maanantaina, heinäkuuta 25, 2005


MÖKILLÄ!

torstaina, heinäkuuta 21, 2005

Kielletty on!


Mitähän kaikkea tuo ym. pitää sisällään? Käykää kysymässä. Paikka löytyy torin laidalta entisen linja-autoaseman tiloista.

Avajaiset


Tuli käytyä Hankasalmen asemantienoilla Raakalauta 2 – tapahtumaa avaamassa. Kuuluu meidän taiteilijaseuran 60-vuotisprojekteihin. Siinähän tuo meni rattoisasti kaatosateessa puheita kuunnellessa. Jatkoille osa väestä painui lähitienoolle ja savusaunaa kärkkymään. Maistelin minäkin pienen autoihmisen tilkan kotipolttoista ja hyväksi ellei peräti mainioksi totesin. Kotia sitten yksikseni körötterin kesäyössä lauleskellen. Uusi reissu on kohta edessä, pitää näet käydä emäntä sieltä poimimassa kotinurkille, kun sinne jäi eikä suostunut mukaan lähtemään.

Vaan sitä ennen koukkaus hammaslääkärin pakeille. Että sekin vielä!

tiistaina, heinäkuuta 19, 2005

Aamuhetki kullan kallis


Pitihän sitä jo neljältä aamulla ponkaista ylös ja kurkata ikkunasta tulevan päivän säätä. Hyvältä näytti niin, etten malttanut enää nukkua, vaan kamerat kainaloon ja baanalle. Kirrin seutuvilla oli niin kova sumu ettei eteensä nähnyt. Sieltä sitten sorateitä taivaltamaan ja Vihtavuoren kautta Lievestuoreelle. Oli kello siinä vaiheessa jo kahdeksan ja nälkä kurni vatsassa. Rapeakuorinen tuore sämpylä mielessä tien poskeen kahville.Ja niinhän siinä sitten kävi kuten täällä kotomaassa yleensä. Hyvin oli tuoreen ja ihanan näköisiä ne täytetyt sämpylät ja patonginpötkäleet niissä muoveissansa, että piti ottaa sitten semmoinen patonki. Heti sormissa kaikkosi ihanuus, kun vastaan pani kuin pullataikina. Ei ollut rapeudesta kuullutkaan. No minähän sitten oikein myyjäihmiseltä utelin, että miksi hitossa ne pitää aina tunkea niihin muoveihin kun lötsööntyvät varmasti niissä limaisiksi (tomaatit ja kurkut ovat hyviä kostuttajia). ”No sen takia tietysti, etteivät pääsisi kuivumaan ja nämä kyllä ovat vielä tuoreita eikä ole ehtineet natistumaan, eilen on vasta laitettu pusseihin”. Näin tuo kassahenkilö. Kahdeksalta aamulla.

Että turhaa sitä Kapasen poika otti nokkiinsa noista Perluskoonien ja Sirakkien lausumista. Paskaa mikä paskaa. Ja paketissa.

Tässä alla vielä lisää aamun satoa.

Harjunhaukkaaja

Siinä yhtyvät somasti suomalainen pyöröhirsi ja ylikansallinen jäätelökioski.

GRANDE FINALE! Muovitettua eilisentuoretta limanuljaskaa.

maanantaina, heinäkuuta 18, 2005

Luonnon helmassa


Kesäaikana on jäänyt nämä horinat enemmänkin tuonne vapaa-ajan puolelle.Kunhan ilmat viilenee ja karu arki iskee nuijalla päähän, niin jos sitten enemmän tuosta muusta puolesta. On ollut tämä kesä pitkästä aikaa niin sanotusti vähemmän työntäyteinen. Ja sen kyllä huomaa tästä kuvatarjonnastakin.

