sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006

Ellin silmät


Olen nyt täysin ulkona. Kun kuvaan ihmistä päin pläsiä salamalla ja kovaa, saan aikaiseksi punaiset silmät. Se johtuu silmän pohjassa olevista verisuonista.

Jos teen koiralle saman, kuten tässä esimerkissä. Ellin silmät ovat vihreät. Silmän rakenne täytyy olla erilainen kuin meillä kaksijalkaisilla? Selittäkää viisaat.

Kiitos

perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Junttalipoo



Jyskyttäjä poistui eilen. Näimme tuon tapahtuman saunasta vilvoittelun aikoihin. Emäntä piristyi asteikolla 0-10 peräti kahdeksikkoon. Hyräilikin (nyt aavistan jo jotain vakavaa vinksahdusta).

Tivoli aloitti, eipä ole ollut ainakaan meluhaittaa meikäläiselle, eikä koirakaan pahemmin ole häiriintynyt. Iltalenkki hoitui tapamme mukaan tuttuja polkuja, räksytystä oli havaittavissa, eikä mikään ihme, kun katseli niitä eri suuntiin poukkoilevia vemputtimia ja kuunteli lasten ja hieman aikuisempienkin kirkaisuja. Kakatkin tuli ja asiallisesti pussitettiin ja laitettiin tarkoituksen mukaiseen astiaan. Pissaa en imeyttänyt, kuten ei ne kännikkäät kapakasta hoippuvat ihmisetkään. Muistan jostain lukeneeni, että tutkimuksen mukaan naisten porttikongeihin virtsaaminen lähenee jo miesten vastaavaa. No, onhan noita tutkimuksia.

Masennus iski päälle ja totaalisesti. Ihan yht´äkkiä. Sattuuhan sitä. Siman pullotin vasta tänään, ei taida valmistua valpuriksi. Maistuu se siten paremmalta direktiivien ulkopuolella.

Tuosta ikkunamme alla tapahtuvasta käsittämättömästä pölytyksestä laitoin ISS:lle palautetta. Tuli vastaus, jossa kiiteltiin palautteesta ja luvattiin kertoa asia Jyväskylän päähän. Olisivat edes pahoitelleet tapahtunutta. Vaan eihän meillä täällä sellaista. Hulluina pitävät ja bisneksien estäjinä meitä huru-ukkoja (anarkisteja,kommunisteja,viherpipertäjiä vai mitä lie hippilöitä jotka vielä osaamme vaatia rahoillemme vastinetta. Risupartoja ja lintukuvaajia! Ettei vain liito-oravan puolustajiakin!! )

Vaan on asiat Helsingissä hyvässä mallissa. Salkkareita kun katson, niin hoitaa talonmies hyvin asiat. Ei ole sillä konekulkijaa, josta työehtosopimus kai kieltää astumasta ulos.

Asiat siis hoituu noin suunnilleen, niin kuin hallien kattorakenteittenkin kokoaminen.

Siitä kuitenkin jaksan isolti iloita, että kun meikäläinen tekee potaskaa, niin ei siitä joudu kärsimään kuin minä itse.

Tuo yllä oleva kuva on keittiön ikkunasta päivänä, jolloin paukekone vietiin pois.
Vaan vielä on tonttimaata...

Tuli vahingossa kaksi kuvaa, vaan olipa hauskaa, melkein nauroin. Samanlaista toistoahan tuo junttakkeerikin teki. Jotta hyvä Valpuria vaan, kaikille. Eläkää ihmisiksi.

tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Kevät on, ja kohta kesä



Tulipa käytyä Hämeessä. Joskus lapsena olen Hämeenkyrössä ollut, muistan siitä reissusta vain, että isosta lattialla olevasta kirstusta kaivettiin kovaa leipää. Komeat olivat maisemat, olinhan suomalaisessa kulttuurimaisemassa (niistä virallisista yhdessä), Taatan kotikunnilla. Miten käy tällekin kansallisaarteelle? Tuleeko yksityinen asfalttitie keskelle perintöpeltoa valopylväineen? Projektia olin siellä käynnistämässä (en kuitenkaan tuota pellonraiskausprojektia); kirjailijan houkuttelin mukaan, innostui. Eiköhän me saada jotain aikaiseksikin, toisin kuin entinen pari, Sakari Pälsi ja Sillanpää. Pälsi kuvasi, Frans Eemil pönäkkänä mukana seuramiehenä ja neuvonantajana. Pirssikyydillä mentiin. Otava oli maksanut kirjasta ennakot ja odotteli tuloksia. Kuvat tulivat, teksti ei. No, sattuuhan sitä. Nobel tuli kuitenkin sitten myöhemmin (ei sille Pälsille toim.huom.), vaan ei tästä projektista. Kirjaa emme vielä kirjailijan kanssa suunnittele, emmekä Nobelia odottele, mutta kunnon työtä sentään ajattelimme tehdä.

