäkö minne? No, siitä ei enempää, näin on meillä tapana, nykyään.

Pukkaa panoraamaa


Näyttää Hourulan fotovaareilla olevan panobuumi päällänsä. Uutta panoraamapäätä en vielä ole tositoimissa päässyt kokeilemaan, joten laitan sitten vanhempaa eli viime syksyistä kuvaa näytille. Onhan tuo silta sen verran iso maamerkki meille jyväskyläläisille, että kuvattavahan se on. Nodal pointit on linsseille etsitty,joten tositoimiin sitten, kun on kunnon sade tullut ja siittiöt ilmasta haihtuneet.

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Kakofoniaa




Ikään kuin etäinen tiibetiläinen munkki taustalla torvineen, siihen pari muuta pärisijää lisukkeeksi ja lekalla iskevä komppi taustalle. Väliin voimakas pörähdys, joka saa jo korvat särkemään. Tämä on meidän rauhaisan työhuoneemme arkea, ollut jo kuukausitolkulla. Hourulaan kohta joutaa, ellei jo olisi.

Siis remontti päällämme timanttiporineen jatkuu ja jatkuu ja...

Kotona toivat parvekkeen alle taas uuden paalutuskoneen. Kohta jyske kaikaa iltakuuteen sielläkin. No, muutto on edessä, vajaa vuosi tulee tuossa asunnossa oltua. Hovilantien taiteilija-asunto ateljeineen kutsuu. Kolmas kerta toden sanoi. Meneekin kesä mukavasti pakkaillessa.

tiistaina, toukokuuta 09, 2006

Päivä putkessa - kuvat seinällä



Pitkiä käsiä ja tarkkaa silmää tarvitsee tuo näyttelyn ripustustyö. Tänään sitä tuli taas harjoiteltua, eikä onneksi yksin. Vielä löytyy ihmisiltä aina joku rakonen talkootyöhönkin. Kiitos vaan avusta.

Valokuvakeskuksen näyttelyähän tuossa pannaan seinälle, tai oikeammin Sammallahden Pentin Kaupunki/Staden-näyttelyä, joka keskiviikkoiltana avataan. Tervetuloa vaan kaikki paikalle iltakuudelta. Hienoja ovat kuvat, ei nyt mitään näyttäviä Diasecejä metrikertaakaksi-koossa, vaan ei se koko...

Aamupäivä meni rattoisasti julisteen teossa. Unohdin tietenkin välitallentaa ja sinne katosi bittiavaruuteen vajaan parin tunnin viilaus, kun vahingossa tohkeissani delasin koko tekeleen. Ei muuta kun alusta ja uudelleen. Valokuvakeskuksen printteri oli tietenkin rikki, ei suostunut magentaa ruiskuttamaan isolle paperille ollenkaan, pienelle kyllä. Vaan kun tuon julisteen on tarkoitus olla hieman isompi kuin se aanelonen, ihan vaan että huomattaisiin. Omalla koneella sitten onnistui. Hyvä niin.

Iltapäivä sitten ripustusta ja myöhemmin illalla vielä julisteitten vedostamisprojekti. Nyt on näyttely sii putkessa, tekstejä vailla. Ahkera-Ankku ne lupasi huomisissa laittaa kohdalleen.

Vielä kun sain kuulla hienoja uutisia, niin oli päivä lähes täydellinen. Vaan tiedä niistä uutisista miksi vielä kääntyvät. Ei saa ihminen sentään liikaa iloita, voipi vielä ylpistyä.

Ulos en ole paljoa uskaltanut sukeltaa, enemmänkin neljän seinän sisällä. On nuo koivun siittiöt taas liikkeellä. Nauttikaa lämmöstä, ketkä kykenette. Minä odotan sadetta.

perjantaina, toukokuuta 05, 2006

Viikko mikä viikko


Jo on aikaa vapusta vierähtänyt. Toipumuspäivä oli tiistai, ei sen pahempia vierotuksia, mitä nyt iski se jokakeväinen allergia päälle. Se saa ihmisen pahalle ja sangen ikävälle, ja epäystävälliselle tuulelle. Keskiviikkona nukuin pitkään, imuroin ja luuttusin kotimme lattiatasot, sitten pyörän selkään ja Hourulaan, jossa odotti haastattelu radiodokumenttiin. Hienostihan se meni kaikin puolin , alun kolmatta tuntia siinä vierähti. Valmis kooste tulee sitten syyskuussa, kymmenesosa olen siitä, noin osapuilleen. Ääntä kuulemma tulee jo aikaisemminkin ja pitempänäkin kuin siinä kaiken kansan radioversiossa. "Valokuvaajan kuolema", on nimi. Tuolta voi seurata etenemistä http://www.nettidokumentti.fi .

