tiistaina, lokakuuta 31, 2006

Lähtö


Jonkinlainen omakuva tämäkin.

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Ensilumi




Ensilumi. Aina se on aina yhtä ihmeellinen. Näenköhän sitä enää uudestaan tästä ikkunasta? Sitä ei tiedä vielä kukaan. Ulkomailta löysin tuoksun. Se leijailee täällä.
Toiselle menossa.

maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Seminaaria


Hieno oli seminaari. Ihmetytti vain Jyväskylän kaupungin osallistuminen (lue osallistumattomuus) kuvioihin. Kansainvälisiä huippunimiä, mutta valitettavasti vain tältä marginaalialueelta. Siinä kai syy. Valitettavasti ei englannintaitoni riittänyt kaikkeen, ei varmaan olisi suomikaan, niin olivat tosikkoja ja akateemisia jotkut. Iltarientoihin en jaksanut, hyvä että edes päivällä .

Saksasta tuli sitten paketti, kolmevitonen kakkosella. Se vanha käsikäyttöinen. Hyvältä vaikuttaa. Uudenkin ovat tehneet, mutta menneet muuttamaan linssirakennetta, ja huononpaan suuntaan. Ei se automatiikka korvaa kuvanlaatua. Ja ihan kivahan tuota on käsin pyöritellä. Tulee se vanha fiilis. Nyt minulla on kaksi käsitarkenteista. Sitä vanhaa Tokinan (70-200) rimpulaa en laske mukaan. Se olisi kolmas.

keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Siellä taas, puutarhassa






Syksy on ollut aina mieliaikaani. Ei niinkään ruska, vaan ruskea, surullisen lohduton ruskea. Jallun puutarhakin on kuolemassa, kasvit nuokkuvat kaikkensa tehneenä. Metsään haluaisin lähteä kuljeskelemaan, mutta voimani ovat hieman vähissä, joten antakoon tuo naapurin pieni pihanen sen pienen kipinän, jolla jatkaa. Kylmä iskee näppeihin, sauna lämmittää paluuseen. Tuuli ravistaa lehtensä hyvästiksi.

Artisokkaa riivistelin hampaitten välistä, sinisimpukoita jatkeeksi. Hienoa, että on ihmisiä, jotka kutsuvat. Itse en olisi jaksanut tehdä mitään, nyt jo tänään on enemmän voimia.

Työnteko jotenkin auttaa eteenpäin, vaikka sairauslomalla olenkin. Terapiaahan se vain on. Mutta niinhän on sanottu, että surusta, murheesta, köyhyydestä ja yksinäisyydestä se taide kumpuaa. Ja jos ei taidetta, niin sentään jotain itsestä ulos. Jotenkin värit olisivat näissä liian banaaleja. Johtuneeko vanhasta mustavalkofilmikuvaajasta ja pimiöpeikosta vai mistä. Mieltäni ne kuitenkin peilaavat.

Kumppanin kanssa on keskusteltu. Vikaahan minussa on – ja paljon. Itsekritiikkikausi meneillään.
Eihän sitä saisi toisesta tuollaista kirjoittaa. Aina ei ymmärrä, miten se toista loukkaa. Anteeksi olen pyytänyt. Ja antanut.

Huomenna sitten alkaa SHIFTS. Jaksaako sitä englantia kuunnella neljää päivää. En ole mikään seminaari-ihminen.

P.S
Käypääkä katsomassa. Kestää alle minuutin:
http://www.campaignforrealbeauty.com/home_films_evolution_v2.swf

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Workshop

Heittivät minut työpajaan tuolla lyhyellä Poznanin reissulla. Oli lapsille annettu kamerat käteen ja käsketty kuvata mielipaikkojaan. Siitä sitten pinnakkaiset ja niistä me valitsimme parin. Aikaa oli vajaat kolme tuntia, joten siinähän tunsi itsensä ihan vanhan ajan repparin tekijäksi. Nykyisin kun olen tottunut hieman rauhallisempaan työtahtiin.