Hiljaisuus pani miehen hiljaiseksi. Ei sitä muistakaan ihminen, millaista on ympärillä vellova äänettömyys. Mökillä Saimaan rannalla kokee kesällä samaa. Innolla odotan Hämeeseen uutta vierailua hiirenkorvien aikaan. Jospa sitten voisi jo iltaterassilla nautiskella Panun vieraanvaraisuudesta - ja kesäyöstä.

Vaan tulee se kevät ja kesä kohta meillekin. Suomen Tivoli rakentelee maailmanpyörää ikkunan alle. Emäntä masentuu etukäteen tivolin melusta, minulle se on mieluista elämän sykettä. Kaksi viikkoa kestää. Ikkunoitten äänieristys on hyvä, siis nou hätä.

Pölyä. Pölyä ja pölyä. Kaupunki pölyää. Etenkin se pölyää, kun Messukeskuksen pölynputsaaja jättää polynimuriautonsa säiliön kattoluukun auki, jolloin se hienoin silmiin ja sisuksiin tunkeutuva aine pursuaa ulkoilmaan kuin savu entisajan höyryveturista. Mitähän sanoisi sillekin kadunlakaisutyöntekijälle emäntä kotona, jos samalla tavalla imuroisi ilman pölypussia?

Näin se maisema muuttuu. Pari kuvaa taas laitan asuntomme ikkunan läpi kuvattuna.

Hyvää kevättä!

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006

Loistavaa ajatustenvaihtoa nykytekniikalla


Hyvin menee ja juttu luistaa.

1.
MJK
Kommentti : MJK | 23/03/06 : 8:53 am

Moi. Ei toimi linkitykset luontokuvissa isompiin kuviin?
2.
M P
Kommentti : M P| 23/03/06 : 11:02 am

Nyt pitäisi taas toimia. Johtui teknisestä mokastani. Sen siitä saa kun taiteilee yömyöhään.. Kiitos vinkistä!
3.
Martti Kapanen
Kommentti : Martti Kapanen | 23/03/06 : 11:05 am

Hei,

Onnea ja menestystä!
Tälläkin rintamalla kaivataan keskustelua.

Kapa

p.s.
eivät aukea isommaksi nuo luontokuvat, ei IE:llä ei Mozillalla.
4.
M P
Kommentti : M P| 23/03/06 : 11:14 am

Kiitos! Kyllä kuvien muuten pitäisi aueta nyt, kun juuri säätelin. Kokeile ladata sivu uudelleen.
5.
MJK
Kommentti : MJK | 23/03/06 : 11:14 am

Nyt aukeaa kuvat, pääsee katselemaan paremmin. Kiitos.

Komment

keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Tärkeitä asioita


Mikähän meillä täällä kotomaassa on tällä hetkellä tarkeintä? Iltapäivälehtien kansia seuratessa tuntuu olevan se, kuka tanssipari putoaa jostakin kummasta television tanssiohjelmasta, jota en ole viitsinyt katsoa kertaakaan. Lähiympäristössä taas tunteita kuumentavat nuo lumen alta putkahtavat ja päivittäin lisääntyvät kakkakasat. Meillä on tässä kuudennesta kerroksesta hyvät maisemat seurata erilaisia kakattajia, ja yllättävän moni on sen pikkupussukan jättänyt ottamatta mukaan - päivästä toiseen.

