sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Luuseri



Paskat. Tänään lähdin toiveikkaana kuvaamaan jouluvaloja sateen keskelle. Tarkoitus oli hieman dokumentoida tämän vuotista vesikeliä ja noitten pihapiirien joulutunnelmaa. Valot olivat jostain syystä siirtyneet ikkunalaudoille, pihapiirin ja parvekkeen diskot menneitten vuosien muotia. Sadekin vaivasi pientä ihmistä sen verran, että into ja etsiminen lopahti kesken. Koirankusetuslenkin omakotimaisema kuitenkin kiinnosti sen verran, että panoraaman sieltä kävin huitaisemassa. Jäihän siitä ainakin dokumentti.

Laajavuoressa piti sitten saada hiihtäjä ja vuodenvaihteen lumet ruudulle. Yksi onneton
siellä lylyä lykki ja juuri kun sain kuvakulmat kohdalleen, niin lopetti kesken. Jäi sekin kuva sitten ottamatta. Yhden ohituksen sain kuvattua, laimeaksi sen kuvaaminen jäi. Olisi vaatinut parempaa otetta kuvaajalta. Delete-näppylä oli tämän päivän sormiharjoituksen kohde. Luuseri, mikä luuseri.

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007

Joulua


Ja nyt laatikoita tekemään.

kapa

perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Elvistelyä


Nyt on pakko. En muista milloin olisin kotona saanut kehuja. Tänään tuli. Siivoilin keittiön kaappeja ja hyllyjä. Kommenttina siitä sain spontaanin palautteen: "Ihan on kuin olisin itse tehnyt." Se, jos mikä ihmisen mieltä lämmitti. Hyvä minä.

torstaina, joulukuuta 20, 2007

Pääkaupunkia ja maalaiskuntaa


Tuli käytyä Helsingissä. Sally Mann tietty, Valokuvataiteen museo ja muutakin.

Sally-tädin kuolemankuvat eivät nyt erityisemmin hätkähdyttäneet, märkälevytekniikka antoi niihin kylläkin omanlaisensa visuaalisen ja symbolisen lisäarvon. Hieman huvitti varoitus ennen huoneeseen menoa, että voivat kuvat joitakin järkyttää. Tottahan tämä, mutta heti sisäänastuessa ja ennen kyseistä huonetta video pyöri nonstoppina ja siellä täti tallusteli kameransa kanssa mätänevien ihmisruumiiden keskellä ja kivoja lähiksiä oli videolla myös pikkuisista valkoisista raadonryöjämatosista silmäkuopassa. Yksikin naisihminen poistui äkisti tv-ruudun ääreltä tuommoista nähdessään. En tuosta huomannut minkäänlaista varoitusta.

Syvän Etelän maisemat oli visuaalisesti valokuvan, ja nimenomaan mustavalkosellaisen, juhlaa. Ison koon kamera vanhalla suttulinssillä varustettuna ja välineen suvereeni hallinta antoi hienon kokemuksen ja uskon oman välineeni voimaan.

Videotaiteen vannoutuneena inhoajana Valokuvataiteen museon sodan kuvien puolella yksi huone, jossa pieni lapsi lusikoi maata laulaen itsekseen sodan keskellä laulua, vain jalat ja lusikoivat kädet kuvassa. Lyhyt, toistuva ja maagisen vetoava.

Hippolyte oli pettymys. Laterna Magican kellarissa sitten täältä jyväskylästä Kajaniemen Ainon, rättitaiteilijan töitä. Itse kellaritila oli hyvin tehty, mutta sisääntulon ja pikkukomeron lievästi sanottuna runsas ripustus latisti tuon kellarin hienon esillepanon. Sopi kylläkin itse divarin runsaitten kirjoja notkuvien pöytien jatkoksi. Tuli semmoinen joulukirppiksen maku suuhun, mutta näinhän se kuitenkin on, täytyyhän meikäläistenkin elää ja myymällä sitä fyrgendaalia tulee.

Kotiinpaluu olikin sitten paluuta todellisuuteen. Maalaiskunta oli palauttanut ehdotukseni parille koululle tehtävään julkiseen teokseen. Tylyydessään kirje oli ytimekäs: Olemme valinneet sinne sen ja sinne sen. Piste.

Jonkinlaista tapakoulutusta voisi sinne järjestää. Ei saisi virkaihminen olla niin kiireinen, ettei ehtisi kirjoittaa esimerkiksi, että kiitos mielenkiinnosta, valitettavasti emme päätyneet tällä kertaa ehdotukseesi, vaan valituiksi tulivat...

Samahan tuossa sisältö on, mutta jotenkin tuntisi pikkuvalokuvataiteilija itsensä enemmän ihmiseksi.