Kohdalleni sattui pari pojankoltiaista ja kun pari lasta jäi ilman taiteilijaa, niin minulle siunaantui vielä kolmas. Poikaparin mukana seurasi äiti ja se ylimääräinen oli yksin. Äiti ja pojat eivät tietenkään puhuneet kuin puolaa, se kolmas onneksi muutaman sanasen englantia. Tämän kielitaitoisen ohjatessa lähti ryhmä liikkelle. Ensin mentiin nunnakouluun, sitten katedraaliin jonka jälkeen taas johonkin kirkkoon ja sitä rataa. Vauhti oli hirveä ja lämmintä piisasi pitkälle kolmattakymmentä. Hyvin tuntuivat virallisilta tuon poikaviikarin kohteet. Ilman salamaa ja jalustaa kuvaaminen puolipimeissä uskonnonharjoitustiloissa ei oikein luonnistanut, joten päätin keskittyä poikiin ja kuvata eräänlaisia miljöömuotokuvia "viralliseen" tyyliin. Kohteitten ulkopuolella valoa kyllä piisasi. Ihmetytti vain, eikö Puolan lapsosilla ole leikkipaikkoja, salaisia jännittäviä koloja, kotia, jossa oma huone ja sitä rataa. Taisi olla takana vanhempien ohjeistus tai sitten se oli oikeasti tuollainen.

Tässä muutama näytiksi.






keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Päivä kerrallaan









Viime yön sentään pystyin rohtojen avulla nukkumaan. Hontelo olo aamulla, ei tahtoneet jalat oikein kantaa. Hourulassa ihmeen rauhallista. Työnteko ei tahdo sujua. Auto sentään meni katsastuksesta läpi, mitä nyt takaa oli pari polttimoa ihmeikseni sammunut.Kai niilläkin oma aikansa on.

Puolasta suuntasin matkani Saksaa kohden, kuski heitti aamuvarhaisella asemalle ja junan lähtöön oli usea tunti.Naapurustosta muutaman korttelin päästä löytyi vanha eläintarha, yksi Puolan vanhimmista. Yhdeksältä sinne ensimmäisenä asiakaana. Ovat nuo laitokset jotenkin surullisen surrealistisia paikkoja. Muutaman tunnin siellä viipyilin ja harrastelin käsivarakuvausta luvattoman hämärissä oloissa. Klauskin laittoi sähköpostia, että uusi käytetty objektiivi lähtee postin matkaan kohti Jyväskylää. Hyväkuntoiselta kuulemma näytti. 35 millinen 2 valovoimainen Nikkor. Käsitarkenteinen tietty. Ei siis mikään muovirimpula.
Ja kiitos kaikille teitille, jotka olette muistaneet viestillä.

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

Kärvistelyä

Sen verran on pää sekaisin ja rikkinäinen olo, että laitan nyt sekavia kuvia viimeviikkoiselta matkaltani. Kertovathan ne ainakin sen, että tyhjänpäiväistä se on matkailijankin arki.Jospa sitten vaikka huomenna jaksaisin jotain mielenkiintoisempaa. Jotenkin nämä taas asettuivat omituiseen järjestykseen, enkä niitä jaksa ryhtyä muuttelemaan.


Mielenkiintoinen tunti kaupunginjohtajan vastaanotolla. Oli puoli salillista vieraita Brnosta ja sitten sinne kiikutettiin meidätkin. Puheita puolaksi ja ne tsekiksi tulkattuna. Ja sitten tietenkin päinvastoin. Mitähän me taiteilijareppanat sielläkin teimme?


Kiireesti vanhan kaupungin torille. Siellä olisi pitänyt katsella jotain kummallista kirkon tornin luukusta kurkkaavaa oliota. Joitakin se näytti kiinnostavan



Pitihän ainakin yksi luontokuvakin saada. Tässä on koivu.



Asuinpaikassa ei ollut mitään vikaa. Tosin matkaa oli kaupungin keskustasta 30 kilometriä.