A-K:n kanssa sunnuntaina polkaisimme pyörillä yhteensä kolmisenkymmentä kilometriä ja rapiat päälle. Päiväseltään uimassa Ankeriasjärvellä, jätskit satamassa ennen ukkosta, joka sitten ei tullutkaan. Ja niin kun olen odottanut kunnon jylinää pääni päälle.
t
Tuossa kuva kesäidyllistä eilispäivältä. Ja samasta paikasta pari muuta näpsyä. Arvatkaapas oliko miellyttävää kuljeskella avojaloin? Luonnon helmassa.

Metsäpolun päätepiste.

Sirpaleet tuovat onnea, sanotaan.

lauantaina, heinäkuuta 16, 2005

Vapaa galleria


Esimerkki lähinnä nuorille taiteilijoille tarkoitetusta galleriasta. Sinne voi lisäillä teoksia omaan tahtiinsa ilman jurytyksiä.

Materiaaleista ei tunnu olevan pulaa niin kauan kun isukki on töissä ja pystyy maksamaan maalit.

Pois turha valitus


Ala-aulan galleria innovatiivisine ratkaisuineen.

Kyllä meillä täällä Jyväskylässä on asiat kuitenkin mallillaan. Täysin olen samaa mieltä tuon kulttuuritoimen johdon kanssa siitä, että kuvataiteen esittelytilanne eli galleria- ja taidemuseotilanne on mallillaan. Turha on taidemuseon valitella sitä, että puolet tiloista lakkautetaan (se vaihtuvien tilojen puoli). Mitäs ne sillä enää tekevät, kun ei ole varaa edes niitä näyttelyitä pitää. Se on tuo maailma mennyt niin mallilleen, että taiteilijatkin ovat aina sitä rahaa kinuamassa omasta työstään.
Harvoin me täällä muistetaan, kuinka hieno galleria meillä on kirjastossa. Eilen kotiin mennessä siellä poikkesin ja taas ihastelin. On hienot siirreltävät seinät, jotka mahdollistavat luovien ratkaisujen käytön (ei mitään massiivisia kiinteitä rakenteita vaikeuttamassa ripustusta). Muistaakseni ovat nuo seinät jostain kahdeksankymmentäluvun alusta silloisen kulttuuritoimiston toimesta hankittuja. Ennakkoluuloton päätös silloin! Vieläkin ovat voimissaan ja ajan patina vain luo lisäarvoa.

Kirjailijatalo uhataan lakkauttaa, Beckerin galleriasta/taidelainaamosta/taiteilijaseuran toimistosta väännetään kättä. Mitäs sitten? Kyllä niillä kirjailijoilla on tilaa siellä kotonakin sille kirjoituskoneelleen ja pinkalle paperia. Kirjat voi sitten viedä kirjastoon lainatavaksi.

Tuo nyt vain sivuhuomautuksena. Mikseivät kuvataiteilijat vie niitä töitänsä kirjastoon? On siellä muuten mahdollisuus niitä kuvia esitellä tuon aulagallerian lisäksi myös yläkerran galleriassa. On sielläkin noita seiniä. Ja väkeäkin käy solkenaan, eikä edes valvojaa tarvitse palkata. Häpeäisitte vähän ainaine valituksineen!

Jos ette ole kirjastossa käyneet, niin laitanpa dokumenttia parhaillaan olevasta kiinalaisesta valokuva(taide)näyttelystä, jotta voitte itse nähdä, mistä puhun.

perjantaina, heinäkuuta 15, 2005

Kolinoita autossa


Hyvä Radio Jyväskylä.

Aamulla varhain lähdin pienelle kuvausreissulle tähän lähiympäristöön ja laitoin autoni radion tapani mukaan päälle. Kanavanne soi kuten tavallisesti mallikkaasti, sillä soittamanne musiikki on useimmiten mitä mainiointa autolla-ajomusaa. Joskus tosin ne soittolistanne alkavat kyllästyttää, mutta kun en teidän kälätystänne niitten musiikkikappaleiden välillä joka päivä jaksa kuunnella, niin meneehän tuo.Tänään siis oli kanavanne päällä ja alkoi uutisten luku, jolloin autostani alkoi kuulua outoa kolinaa, ilmeisesti moottorista, ajattelin. Heti pysäytin tien laitaan ja menin ulos kuulostelemaan konepellin alle, vaan ei hätiä mitään. Siitä jatkamaan ja taas kuului sama kolina. Sitä tutkimaan ja selvisihän se, sieltähän se radiosta tuli, ikäänkuin uutisten luvun taustaäänenä.
Outoa vaimeaa kolinaa.

