perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Perusperjantai


Väsyttävä päivä. Aamulla aikainen herätys elämisen ääniin. Onneksi sain vielä hetkeksi nukahtaa. Aamupäivä menikin rattoisasti työhuoneella kuvia yhdistellessä ja Photarin HDR:ää väännellessä. Sitten kuvaamaan lisää, kuvausaikataulut on soviteltava rakennuksen käytön mukaan. Emäntä istui Hoppa-galleriassa valvomassa, joten kuvaukset seis ja koiraa kusettamaan. Kaupassa piipahdin, kun oli tupsahtanut tilille rahaa ja ajattelin tehdä avecin iloiseksi ruuanlaitolla. Siivota en jaksanut, sen veran on väsyttävää tuo rakennusten kuvaaminen, ajattelin, että jospa sitten huomenna. Pintapuolisen imuroinnin sentään suoritin ja ruuan niin sanotusti esivalmistelin. Viinipullonkin ostin palan painikkeeksi. Että se siitä.

Helsingissä tuli käytyä Suomenlinnassa Aposteleita kuvaamassa ja tietenkin se pakollinen ARS katsottua. Oli lievä pettymys. Interaktiiviset, mediassa hyvin esillä olleet teokset eivät tietenkään toimineet. Olenkohan missään/koskaan nähnyt katselmusta, jossa kaikki olisivat olleet kunnossa? Alkaa jo hieman kyllästyttää. Tänään Hesarin Nytissä tekniikkavastaava sanoi tilanteen olleen poikkeus ja ainutlaatuinen. Tai jotain sinne päin. Ja paskat, sanon minä. Saisinkohan osan rahoista takaisin. Kuluttajaviranomaiset hoi! Kyllästyttää myös ne junnaavat videot monotonisine kvasifilosofeineen. Kaksi oli kuitenkin ylitse muiden: Veden alla pyöräilevät riksakuskit ja monelta huomaamatta jäävä pikku kääpiö pikku ruudussansa.

Valokuva-anti jätti hieman mielen valjuksi. Hienoa kuitenkin oli se, että perustyölle annettiin arvo. Ei tarvitse aina yrittää lyödä hepnaadilla. Vähän kuin kotiruokaa. Lordit ja muut örkit ei innostaneet, vaan Euroviisuissa on asia on toinen. En kuitenkaan niin ihastunut noihin ole, että Lutakkoon menisin kuuntelemaan/katsomaan. Taitavat örkkeillä siellä parasta aikaa.

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

ykskuusyhdeksän



Tulipa käytyä synttäreillä. Kaupungijohtajan vastaanotto oli Lutakossa, tuossa naapuritalossa Tanssisalin tiloissa, sieltähän aikonaan lensimme ulos. Me kuvataiteilijat sen ensin "löysimme", sitten otimme Jelmun väen mielihyvin pyynnöstä kimppaamme. No, aikamme tappelimme talosta ja saimme päättäjien naurut naamallemme. Saatiin vastaanvanlaiset korvaavat tilat, mitä nyt vuokra nousi 100%. Nyt kiristyksien vallitessa supistettiin vuokratukea ja vuokra nousee 0,72 euroa neliö. Meikäläisten kukkaroon se tekee ison loven. Ison loven tekee myös kulttuurin tukemiseen annetusta määrärahasta 32000 euron tuki tietokonemuseon romuvarastolle. Sinänsä hienoa, että kyseinen kokoelma on olemassa, mutta mitä sillä on tekemistä elävän kulttuurin kanssa? Kuuluisiko kaupungin vähäisiä kulttuurimäärärahoja mmielestänne laittaa myös esimerkiksi vanhojen autojen pysäköintihalliin, moottorikelkkojen varastotiloihin, radio- tai televisiokokoelman varastointiin, muutaman kuukauden välein vaihtuvien kamera- ja kännykkämallien varastointiin?
Meitä taiteilijoita syyllistetään päättäjien taholla siitä, että emme osaa ottaa rahaa markkinavoimilta. Niinpä, emme osaa, mutta eipä näytä osaavan nuo mielestänsä sivistyneet tohtori/professoritasoiset kansalaisetkaan tuota tehdä. Siellähän hinkkaavat ruutujansa. Että kiitti vaan herroille.