Vaan sellaista se on välinpitämättömyys nykypäivänä. Satamassakin oli illalla käynyt jokin pariskunta iltapalaa nauttimassa. Oikein auton kanssa, jäljistä päätellen. Siitä olikin sitten avoimesta ikkunasta kummankin hyvä tipauttaa nuo McDonaldsin pahvit ja ranskalaisten jäänteet laiturille ja täyttynyt tuhkakuppi oli kipattu kaupan päälle. Ja vielä hurjempi meno jatkuu meidän talon jätesuojassa. Sinne vaan kaikki kuuluva ja kuulumaton, kyllä ne joku muu sieltä siten korjaa ja lajittelee. Vaan tuleekohan kellekään mieleen, ketkä sen työn loppulaskussa maksaa?

Pari suru-uutista on osunut silmiini. Poissa ovat kaksi suuresti arvostamaani valokuvaajaa, humaaneja dokumentaristeja molemmat. Toisen olen tavannut muutaman kerran, toinen on tuttu vain kuvien kautta. Kiitos kuvista, Matti Saanio ja kiitos myös, Gordon Parks.

Kohta suuntaankin kamerani kanssa Hämeenkyröön. Lukekaapas vielä seuraavaa:



* * *

TAMIFLU, DONALD RUMSFELD JA PELKOBISNEKSET
Ote:
DSALUD-lehden nro. 81 (huhtikuu-2006) pääkirjoituksesta,
http://www.dsalud.com
Tiesitkö että lintuflunssavirus löydettiin 9 vuotta sitten Vietnamista?
Tiesitkö, että sen jälkeen 100 ihmistä on kuollut
KOKO MAAILMASSA NOIDEN VUOSIEN AIKANA?
Tiesitkö, että pohjoisamerikkalaiset ilmoittivat
TAMIFLUn (ihmisille sopiva antiviiruslääke)
tehokkuudesta taudin ehkäisyssä?
Tiesitkö että TAMIFLU lieventää vain hiukan tavallisen flunssanoireita?
Tiesitkö, että suurin osa tiedeyhteisöä epäilee
lääkkeen tehokkuutta tavallisen flunssan
lieventämisessä?
Tiesitkö, että OLETETUN muuttuvan viruksen H5N1
tapauksessa TAMIFLU lieventää vain hiukan
sairautta? - Tiesitkö, että lintuflunssa tarttuu
tähän mennessä vain lintuihin?
Tiesitkö kuka kauppaa TAMIFLUta?. LABORATORIOS ROCHE.
Tiesitkö keneltä ROCHE osti TAMIFLUn patentin 1996?. GILEAD SCIENCES INC.
Tiesitkö kuka oli GILEAD SCIENCES INC:N toimitusjohtaja
ja on edelleen sen pääasiallinen
osakkeenomistaja? DONALD RUMSFELD, nykyinen USAn
puolustusministeri.
Tiesitkö, että TAMIFLUN perusraaka-aine on tähtianis?
Tiesitkö kuka omistaa nyt 90% tämän maustepuu viljelmistä? ROCHE.
Tiesitkö että TAMIFLUn myynti nousi 254
miljoonasta dollarista 2004 yli 1.000 miljoonaan
dollariin 2005?.
Tiedätkö, montako miljoonaa ROCHE voi voittaa
seuraavien kuukausien aikana jos pelkobisnenes
jatkuu?

Tiivistettynä tarina on seuraava:
Bushin kaverit päättävät, että TAMIFLUn tapainen lääke
on ratkaisu maailmanlaajuiseen tautiin, joka ei ole vielä puhjennut ja
joka on aiheuttanut koko maailmassa 100 kuolemantapausta 9 vuoden aikana.
Tämä lääke ei paranna edes tavallista flunssaa.
Virus ei tartu ihmiseen normaali olosuhteissa.
Rumsfeld myy TAMIFLUn patentin lääketehdas ROCHE:lle,
joka maksaa siitä omaisuuden.
ROCHE hankkii 90% tähtianiksen tuotannosta, joka
on antiviruslääkkeen perusraaka-aine.
Koko maailman hallitukset uhkaavat maailmanlaajuisella sairaudella ja
ostavat ROCHElta valtavat määrät lääkettä.
Me maksamme lääkkeen ja Rumsfeld, Cheney ja Bush tekevät bisnestä...

OLEMMEKO HULLUJA VAI OLEMMEKO IDIOOTTEJA?