Uskaltaisin siis nöyrimmästi pyytää, ettette enää laittaisi niitä epämääräisiä taustakolinoita noitten puheitten päälle. Ihan vain liikenneturvallisuudenkin kannalta.

Kiittäen
Kapa

No olihan tuo hyvä, ettei pahemmin käynyt. Muutaman kuvan sain otettua matkaan. Muuttui ilma liian tasaiseksi valoltaan. Sellaista se on, ensin on liian kovaa tuo valo ja sitten liian tasaista. Vaan kun ei sitä voi tilata etukäteen, vaikka kuinka yrittäisi.

Saksalainen sitten lähti ja arki on ennallaan. Töitä pitäisi vaihteeksi tehdä. Eiköhän tämä tästä.


Kokeilinpa minäkin, vaikka en yleensä näistä jaksa kiinnostua.





Your Inner European is Irish!









Sprited and boisterous!

You drink everyone under the table.


perjantaina, heinäkuuta 08, 2005

Avattu on. Terve menoa!


Tulihan tuo Reaktiiva avattua. Oli jatkoilla Grafiikan pajan pihalla hauskaa alkukankeuden jälkeen. Aikansahan se meillä ottaa, ennen kuin uskalletaan olla itseämme. Muutamia tuttuja tuli tavattua ja kuulumisia heiteltyä. Kiva oli myös tavata vanha rouva ja saada halaukset. Saatoin myös hänet yön saapuessa ja ihmisille väsymyksen iskiessä kaikkien käpälään ikään kuin sivullisena pajan pihalla odottavaan autoon. Voimauttavan halauksen sain ja hyvän mielen. On siinä Heiskasen Outissa sellaista karismaa jota voisi muillekin jakaa. (käykääpä Tampereella lataamassa voimaa Sara Hildenin museossa, jos Särkänniemen härveleitten ohi pääsette)

Hienosti oli emännän työt alakerran tilaan astuessa heti näytillä. Ei tarvitse häpeillä hän, ei. Vaan kesä se sen kun jatkuu ja ulkomaan elävä on viety mökille. Sunnuntaina tavataan, jos ei muutoksia tule.

Panenpa muuten emännän kuvan tuohon tyrkylle, jos vaikka niitä ihania miehiä ilmaantuisi enemmänkin. Nyt kävi sen verran huono säkä, että oli varattu tuo könsikäs. Lisää voitte lukea tuolta naapuriblokin puolelta.

Kesä on ja se jatkukoon!

torstaina, heinäkuuta 07, 2005

Pottuja ja silliä


Niinpä lähti arki taas käyntiin. Eilen kävimme Klausin kanssa ”virallista kierrosta” : Petäjäveden kirkko, Säynätsalon kunnantalo ja Jallun näyttely Vaajakosken Wanhassa Woimalassa. Iltapäivän armahdin ja annoin pojalle vapaat kädet mennä minne huvittaa. Juurikkasaaressa käytiin katsomassa, josko lavatansseja olisi tulossa. Olihan niitä, mutta sitten vasta kun on mies jo poistunut maisemista. Sääli.

Ihan oli piristävä pläjäys tuo Jallun kooste, lehtityöläisen kiire vaan rajoittaa tekemistä, joten hieman hajanaiseksi tuntui tuo kokonaisuus jäävän. Juuri kun innostui jostakin, niin jatko jäi puuttumaan. Tiedä sitten olisiko innokkaiden valvojateinien esittely avannut uusia sfäärejä, mutta niitä emme halunneet kuulla, kun ei tuo Saksan kieli onnistunut. Hieman jäi kuitenkin valju tunne
näyttelystä.