Niin, noista pippaloistahan sitä piti kertoa, lipsahti vain sivuraiteille. Vähän oli tuttuja ja lyhyt matka kotiin. Avec sitten tuli tapansa mukaan pitemmän kaavan mukaan ja ihan ministerikyydillä. Että semmoiset synttärit.

perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Tulipahan mieleen


Onnea vaan romuvarastolle! Eivät ole professorit vieläkään oppineet sponssaamisen taitoa, jota meidän taitelijoiden pitäisi päättäjien mielestä yhä enemmässä määrin opiskella. Jotenkin tuntuu tuo Jyväsylän kulttuuripuolen lautakunta olevan puolueitten jättömaata. Pannaan sinne tyhjäpäisimmät joskus ahkeroineet edustajat.
Kyseessähän nyt oli tietenkin tuo valtakunnallisestikin kaikkien tuntema tietokonemuseo, joka ansaitsee ne noin 32000 euroa varaston vuokramenoihin. Hyvä on sitten kulttuuripääkaupungiksi
meidän hakea, kun on nuo perusasiat kohdallaan.
Tietämättömille sanoisin että kyseessä on pelkkä syrjässä oleva kalliin tuntuinen varastohalli, joihin nuo Herrat (iso H oli paikallaan, sillä ei ole kysymyksessä mikään rupusakki) ovat laittaneet erilaisia atk-härpäkkeitä. Hieno veto kaupungilta, pannaan tuonne kulttuurin puolelle
nuokin rahat, säästetään.

Hei kaupunki! Alamme olla me tekijät jo vanhoja! Uutta verta kaivataan! Sitä ei noilla tekosillanne saada. Vai ettekö ole valmiita?

Käypääkä sivuilla, jos olette kinnostuneita valokuvasta, ei tee haittaa muillekaan.
http://www.luminous-landscape.com/essays/deconstruction.shtml

torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Avajaisia

Niinpä. Priorisoida pitää. Valokuvakeskuksella taisi olla avajaiset käsityömuseon kanssa samaan aikaan. Väkeä oli meillä jonkun verran, mutta keskustelu taiteilijan ja yleisön välillä oli hedelmällinen ja yllättävän pitkä. Se oli hienoa.

Kuvaa en laita, mutta menkääpä galleria Harmoniaan katsomaan.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2006

Talvinen kaupunkikierros

















Hieno oli sunnuntai. Sopivan lämmin ja aurinkoinen. Parin tunnin kävely luontoa etsimässä ja kaupunkia katsomassa. Aloitin Tourujoen varrella talvisessa lehtomaisemassa. Joki virtasi valtoimenaan, sorsalinnut odottelivat pullamummoja, eikä ketään lisäkseni polkua tallaamassa. Polkua sentään oli astuttu, mikä todisti joskus ihmisen täällä käyneen. Hieman pelotti yksin erämaassa. En sentään eksynyt.

























Päästyäni vihdoin jyrkäänteen laelle alhaalta jokiuomasta, avautuivat sieltä ylhäältä huimat maisemat Tourujokilaaksoon. Kyllä kannatti se kipuaminen! Ja vielä tieto siitä, että kaukana siintävästä Kankaan paperitehtaasta ei saanut kukaan potkua persuuksiin veti mielen korkealle.

























Siis kartta ja kompassi taskusta ja suunta kohti Jyväskylän keskustaa. Suuri hautausmaa oli katkaista vaelluksen, mutta portti löytyi ja rohkeasti sisälle. Siellä oli hyvä levähtää ja miettiä kaiken katoavaisuutta.

















Keskustaan päin löysin kun hieman kyselin. Kaupunkirakennukset saivat silmäni selkosen selälleen, en muistanutkaan, kuinka kaunis voi kaupunki olla. Iloiseksi tulin myös siitä, että kaupungissamme on säilytetty vanha puuarkkitehtuuri, josta esimerkkinä tämä kauniisti entisöity rakennus puiston kupeessa. Muistaakseni siinä oli joskus sijainnut jokin koulu, nyt näytti lukevan jotain venäjäksi. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua globaalisuutta?












Torit ovat aina vilkkaita ja värikkäitä kaupungin ilopillereitä. Sunnuntaina näytti olevan hieman hiljaista, mutta väriä riitti vaikka toisille jakaa.


























Ydinkeskustan komea arkkitehtuuri mainosväreineen alkoi jo saada miehen ja mielen väsyneeksi. Ei kaikkea hyvää yhdelle päivälle. Tässäkin alkaa jo olla pienelle ihmiselle liiankin kanssa sulattelemista.