LAITA EDES ETEENPÄN, ETTÄ IHMISET SAAVAT TIETÄÄ.

maanantaina, huhtikuuta 17, 2006

Seinien seinä


Rauhallisesti meni pääsiäinen. Lammasta puikuloitten kera, tottakai, hieman mämmiä ja syntistä kermaa. Nyt täytyy varmaan elellä viikkotolkulla häpeässä ja synnintunnossa - ja kuolemanpelossa. Kauheintahan on tuo kerma. Lukekaa vaikka mistä lehdestä. Pääsiäisen syntiä!

Matkakeskuskin tuli sitten kuvattua ja seinä. Seinäkuvaajan kivinen polku on nyt käyty läpi. Viimeinen otos. Olkaatten hyvät.

P.S
Kovasti ihannoimani kuvaaja on poissa. Valokuvaaja, elokuvaohjaaja, kirjailija Gordon Parks on jättänyt meidät. Vuoronsa kullakin.

lauantaina, huhtikuuta 15, 2006

Pääsiäisen aikaan


Eilen aamulla oli tämän näköistä, tänään on taas maisema muuttunut. Kovin on lumi mennyt vähiin muutaman päivän takaisesta tuiskuaamusta. Kakkakeskustelut ovat huipentuneet vihaisiin lappuihin hissin seinille ja ilmoitustauluille. No, eipä nuo ärtymyksen ilmaisut ihan syyttä ole syntyneet. Meidänkin ikkunan näköalan täyttää tien toisella puolen alati lisääntyvä pötkylöiden määrä. Hyvä on tässä ikkunasta seurata erästäkin puudeliparin ulkoiluttajaa, joka ei ole vieläkään oppinut kakkapussin käyttöä. Ei luulisi olevan iso vaiva kaivaa sieltä taskunpohjasta sellainen pussukka ja laittaa ne jätökset lähistöllä olevaan roskikseen. Pusseina voi käyttää marketeista kulkeutuvia vihannepusseja, Biltemasta (meillä on nyt sellainenkin, testattu on) 95 senttiä (50 kpl) maksavia annospakkauksesta ja kierrätysmuovista tehtyjä pusseja tai sitten parhaimpana vaihtoehtona maatuvasta muovista tehtyjä hieman hinnakkaampia, mutta ekologisia pusseja. Näitä ainakin meillä käytetään.

Pääsiäinen otetaan rauhallisesti, ehkä illalla on käytävä kuvaamassa vielä matkakeskusta, jos tuo ilma pysyy kirkkaana, silloin on valo seitsemän jälkeen kohdallaan. Ensi viikolla sitten on tarkoitus aloittaa ihan oma projekti, on tässä jo sen verran kauan pähkäiltykin. Hämeeseen on sunnattava pariksi päiväksi.

Vedostelin joitakin kuvia ja taas järkytyin tuon metamerismin voimakuutta noilla ensimmäisen polven pigmenttimusteilla. Olen printterini ja näyttöni yhteispelin säätänyt halogeeneille sopivaksi. Vaan kun viet vedoksen päivänvaloon, niin ero on valtava joissakin vedoksissa. Olisi siis aika jo vaihtaa uudenpaan, kehitys on mennyt huimasti eteenpäin, tosin hieman säilyvyyden kustannuksella. Vaan esteitä on senkin operaation suorittamiseksi kertynyt. Enpä niistä esteistä sen enempää, ettei joku taas polta päreitään, kun kehtaa tuo veromarkkoja syövä taiteilija taas valittaa.

RAUHAISAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Kevättä ilmassa


Pitkästä aikaa ilahduttava aamu noin ilman puolesta. Heräsin verhon takaa pilkottavaan valoon ja hämmästykseni huomasin, ettei tule edes räntää. Aamupala jäi ja aamun lehdet nauttimatta, kun ryntäsin matkakeskusta kuvaamaan. Hieman tuo taivas oli vaimea tarkoitukseeni, mutta täytyi tyytyä, mitä taivas antoi.

Kevät se liikauttelee noita päättäjienkin aivoituksia. Kaupunginhallitus kumosi(äänin 9-4) tietokoneromuvaraston vuokratuen (32 000 euroa vuodessa), mistä heille lämmin kiitos. Samaten onnittelut Päivimarjutille nimityksen johdosta. Saatiin kaupungille museotoimenjohtaja tai jotain sinne päin, en tuosta virkanimikkeestä nyt ole täysin varma. Pääasia kuitenkin, että tuokin asia järjestyi parhain päin.

