tiistaina, helmikuuta 26, 2008

Viikon kuva 8


Keskussairaalassa jouduin käymään. Ei mitään kuolemanvakavaa. Katsastettiin paikkoja, minne laitettaisiin teokseni seinälle. Uusia tiloja odottamassa käyttäjiä ja heitä hieman piristän. Hyvä näin, että jonnekin vielä ostetaan taidetta.

Näyttöni, vanha kunnon putkihitachi vetelee jo viimeisiään. Kai se on siirryttävä littuun meikäläisenkin. Siinä mielessä tuo teoshankinta tuli juuri sopivasti kohdalle. Rästissä olevia maksuja saa maksettua (joitakin) ja ehkäpä vielä siedettävä näyttökin ilmaantuu työpöydälleni. Hyvään ei ole varaa.

Vähäpuheinen elokuva eilen Teemalla, hieman huvitti lopussa ruutuun tuleva teksti kääntäjästä. Helpolla pääsi. Nautittavaa ollut viime aikoina tv:n elokuvarintamalla.
Uniinkin jo tunkevat. Muutama aika sitten nostelin pitkällä kepillä irtopäitä valuvasta hiekasta, jonne meinasin itsekin luisua. Kiitos mainioitten japanilaisten.

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Vaarallisia taiteilijoita


Pissakristus ei paljoa hetkauttanut meillä. Muualla kyllä. Pientä kohinaa Sally Mannin kuvista. Nyt Ulla Karttunen. Näyttelyssä en ole käynyt ennen tuota teoksen poistoa, en muuten jälkeenkään. Matka on liian pitkä ja hinnakas. Nyt tutkitaan, saako syytteen lapsipornon hallussapidosta. Eihän tarkoitus ollut tämä? Mehän saunakansana olemme tottuneet alastomuuteen ja tulkitsemme sen kuvissakin eri tavoin kuin esimerkiksi etelän katoliset.

Yksi asia tulee mieleeni Karttusen tapauksessa kommentteja ja mielipiteitä lukiessani. Jos kuvissa on selkeästi tunnistettavissa oleva lapsi, niin onko se, että kuva on poimittu joltain ns. lapsipornosivuilta hyväksyttävää kuvan julkaisuun taidekontekstissa? Nyt en puhu siitä, onko kyseessä minkä asteinen pedofilia, jos sille edes asteita voi määritellä. Puhun siitä, että hyväksikäytetty lapsi on tunnistettavissa ja tilannetta näytetään laajalle yleisölle. Teosta en ole nähnyt, ehkä siinä on kasvot muutettu siten, että uhria ei pysty tunnistamaan, toivottavasti. Tuollainenhan on helppoa nykyvehkeillä. Teoksen sanoma ei siten muutu.

Kissojahan ennen listittiin taiteen nimissä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Pornoahan siihenkin liittyi. Tai ainakin jonkinlaista tyydytystoimintaa.

Pitäisikö nyt tuomita myös Helsingin taidemuseo, kun on sallinut tiloihinsa tuollaisen teoksen ja minkä syytteen laittaisimme Kiasman johtajan niskoille, kun julkisesti ilmoittaa olevansa halukas lapsipornon levittämiseen (olisi ollut valmis ottamaan teoksen ainakin näytille).

Tälläistä tuli mieleen tässä Pietarin Mitkat-ryhmän tuloa odotellessani. Tänne Hourulaan ovat tulossa ja huomenna taidemuseolla avajaiset.

maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Viikon kuva 7


Nurkka.

lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Kummallisuuksia


Ruotsissa ovat kieltäneet raitapaitojen käytön päiväkodissa, kun oli tullut työntekijälle migreeniä. Jenkeissä erotettiin neljävuotias päiväkotilainen muutamaksi päiväksi miettimään, kun oli laittanut päänsä hoitotädin tissien väliin. Seksuaalista häirintää, oli syy. David Garrett tuhosi Stradivariuksensa, kun kompastui portailla sen päälle. Nyt kulkee kolmen turvamiehen kanssa uuden viulunsa kanssa.

Mitenkähän Lintta pärjää tissiensä kanssa? Voi se viulu vaurioittaa jos liiaksi soittaa. Eiköhän tuokin kohta selviä. Olen utelias.

kapa

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Avajaiset


Aluenäyttely tuli sitten juhlallisesti avattua. Komioita olivat ihmiset ja kuvatkin. Viiniä riitti ja iloista mieltä. Marjukka Vainio teki näyttelyä kaksi täyttä työpäivää, kiitos kaunis hänelle. Paljon oli töitä tarjolla, kaikki eivät valitettavasti päässeet mukaan. Hyviäkin töitä jäi ulkopuolelle, mutta kokonaisuus on rakennettava tarjotuista ja yleisilme säätelee myös valintaa. Tänään oli tälläistä, huomenna sitten toisenlaista.

maanantaina, helmikuuta 11, 2008

Viikon kuva 6


Mielenkiintoisen psykedeelinen lyhytelokuva tuli katseltua autoni ruudusta marketin parkkipaikan kupeessa. Kympin lippu ja sisään. Yksityisnäytös.