Vaan hieno oli kierros kaupungissa.

perjantaina, maaliskuuta 10, 2006

Otetaan ilmaisia kuvia



Selailin tuossa äskettäin erilaisia arkkitehtuurivalokuvasivuja ihan tarkoituksella. Arkkitehtuurin valokuvaaminenhan on ihan oma taitolajinsa sekin. Meidät valokuvaajat kansalaisten keskuudessa arvotetaan tuonne jonnekin ammattien häntäpäähän hieman paimenta ylemmäksi ja siellä joukossa rakennustenkin kuvaajat ovat. Ei se minua paljoakaan hetkauta, mutta se hieman hetkauttaa, mitä tuolta netistä ruudulle joskus pulpahtaa . Otetaan nyt vaikka nuo Finnican sivut. Jonkinlainen suomalaisen kulttuurin näyteikkuna pitäisi kai olla. Ihan ovat ammatti-ihmiset sitä olleet tekemässä ja vieläpä monet sellaiset, jotka työskentelevät kuvien parissa päätyökseen. Vaan mitäpä löytyy, kun etsii Keski-Suomen kohdalta kirkkoarkkitehtuuria. Toinen toistaan hirvittävämpiä kuvatuksia. Kuvaajan nimiä ei tietenkään kuvien yhteydessä mainita, vaikka jossain etsimisen jälkeen sanotaan, että viemällä hiiri kuvan päälle, niin kuvaajan nimi pulpahtaa esille. Ei pulpahda, ei, mikä saattaa olla hyväkin asia, ainakin kuvaajan kannalta. Sitten siellä pyydetään ihmisiä lähettämään kuvia puuttuvista kohteista, jopa nimi luvataan mainita. Missään ei tietenkään puhuta mahdollisista julkaisukorvauksista. Tekstit kyllä näyttävät olevan ihan ammattitasoa, eikä varmaan ilmaiseksi sinne annettu. No se sitten kostautuu kuvien tasossa, sillä eihän kukaan ammatti-ihminen, joka noita kuvia osaisi tuottaa, tai jonka arkistosta niitä saattaisi löytyä, niitä ilmaiseksi anna. Aikaa, vaivaa ja työtä niiten tuottamiseen on mennyt.

Tahtoo monessa olla, että suunnittelun ja byrokratian nieltyä budjetin, niin kuvista ei niin väliä. Kaikki muu ensin, kyllä ne kuvat sitten jostain löytyvät. Aina jonkun serkunpoika valokuvausta harrastaa ja sillä on jopa uusi digipokkarikin. Sen kyllä huomaa katsomalla erilaisia matkailu-, kunta- yms. sivuja.
Tai sitten Finnican kirkkoja http://www.finnica.fi/keski-suomi/kirkot/

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Hyvää naistenpäivää


Se on sitten naistenpäivä. Jotta onnea. Tuolla on naiskuvia, sellaisia, minkälaisina me (emme tosin kaikki, Luoja paratkoon!) miehet haluamme heidät nähdä.
http://www.glennferon.com/portfolio1/

Veriset naiset avaavat tänään Hoppa Galleriassa (kirjoitusasusta en ole varma). Antaa vaan veren lentää.

sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006

Viikonlopun ilo


Joskus sitä ilahtuu lehteä lukiessakin. Lauantain Hesarissa oli meikäläinen oikein lihavoituna näyttelyn kritiikissä, vaikka ei edes ole itse mukana. Meidän naiset ei tietenkään sitä mitenkään noteeranneet, toinen kusi päälle ja toinen ei edes vilkaissut.

Aamun mietteitä




Heräsin aamuyöstä koiran oksennuksen ääneen. Siitäpä siivoamaan ja sitten ei uni enää tullutkaan. Ennen tätä aamua ehti kaikenlaista pyöriä pienessä päässäni. Ei ole minusta suurien tekijäksi, olen enemmänkin pienten asioitten ihminen:

pienet on ilot
pienet onneksi surut
pienet on tulot
pienet on kuvat

Jätetään ne isot asiat nuorille.
Vaan museoon en vielä jouda (taidemuseo on asia erikseen).

lauantaina, maaliskuuta 04, 2006

Hyvä Imatra!


Hei,

Kosken kupeessa, entisessä kotikaupungissani, tapahtuu. Jostain syystä päättivät johtoportaan hyväkkäät poistaa tuon maineikkaan Valtionhotellin seinillä olevat maalaukset ja panna myyntiin. Ihan siitä lehdissäkin kohistiin.
Omistajafirman RESTELin (jos en väärin tiedä, niin meidän rakas valtiommekin on siinä osallisena, pienenä tosin) kulttuurikielteiset johtajat heti valistamaan, että bisneksestä tässä on kyse, että rauhoittukaa. Siis BISNEKSESTÄ, NOU HÄTÄ.