Tänään sitten olisi tarjolla enemmänkin kuvia, jos vain ihmisiltä pääsee näkemään. On nimittäin Graphica Creativen avajaiset. Niin jännittää niitä yksikin taiteilija, että ei oikein tiedä, miten olisi.
Vaan eihän nuo nyt sen kummemmat pippalot ole kuin muutkaan – enemmän ihmisiä paikalla ja enemmän puheita ja hikistä tunnelmaa. Onhan noissa oltu, siellä sun täällä. Ja hauskaa on piisannut.

Nyt on sitten kuvat pelastettu ja tuntuvat aukenevan niin kuin pitääkin. Olisikohan syytä aloittaa polttaminen CD-levyille. Eivät kertoneet yksityiskohtia, mitä tekivät, vaan hyvin sen tekivät. Hieman yli satanen paloi värkkitaiteilijalta, vaan vuoden saldo jäi käteen. Hyvä niin.Uskohan on meikäläisillä kova: ei minulle voi noin käydä - vaan kävipäs kuitenkin.

Huonoa ruokaakin on syöty: uusia perunoita (ei Timoa), kukkakaalia, parsakaalia, rapeaa salaattia ja silliä. Tein kermaviilikastikkeen, johon tillin sekä musta- ja viherpippurin lisäksi laitoin piristeeksi
Dijonin sinappia. No tuo kastike taisi olla ainoa maittava osa koko ateriassa, sillä kyllähän ranskalaiset osaavat (sinappi). Salaattikastikkeen oliiviöljy ei kuitenkaan ollut Italiasta, joten se jäi kylläkin melko mauttomaksi, ellei ihan huonomakuiseksi. Täytyy muistaa ensi kerralla kauppareissulla.

Mitähän ne tarjoavat tänään illalla avajaisten jatkoilla? Varmaan savu- ja graavilohta/siikaa, ehkä kylmäsavuporoa tai jotain muuta hirvitystä. Se selviää sitten illalla. Onneksi ei taida olla italialaisia eikä ranskalaisia paikalla, oksentaisivat varmaan koko pihan lällyvelliksi.

Vaan kesä on ja siitä esimerkkinä tuo kuva tuossa ylhäällä. Nauttikaa nyt siitä kukin tavallaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2005

Jäähyväiset


Niin lähti ystävä pitkälle matkalle kuratoimaan taivaallisia näyttelyitä.

Jää hyvästi, L.

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2005

Kesälauantai


Lauantai meni rattoisasti ensin torilla ja shoppailemassa. Löytyi housut ja pyörälaukku. A-K löysi pyöräkaupasta sellaiset vaippahousut. Oli tungettu persuuksiin jotain pehmentävää. Ensin tehdään niin perkeleen kovat satulat, että takapuoli heltyy ja sitten pannaan ostamaan kalliit vaippahousut, ettei se takamus heltyisi. Näin se toimii markkinatalous.

Tori oli suhteellisen vilkas kesälauantaina, mutta se kauppahallinhirvitys. Piti kääntyä ovelta takaisin, kun oli vielä tuoreessa muistissa Oulu ja Turku. Uusi pyöräilylaukku täyttyikin sitten Siiklistä ja kukka/parsakaalista. Laukun vajaus korjattiin kahdella valkoviinipullolla.

Iltapäivällä Noukanniemeen ja takaisin. Pyörillä (26 km). Siellä könöttivät laiturin kupeessa Uurastaja ja Toimi, nuo lapsuuteni ihanat laivat. Uurastaja oli hinaaja, joka toi tukkilauttoja Suolahteen ja aina kun höyrypilli soi, piti kiireesti kirmata Kumpuniemen rantaan katselemaan. Toimi taasen oli iso matkustaja-alus, sekin höyry-sellainen. Kummasti vain oli vuosien saatossa kutistunut lähes lilliputtien asteelle.

Tänään sitten pitäisi Klausin tulla Saksan maalta vastavierailulle. Sitä kuuluisaa poronpaistia kävin Mestarin Herkusta ostamassa 39 euron kilohintaan. Saa nyt mies sitten maistaa kauan kaipaamaansa herkkua.