Tänään iltapäivällä Pajalle, Marjukka Vainio tulee jyryttämään aluenäyttelymme. Saa nähdä, paljonko on tavaraa tarjolla ja minkälaista tällä kertaa. Huomenna sitten ripustetaan ja keskiviikkona avajaiset. Tervetuloa vaan kaikki kynnelle kykenevät Galleria Harmoniaan klo 18. Tarjosin minäkin sinne töitäni. Ja nyt kaikki tekemään johtopäätöksiä, miksi sinne itseni työnsin apuriksi. Aivan oikein. Siksipä juuri. Ja se toinen syy on sitten jo proosallisempi. Kukaan muu ei ollut halukas tai ei kykenevä muitten kiireittensä, töittensä tms. takia.

Nähdään keskiviikkona.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Viikon kuva 5


On ollut raskas viikko. Vatsatautia podin muutaman päivän, ihan oikeata. Nyt seurailen toisen ihmisen tautia, tuntuu vielä jatkuvan. Vaan viikon kuvan jo kävin ottamassa, ihan ajoissa, enkä viime tipassa. Ja nyt oikean yökuvan, iltamyöhään.

Monesti kotiin tullessani olen katsellut kotimatkani loppupäätä ja siellä olevaa "Nousevan auringon taloa". Joulukuussa tyhjeni, pimeänä siitä saakka. Käynyt mielessä sen kuvaaminen ja tänään illalla koirankusetuslenkillä lumisateessa päätin ryhdistäytyä. Kamera jalustalle ja jalkarättien sekaan. Tietenkin se sade hieman hellitti paikalle päästyäni ja saatuani kamani pystyyn. Onneksi vielä jotakin taivaalta. Pitäisi ottaa selville, kuka tuon on ostanut, jotta pääsisin sisälle kuvaamaan tyhjän talon ja siellä olevat asumisen jäljet. Ennen kuin puretaan. Nyt ovat ovet lukossa.

No, jalusta auton perältä ja siihen kamera kiinni. Muovipussi päälle ja matkaan. Tuommoinen siitä tuli, tykkään. Läppärilläni säätelin, että voi olla taas värit ja sävyt viturallaan, mutta olkoon. Tehdään sitten työkoneella kunnollinen.

Lupailin joskus silloin tällöin antaa teknistä tietoa kuvasta ja tässä nyt sitä:

Nikonin D200 ja 17-55 objektiivi jollakin polttovälillä. ISO 400 ja aukon esivalinta.
Aukko jotakin sopivaa, olisiko vaikka 6,245. Muu sitten olikin enemmän pielessä ainakin mitä valokuvafoorumeita olen lueskellut. Jalustana ikivanha Manfrotto (väärin), siinä kiinalainen kuulapolvi (väärin), objektiivissa kiinni uv-suodin (väärin), lankalaukaisijakin unohtui kotiin (väärin). Kummastutti vain, kun ei tullut niitä flareja, vaikka katulamput sojottivat peittämättöminä. Se vasta oli väärin. Tuon Nikkorihan piti olla myös mahdoton tuollaisia kohteita kuvatessa. Ehkäpä nyt tapahtui flarejen kompensointi, suotimen flaret söivät objektiivin flaret. Oikein!

Kuvaa on käsitelty, hyi kauhea. Ensinnäkin rajatessani oikaisin linjat suoriksi, sillä jouduin kuvaamaan hieman yläviistoon. Värit laitoin mieleisekseni ensin säätämällä itse kuvaa ja sitten uudella leijerillä hue/saturation, sinne colorize ja seepiaa peliin. Sekoitukseksi overlay ja prosentit maun mukaan. Laajakulmaobjektiivin
venytys tuossa oikealla olevassa talossa ei miellyttänyt, joten distort peliin ja pantiin talo kapenemaan. Kuva kapeni, mutta vasemmalta vähemmän. Lopuksi vielä sytytin yhteen ikkunaan valot, pimeänähän ne oikeasti olivat. Vaan sehän ei kuulu muille, oliko siellä se valo oikeasti. Minulle se oli.

Että tämmöinen tapaus tällä kertaa. Jospa ensi viikko olisi jo valoisampi.

p.s.

Sen verran vielä, että hieman aukaisin noita oikealla olevia lumia.