No, sattuipa sentään mukavasti, että kaupunginjohtaja on lähdössä eläkkeelle. Perustettiin eläkelahjarahasto, jonka lahjoitusvaroilla herralle ostetaan läksiäislahjaksi nuo kyseessä olevat (ei niin suunnattoman arvokkaat, siis rahallisesti, vaan kulttuurihistoriallisesti) teokset, jotka hän sitten lahjoittaa (tai deponoi) hotellin omistajafirmalle sillä edellytyksellä, että teokset palautetaan alkuperäisille paikoille.

Siis kukkia kaupunginjohtajalle ja isot risut RESTELin johdolle!

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Nuorissa on tulevaisuus!


Masentavan maaliskuun ankea aamu aukeni kalvakkaana. Pelastus saapui happovaaran muodossa. Käykääpä lukaisemassa edellisen sepustukseni kommenttia. Makeat naurut saimme täällä Hourulassa.

Näyttää siltä, että nuoriso on löytänyt blogini. Heissähän on tulevaisuus. Hieman vain huolestuttaa tuo kirjoitustaidon puute. Eikö koulussa enää opeteta, miten yhdyssanat kirjoitetaan. Ei tuo hapotteleva vaara ole ainoa, joka ei yhdyssanoja hallitse.

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Ei se voitto, vaan jalo kilpailu


Kauhuissaan katsovat naiset luolastansa, että ihanko totta menee Jyväskylä sitä anomustaan viemään.

Kyllä vaan. Sinne laittoivat anomuksen. Kaupungin sivuilta se on luettavissa, en ole jaksanut perehtyä. Hesarista vertailin rahojen käyttöaikeita hankkeeseen. Puhuivat jotkut hakijat runsaista miljoonista, joka onkin ainoa järkevä lähtökohta tuollaisen tittelin osuessa kohdalle. Oli kymmentä, oli viittätoista, jollakin oli 26 miljoonaa.
Jyväskylä oli ajatellut pärjätä neljällä, perusrahoina jo olevat (lähes olemattomat, ja alati pienenevät) kulttuurimäärärahat ja sitten siihen kaupungin ylimääräinen milli ja loput muualta. Että sillä lailla. Vaan kun nyt on tuo milli sinne varattu, niin käyttäkää hyvät päättäjät se sitten kulttuuriin, vaikka sitä titteliä ette saisikaan. Lyödäänkö siitäkin vetoa? Minä väitän, että eivät käytä.

Että mistäkö on oikein kysymys? No, Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeesta tietenkin.

Muikkua ja makaronilaatikkoa


On pidellyt ilmoja. Voiko tuota paremmin enää sanoa? Pikku kuvausmatkankin tein ja jotainhan sinne tarttui muistikortille. Muuten on jatkunut projektini Leukun suuntaan, ja sinnehän tuolta kuvausreissultanikin ne tarttumat menevät. Siis kuvien käsittelyä, infojen tekoa ja silleen.

Vaan on ihmisen välillä syötäväkin. Poro on talven synkkyyteen tuonut lohtua, viikonlopun heräteostos sai kielenkannat laulamaan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mikä olisi sen suomalaisenpaa kuin paistetut muikut ja pottumuussi. Hieman porkkanaa sinne muussin sekaan ja vaivihkaa voinokare, ettei terveypoliisit huomaisi. Sitä voita kului myös paistaessa, eihän muikkuja nyt missään öljyssä uiteta, ellei sitten ihan friteeraamaan ryhdytä, mikä onkin taas ihan eri juttu. Emäntä perkasi ja minä poika paistoin. Halpaa on eines ja hyvää. Jää siinä meren annin (silakka) toiseksi. Me pidämme sellaisista pienikokoisista mujeista, joita valitettavan harvoin on myynnissä. Niitä kun voi syödä ruotoineen päivineen ilman ongelmia.

Vaikka pidänkin idän mauista ja tulisuudesta, niin kyllä tuollainen perussuomalainen (ei poliittista painoa tälle sanalle) pöperö on aina paikallaan. Makaronilaatikkoakin tein aimo annoksen (on helppo lämmittää työhuoneella) oman muunnelmani mukaan. Mausteita on enemmän kuin suomalainen keskivertokansalainen kestää. Vaan eipä tartte tulla osingolle.

Taidepuolella on tyhjäkäyntiä. Päässä kyllä surisee, mutta antaa vielä surista. Surina loppuu, kun on sen aika.