Ostin ensimmäisen DVD-elokuvan: Fahrenheit 9/11. Illalla nukkumaan mennessä sitä oli kiva katsella sängyssä läppärin ruudusta kuulokkeet korvilla. Pari negatiivista seikkaa olin kyllä huomaavinani. Kuulokkeet painoivat korvia epämukavasti, sillä koira oli syönyt pehmikkeet (tilasin uudet). Toinen ehkä vaarallisempi seikka oli läppärin julmettu kuumeneminen. En nimittäisi tuota vehjettä sylimikroksi tämän kuumenemisilmiön takia, voi nimittäin käydä kuten eräälle ruotsalasaiselle, joka surfaili kai netissä liian innokkaana vehje sylissä. Munathan siltä kärventyi ja sairaalareissu.

maanantaina, huhtikuuta 10, 2006

Takatalvi


Oli tarkoitus aamulla lähteä kuvaamaan matkakeskusta, kun näytti tuo ilmakin hieman osoittavan parantumisen merkkejä. Koiraa lupasin aamulla ulkoiluttaa, jos ei ilma ole kuvaukselle suosiollinen. Ei olisi pitänyt mennä lupaamaan. Aamu oli ylläolevan kaltainen. Näkymä ikkunasta lievästi sanottuna vähemmän aurinkoinen. Ja ulkoilutus märkää taapertamista vesi/lumisohjossa.

Lönnströmin taidemuseolle sain pressikuvat, tekstin ja CV:n vihdoinkin lähetettyä. Kesäkuussa siellä aukeaa kansainvälinen kirjataiteen näyttely, joten tervemenoa sitten kesällä Raumalle, jos tuommoinen asia jaksaa kiinnostaa. Laskun taidan myös kirjoittaa yhdelle suunnalle (sellaisenkin saa aina silloin tällöin kirjoitettavaksi, mikä on sinällään pelkästään ilahduttava asia). Helppo sellainen on laatia, sillä mallikappaleita tipahtelee postiluukusta harva se päivä.

Ja sitten taidemuseolle Lumo-palaveriin

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006

Puuhastelua arkkitehtuurin parissa


Nyt loppui tuo filmin käyttö!












Viikko menikin rattoisasti kuvatessa ja varsinkin niitä kuvia koneella väännellessä. Ammattikorkean Kampuksen laajennusosan kimpussa hääräilin. Valaistusolosuhteet olivat karmeat näin valokuvaajan kannalta. Kirkasta sinistä päivänvaloa ikkunoista, loisteputket hohtavat porsaanpunaisina ja siihen sekaan vielä keltainen halogeeni. Kameran kenno kun ei ymmärrä tasoittaa noita värieroja, kuten aivomme tekevät. Kyllä oli perslihakset kovilla koneen ääressä istuessa, hermotkin, vaan aikataulussa pysyttiin nipin napin.

Ilmoja olen odotellut, siis sellaisia minulle sopivia. Tarvitsisisin sinisen taivaan matkakeskuksen kuviin. Tänään viimeksi kävin kuvaamassa, valkoinen pilvitaivas ei hirveästi jaksa kiinnostaa, eikä photarilla keinotaivaan tekeminen, ei ole nimittäin kovin luontevaa, kun valo on pintastruktuurissa kuitenkin ison tasovalon antamaa. Alkavat jo ihmetellä, eikö se mies saa niitä kuvia aikaseksi.

Muuten on viikonloppu mennytkin rattoisasti. Emäntä innostui molempina päivinä kokkaamaan, mikäs siinä laiskan miehen valmiiseen pöytään mennessä.

Taiteellinen joutenolo alkaa lähestyä uhkaavasti loppua. Muutama kehityskelpoinen projekti velloo jo pääkopassa. Pitäisi vaan aloittaa. Se siinä on aina vaikeinta. Nukutaan nyt kuitenkin yön yli.