Huomenna pitäisi saapua uusi ulkoinen kovalevy, joten saan purettua läppärissä olevat lomalla otetut kuvat. Lupasivat myös lähistön firmassa pelastaa (yrittää pelastaa) ne entisessä olevat vaurioituneet kuvat. Rahaahan siihenkin palaa arviolta parisen sataa, mutta siellä on vuoden kuvat, joten pelastettava ne olisi.

Valkoviinit nautiskeltiin A-K:n kanssa ensin uusien perunoiden ja lisukkeiden kera ja elokuvan jälkeen menikin loppuaika Live8:n parissa. Mukavaa oli nähdä Pink Floyd lavalla. Kyllä ne papparaiset vielä jaksoivat. The Whon Pete T. Ei kitaraansa särkenyt ja käden kaarikin oli väsyneempi. Kuriositeettina siitä miehestä, että alkoi kerätä valokuvataidetta itsellensä jo paljon ennen, kuin siitä tuli (hetken)muotia. Ei mikään turha jätkä.

Kun nyt päästiin tuohon musiikkiosastoon, niin voisi lisätä vielä pari lomalla tapahtunutta elämystä:

Turun kauppahallista löytyi valkoista teetä, ja vielä kahta eri sorttia. Hienoa. Ostin lisäksi tiibetiläistä mustaa. (miten tämä liittyy musiikkiin, niin en osaa sanoa)

Kohtasin kaksi julkkista. Pedro Hietanen tallusti vastaan ja tavaratalosta pelmahti kadulle ensin
sellainen anorektikko meikkimainospimatsu perässään miespuolinen nälkiintyneen näköinen
miespuolinen Outi Heiskanen, joka osoittautui 99-prosenttisella varmuudella Mike Monroeksi. (tämä jo liittyi
musiikkiin)

Nauttikaa kesästä ja katselkaa ympärillenne!

perjantaina, heinäkuuta 01, 2005

Vasta l. vihta


Jos halutaan kuivata vastat talvea varten, on ne parasta tehdä ennen juhannusta.

Lomamuumi


Loma on sitten tältä erää pidetty. Hieman yli pari tuhatta kilometriä auton ratissa, vaan siinä välissä sitten kaikenlaista. Mitäpä niistä sen enempää, juhannus meni rattoisasti ja hengissä selvittiin. Oli iloa ja oli myös surua, siis kaikkea, mitä elämä antaa. Länsirannikkoa tultiin alas aina Turkkuseen asti. Oli muori vielä kovin pirteän tuntuinen, vaikka 90-vuotispäivät on jo takanapäin. Makholman läpi ajettiin hiekka pöllyten, ei edes rantaa nähty. Sen verran oli kiire, ettei Rupurannan Jania edes keretty moikkaamaan (http://www.rupuranta.net/). Terveisiä nyt kuitenkin , jos tätä lueskelet, yritän vielä poiketa sitten syksymmällä.

Olivat muuten rantaruottalaiset saaneet tuomenkehrääjäkoin vieraakseen, josta laitan yhden kuvan katseltavaksi (etenkin R:lle, joka rakastaa luontokuvia).

Kiva oli muuten palata kotiin. Postipinon seassa odotti Taide-lehti ja hyvin olivat kuvituksen valinneet esittelyyni. Kaksi aukeamaa, käykääpä lukemassa. Sähköpostisaastan seassa oli muutama oikeakin ja varsinkin mieltäni ilahdutti tuore kommentti kyseisestä Taide-lehden jutusta.

Ja sitten matkamuumi vai mikä meemi se nyt on, joitakin poimintoja kuitenkin. Siis vaikuttavia. Siis tarkemmin: minuun vaikuttavia.

-Juhannuspäivän sauna Kemijoen varressa. Mainiota kotiviiniä. Useanlaista. Harvoin on suomalainen viini hyvää. Nämä olivat.

-Hautajaiset. Jytyn. Pienimuotoiset, vain me kolme.