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Ulkoiluttamassa


Hieno ilma. Piti piipahtaa kaupassa ja otin kameran mukaan ajatuksena saada jotain kuvattua satamassa. Tunnin siellä taivalsin tuntien itseni vähintäänkin hölmöksi. Näitä kamerantaluttajiahan riittää vaikka muille jakaa. Ei sen puoleen, tuntuu välillä kuin olisinkin valmiina annettavaksi.

Jalustan laiskana jätin tietenkin autoon, monopodi työhuoneella. Muutama kuva sentään jäi tallennettavaksi, ei mikään huono saavutus tunnin pyrähdyksestä. Yhden annan maistiaisiksi. Ensi jää, vai onkohan se jo kolmas? Siis tänä vuonna, loppuvuodesta.

Kannattaisi se jalusta kuitenkin olla mukana, valoa on tähän aikaan vuodesta tosi vähän, nytkin se alkoi loppua kesken. Ei ole hmisen käsi todellakaan kovin vakaa. Suttua tuli luvattoman paljon.

maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Rundi 2






Juhlaviikot päättyivät sunnuntaina Rundi 2-performanssiin Taidemuseolla. Avajaisissa perjantaina oli väkeä, tosin hieman ihmettelen paikallisten taidegraafikoitten puuttumista, onhan Jyväskylä sentään grafiikkakaupunki. Keskisuomalainen kyllä huomioi, mutta kumman laimeasti, jos vertaa vaikkapa kukkahattutäteille massavedostavan ihmisen saamaa palstatilaa tämän päiväisessä numerossa.

Väkeä sunnuntaina kuitenkin taidemuseo pullollaan, enemmänkin viihtyivät joulutorilla alakerrassa, jokunen sentään uskalsi kivuta varsinaisen näyttelynkin sekaan. Rundi 2 saikin jo enemmän väkeä ihmettelemään.

Sitten pari päivää pahemmin koheltamatta, mitä nyt huomenna yksi kuvaus. Täytyy palautua arkeen. Käykääpä Jyväskylän taidemuseolla, komea näyttely, ei mitään pikkupiperrystä.

torstaina, joulukuuta 06, 2007

Hyvää itsenäisyyspäivää


Lippukuvapostikortilla toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Hieman on matalapainetta ilmassa havaittavissa. Siirtynyt sisätiloihinkin.

Pikkujoulua avajaisten jälkeen viettelin taiteilijaseuran porukoissa. Vaimeaa oli, ei suurtakaan väentungosta. Niinhän siinä sitten kävi, että piti viiniä kitata, ettei jäisi pilaantumaan. Päivä on sitten ollut harmaa ja pientä korjausta vaativa.

Vastapuolelta yrmeää katsetta, liekö ihmisen toispuoleinen olo vai mikä? Huomenna kuitenkin avajaiset emännällä, jospa siellä sitten suukin vääntyy hymyn puolelle.
Hienon näyttelyn on vaan rustannut, menkääpä taidemuseolle katsomaan. Avajaisiinkin saa tulla, perjantaina klo. 18.

lauantaina, joulukuuta 01, 2007

Ripustuksia




Jo hieman helpottaa meikäläiselläkin. Emäntä on ollut vaikea (eihän se mitään uutta ole)kuukausitolkulla. Näyttelyä näet pukkaa. Käväsin taidemuseolla katsomassa, jo hyvällä mallilla tuntuu olevan. Että turhaa huolta, sitähän olen sanonut. Hieno tulee.

Katsokaapa muuten tuossa yhdessä kuvassa olevaa punaista viivaa, ellei kahtakin. Laseria lykkäsivät seinään. Linjat saadaan kohdalleen, hienoa. Ei tarvitse maalarinteippiä revitellä. Jo Lumoa pystytettäessä laseria käytettiin, mutta oli vajavainen, pelkkä piste. Auttoi sekin.

Muutaman räpsyn ripustuksesta kuvasin. Vanhan Fujin S2:n laitoin aamulla laukkuun. On tuo vehje ollut sellainen varakamera ja nyt kyllä kirosin, kun ei meinannut kuvaamisesta tulla mitään, vaikken sinne oikeasti kuvaamaan mennytkään, kunhan vain kotikyytiä kerjäämään, kun oma koslani on lasinvaihdossa. Vakuutushan sen tietenkin korvaa, omavastuu vain 151 euroa, että kiitos vain sille, joka sen takalasin laittoi paskaksi. Selvä jälki siinä oli.

Että niin se hieno vuosien takainen kameranrunkoni minulle huomautteli: hidas olen ja muutenkin vajavainen.

Kapa

p.s. Kyllä sillä vielä kuvia saa. Ja pakkohan on ihmisellä vararunko olla. Ilman sellaista en uskaltaisi yhdellekään keikalle mennä. Sellainen olisi melkolailla tyhmää.

Ja nyt nukkumaan

Kapa