P.S
Hieman tässä puolustelen noitten kuvien epätasaista teknistä laatua. Valtaosa on säädelty pikkuläppärin näytöllä ja nehän nyt näyttävät mitä näyttävät. Numeroilla tulee pelattua ja sitten on aina yllättävää nähdä lopputulos työhuoneen työkoneen näytöllä.

P.P.S.
Vielä piti lisätä tämä, jonka löysin tuolta muualta ...

S.Salgado, tuo humaani dokumentaristi (Fotari, kaikkihan te hänet tiedätte?) myi huutokaupassa Leica R7-kameransa (limited edition) 90 000 euron hintaan ja tuhlasi rahat heti oitis. Osti 120 000 puuta käsittävän maakaistaleen kotimaastaan Brasiliasta suojellakseen alueen.
http://www.terra.com.br/sebastiaosalgado/

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006



Meillä täältä sisäjärvestä loppuu viihdytysarvo. Retkiluistelurata on jo siinä määrin vetinen, ettei sitä sitä kannata enää aurata. Ladut tuolla jäällä taitavat vielä olla sen verran kunnossa, että saadaan tapella koiran kanssa hiihtäjien ja muitten sivakoitsijoiden kesken. Minä nyt en tänä talvena saanut sivakoita kertaakaan jalkaani laitettua. Olisikohan isä, koulu ja armeija tehneet tehtävänsä? Vaan kävelemäänkään en sinne enää mene, nilkkojani myöten kahlaamaan. Enkä koiran kanssa tapellut noitten ihmisten kanssa muutenkaan, kunhan yleisönosastosta lueskelin.

Eilen kiersimme ammattikorkean saneerauskohdetta Jyväskylässä kahden arkkitehdin ja parin, kolmen muun ihmisen kanssa. Sitä oppii aina pieni valokuvaajaplanttu jotain noita arkkitehteja kuunnellessa. Jos ei muuta, niin ainakin suunnittelun vaikeudesta ja viranomaisten säädöksistä. Vaan tämä päivä oli minun ja huominenkin. Siellähän kameroineni , jalustoineni ja muine vehkeineni kiertelin /kiertelen pikku näpsyjäni painelemassa.

Hirveän pinon olen maksanut laskuja. Taidan elää yli varojeni? Mistä niitä aina kertyykin? Jäi taas printteri ostamatta, ja uusi kameranrunko, ja tekemättä jää se kehystys, ja sen kunnollisen objektiivi hankkiminen, puhumattakaan rimpulajalustan korvaamisesta. Puhelimeen sentään sain uuden akun. Koira kun söi edellisestä näytön, niin oli hommattava uusi kännykkä ja semmoinen roiskeveden kestävä ja iskuja sietävä. Siis uusi käytetty. Akkuhan siinä oli aivan, sanonko mistä.
Sitä siis etsimään . Viisi liikettä sisältäen pari markettia on koluttu. Marketit sanoi tyhjää ja ne muut pyysivät lähemmäs 40 euroa, eli enemmän kuin tuosta käytetystä puhelimesta maksoin. Siis pakko oli köyhiksen siirtyä nettimarkkinoille ja ostaa 15 eurolla akku kotiikuljetettuna postiluukusta sisään kannettuna. Semmoiseksi on mennyt tuo kaupankäynti nykyisellään.

Jotenkin olen poissa tolaltani. Kulttuurilautakunnan avustuspäätökset kummastustuttivat (en itse hakenut mitään). Vaan tätähän se on . Proffien tietokoneromuvarasto oli ainoa, josta ei supistettu. Siis ainoa. Hieman ihmetyttää noitten kulttuurilautakuntalaisten järjenjuoksu. Tai oikeammin juoksemattomuus. Ettei vain olisi tuokin päätös saneltu jossain veljien sopimusneuvotteluissa? Luulenpa kuitenkin, että nyt jätän tuon muoviromun ja piuhojen sekasotkun puimisen sikseen ja siirryn pikkuhiljaa omimmille tantereilleni.

Sen verran kuitenkin, että olisiko aika meidän kaikkien kulttuurityöläisten , elävän kulttuurin ystävien, taiteen tukijoiden ja tekijöiden lyöttäytyä yhteen tuota hulluutta vastaan. Järjestetäänkö tapaaminen ja jutellaan?

Vastauksia voi laittaa.

Nimim.
"Rajansa kaikella"