-Kärsämäen paanukirkko. Piti kuvata, mutta kun oli sähkömiehet piuhojansa vetämässä, niin en kuvannut. Sähkötön kirkko, johon vedettiin johtoja. Kai ne muusikot tarvitsevat, kun oli konsertti tulossa. Ei tahdo tuo ääni enää tulla soittimista korviin ilman verkkovirtaa.

-Pippuripihvi Kärsämäen ainoassa ruokapaikassa. Kymmenen euroa. Porsasta. Ei pippuria. Ranskalaisia oli kyllä vaikka muille jakaa ja plöräykset sinappia ja ketsuppia. Menkää kokeilemaan, yllätytte!

-Käynti Rovaniemellä. Ystävä sairaalassa. Ei taida olla enää kotiin lähtijäksi. Surullista.

-Sähköuunissa savustettua lohta. Ei sähkön sähköä. Herkullista.

-Teini. Turussa. Herkullinen illallinen valkoviinin kera.

-Oulun kauppahalli ja tori.

-Turun kauppahalli ja tori.

-Poronpaisti 25 euroa kilo. Ei ollut kylmälaukkua mukana. Jäi ostamatta.

-Taidekappeli Turun Hirvensalossa. Yksinkertaisen kaunis. Puuta, kuparia.

-Peltipaita. Turusta.

-Yöpaikan etsiminen Vaasasta. Päädyimme Maalahden motelliin.

-Pienet kylät ja kylätiet. Lintukodot.

Kemijokivarressa


Savustuu se lohi ilman sähköäkin. Hella siinä kyllä vähän mustuu.
23.6.2005 Tervola

Oulussa yötä ja nyt Tervolassa. Itikoita, sääskiä ja hyttysiä riittämiin. Tullessa kahdella autolla, me tietenkin siinä jälkimmäisessä edellisen aiheuttamassa hiekkamyrskyssä, katsomaan jatulintarhaa. Ei mikään järisyttävä kokemus, mitä nyt kiviä pikkuisen ympyrään kasattu. Mitä lie aikoinaan olivat siellä puuhastelleet salaisia menojaan. Tulipahan kuitenkin nähtyä, eipä sitten harmita, eikä ensi kerralla tarvitse sinne haikailla. Vaan täällä nyt kuitenkin ollaan Kemijoen rantamilla. Kaivetaan Ohvit pussukoista ja aletaan odottamaan juhannusta. Jätetään pojat (miehiähän saa pojitella) tänne keskenään kuorsaamaan (A-K:n veli ja Amerikan veli), meille on varattu A-K:n serkun eli kummitädin pihamailta hulppea aittarakennus. Matkakin on siedettävät parisataa metriä, jotta helppo sinne on löntystellä poikain juhannustaikajuomia ensin maisteltua.

24.6.2005 Hautajaiset

Niin lensi Jytyn tuhkat Kemijokeen. Tuttu oli juomapaikka ja nyt katosi sinne viimeisetkin rippeet vanhasta kamusta. Tuskinpa olivat ainoat, jotka Kemijokeen lensivät. Virsiä ei veisattu, mutta hautajaiskahvin kanssa snapsilasillinen maistui.

Ilma on juhannuksen sateinen, kostea siis, mutta onneksi lämmin. Itikkaparvet vaan sakenee. Rieskaakin yritettiin (tuoretta siis) käydä hakemassa Räihältä, vaan eihän sitä nyt juhannuksena. Eilistä olisi ollut pakkasessa. Tuoretta kun haluttiin, niin antoi sitten olla. Maistuuhan tämä kylmäsavuporo muutenkin. Ja nyt perunasalaatin tekoon. On myös iso lohi ja savustupönttö odottamassa, vasta-aineet hankittu illaksi, siis kaikin puolin elämä on taas mallillaan. Tarkennuksena tuohon, ettette luule, jotta täällä myrkkyjä syötettäisiin, niin nuo vasta-aineet on hankittu ainoastaan vihdan tekoa silmällä pitäen.