Näyttelykin saatiin avatuksi. Jouduin laittamaan installaationi lattialle. Seinäänhän ei saanut naulaa laittaa, eikä kuvakulmat pysyneet kalkkimaalissa. Sukupuolten välinen käyttäytyminen oli erilaista. Hienot frouvat (olihan sentään kaupunginjohtaja avaamassa näyttelyä) eivät voineet napaansa alemmaksi katsoa, piti nokka sen verran olla pystyssä. Niinpä ei mennyt viittä minuuttiakaan, kun olivat polkeneet teokseni uuteen uskoon. Siinä sitten konttasin lattialla ja yritin saada sitä entisen näköiseksi. Hyvä etteivät perseeseen potkaisseet.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Ei luulis kiinnostavan


Tuossa työpisteeni. Mikko sitä halusi.

Muuten menee päin persettä, kiitos kysymästä.
Asuinkumppanini ilmoitti olevansa suuresti rakastunut. Toiseen mieheen.
Ei kuitenkaan halua lähteä yhteisestä asunnostamme. En minäkään.
Saa nähdä, kumpi jää.

keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Niedergörsdorf

Viime sunnuntaina tuli piipahdettua entisessä Derkkulassa ja siellä mielenkiintoisessa paikassa. Entinen natsien militäärikeskus ja sittemmin puna-armeijan hallussa. Vieläkin suljettu alue, jonne pääsimme oppaan kanssa pikku kierrokselle. Vain tunti aikaa, ei sähköä (ei siis valoa), ei jalustaa. Jotain kuitenkin tarttui tuosta pikapyrähdyksestä.
Tässä muutama näpsäys:













tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Valoa on, mutta missä


Palattu on reissusta. Läpi sumuisen yön Tampereelta kotiin. Onneksi ei tullut hirviä vastaan.

Keskisuomalainenkin oli huomannut blogissani olleen valokuvauskilpailun boikottikehoituksen, soittelivat Saksan maalle perään ja pyysivät kommenttia asiasta.
Tänään sitten oli lehdykäisessä asiasta juttua.

Jyväskylän kameraseuran puheenjohtaja Antti Aarnio on sitä mieltä, että palkinto ja kuvien käyttökorvaus tulisi erottaa toisistaan, mikä onkin täysin oikein ajateltu. Toisaalta hän muistuttaa, että monelle harrastajalle tällä asialla ei ole mitään väliä.
Niinpä niin.

Leena Lokka Jyväskylän taidemuseosta kertoo, että kilpailusäännöissä mainittu täysi käyttöoikeus on harhaanjohtava. Kuvaajien kanssa kuulemma tehdään erillinen sopimus, jossa määritellään kuvan käyttötarkoitus, -aika ja -alue. Ihmetyttää vain, miksei tätä ole mainittu kilpailuehdoissa. Ja sitten hän lisää: "Kuvaajalla on oikeus luovuttaa kuva kolmannen osapuolen käyttöön. MYYDÄ KUVAA EI KUITENKAAN SAA."
Siis ei saa myydä! Miettikääpä mitä tämä tarkoittaa. 80 euron lunastushinnalla kaupunki kieltää myymästä kuvaa kolmannelle osapuolelle.

Lokan mielestä (Keskisuomalaisen mukaan) palkinnon ja käyttöoikeuksien erottaminen toisistaan asettaisi kilpailijat eri asemaan.
- Osa kuvaajista on ammattilaisia ja osa harrastajia. Maksettaisiinko silloin ammattilaisille kuvan oikeuksista enemmän kuin harrastajalle, vaikka käyttötarkoitus on sama?

Tätä en ymmärrä ollenkaan. Mitä tekemistä tällä on ammattilaisuuden tai harrastajuuden kanssa? Kysymyshän on kuvan arvostuksesta, kuvan käyttöoikeudesta maksamisesta. Ei sillä ole merkitystä, onko työn tehnyt ammattilainen vaiko amatööri. Miten tässä muka ollaan eri asemassa? Jos asiaa yritetään selitellä, niin olisi syytä antaa selitykset jotenkin järkeenkäyvässä muodossa. Tai sitten minä olen todella tyhmä.

Tässähän tuntee itsensä puolalaiseksi kirahviksi, jolle naapurin kusi maistuu.