Tänään perjantaina sitten suuntasin aamuvarhain Helsinkiin. Kameravausteet pakattuna ja tietenkin uudenkarhea panoraamapää mukana http://www.kingpano.com/ . Sää oli nyt mitä mainioin, vaan ei kuvaajalle. Tuon ainokaisen kuvan räpsäsin mennessä, tullessa en sitäkään. Tuo ainoakin meinasi jäädä ottamatta, olin nimittäin aamulla siemaissut lasillisen janooni vapusta jäänyttä hieman kai ylikäynyttä simaa, joka halusi tulla takaisin maailmaan tuolta kaikille tunnetusta päästä. Vaivaisesti ja etenkin varovaisesti takaisin autoon, ei mitään hienoja kuvakulmia kameran kanssa, eikä varsinkaan uuden panoraamapään testailuja. Onneksi oli lyhyen matkan päässä huoltoasema, jonne kiireesti ohjastin ja sisälle yksinäiseen huoneeseen mieteiskelemään ja soittelemaan epävireistä pärytuubaani.

Että mitä siellä Helsingissä, kun sinne kaikki nyt näyttävät suuntaavan. No eipä muuta kuin Sammallahden Penan luo näyttelyä hakemaan. Albrechtin Kristoffer oli myös paikalla ja siinä tunti vierähti rupatellessa, kuin kolme fotaria konsanaan taitavat.

Kuvat Harmoniaan ja vielä ehdin Keski-Suomen museoon taiteilijaseuran vuosinäyttelyn avajaisiin. Oli siellä meikäläisenkin työt seinitetty, huomasin. Hienon väljästi oli näyttelyn ripustus tehty.

Vaan väsymys iski, 550 kilometriä takana, ajoa toukokuun helteellä auton ikkunat kiinni. Koivu kukkii etelässä ja alkaa meilläkin. Paska-ajat Kapaselle. Ja kun niin nauttisin olla nyt ulkona.

Kotona olikin sitten odottassa Tumelta postia = Musta Taide. Laukussa myös kolme Penan lahjoittamaa kirjaa omistuskirjoituksineeen. Kaikin puolin onnistunut ja mieltä ilahduttava päivä. Kerran muuten yhdelle tunnetulle taidegraafikkonaiselle kuvasin "asevelihintaan", noin vain ystävällisyyttäni, ja pyynnöstä hänen teoksiaan. Arvatkaapa antoiko tuo bisnesihminen alennusta, kun olisin ostanut häneltä vedoksen tutulleni lahjaksi. Ja arvatkaapa, jäikö meikäläiseltä ostamatta?

Tulkaapa katsomaan Sammallahden kaupunkikuvia, ensi viikon kekiviikkona avajaiset Galleria Harmoniassa klo 18. Pena ei ole paikalla, valitettavasti. On menossa Pariisiin pystyttämään näyttelyään. Valinnat on tehtävä, vai mitä? Kiireisimmät voivat ostaa 30 euron hintaan näyttelykirjan, jokaiseen kuvaan on liitetty kuvakohtainen Bo Carpelanin runo. Kirjoja ei ole montaa, ei ihan kymmentäkään, sivuja on lähes 170.

P.S

En ymmärrä, miksei tuo KingPano-linkki toimi. Nimellä voi kuitenkin googlata, jos kiinnostaa. Joviaali oli tuon laitteen tekijä. Kyseli ensin kameran merkkiä, ja kun huomasi, ettei se standardi vehje sovellu, niin teki oitis minulle sopivan. Löytyy sieltä Amerikan maasta kaikenlaisia vipeltäjiä. Ei ne kaikki pahoja ole. Eikä tuo modifikaatio maksanut senttiäkään ylimääräistä. Eikös ollutkin hieno sana tuo modi...?

maanantaina, toukokuuta 01, 2006

Vappuleivos


Löytyihän tuo vastaus noihin silmiin ja alta aikayksikön tuolta digikamera.net:in kautta.

Muuten meni Valpuri odotetusti. Siis päin sitä kuuluisaa Peetä. Iltapäivällä halusin istahtaa teekupposen ääreen ihanan syntisen leivoksen kera. Näin on meidät opetettu, ei saa ihminen nauttia ilman synnintuskaa. Vaan miten kävikään. Parhainpaan ihmisten liikkeellekannan aikaan oli puoti kiinni. Taitaa mennä hyvin tuollakin yrittäjällä. Ilmankos se kahvi/teekupponen maksaakin niin ylettömästi.

P.S.

Kolme kertaa yritin kuvaakin laittaa, mutta ei suostu kehvele hyväksymään. Sensuuriko iski päälle?

No nyt tiistaina vapauduin sensuurin kahleista.