Meiltä taiteilijoilta odotetaan aina osallistumista pyyteettömästi ja uhrautuvasti erilaiseen hyväntekeväisyyteen. Jopa iso ei-hyväntekeväisyyslaitos, kuten Jyväskylän yliopisto pyysi tänä vuonna töitä varainhankintahuutokauppaan. Onko niin, että valtion rahoitus on tippunut ja bisnesmaailma tukee vain omia etujaan ajavia laitoksia silmälläpitäen. Siispä sivystyslaitoksen on käännyttävä köyhien kuvataiteilijoitten puoleen pitääkseen yllä humanistista opetustaan. Olen elämäni aikana jopa haaveillut sellaisesta kyselystä, jossa olisivat tiedustelleet, olisinko ollut halukas myymään töitäni heidän kokoelmiinsa. Käsittämättömän tyhmä ajatuskin minulta. Tiedän kyllä, että heillä on taidekokoelma, ja olen nähnyt niitä töitäkin, jopa laitoksen seinillä. Milloinkahan tuota kokoelmaa muuten on viimeksi kartutettu? Siis ostamalla.

Lähestyttiin myös joku aika sitten ehdotuksella olla mukana isossa näyttelyhankkeessa, jossa on mukana museoita, niin taide-, kuin muitakin ja yliopisto.
Tottakai olin kiinnostunut työtehtävästä, jopa mielenkiintoisesta sellaisesta. Näin siinä valokuvataiteilijana mielenkiintoisen työrupeaman. Selvisi sitten hyvinkin nopeaan, että eihän tästä mitään makseta, noin neljän kuukauden työstä. Minun tulisi itse hankkia siihen rahoitus - olivat kyllä auttavaisia kirjoittamaan suosituksia apuraha-anomuksen liitteeksi. Yhden anomuksen laitoin. En saanut mitään, sen verran oli iso summa matkoineen, majoituksineen ja neljän kuukauden palkkoineen. Huono työntekijä olin, kun en omaa palkkaani saanut kerjättyä.

Tämä tuli mieleen, kun lipeväkielinen TV Jyväskylän ihminen soitti ja esitteli uuden sarjan, joka on tekeillä. Tarkoitus esitellä paikalliskanavalla nelisenkymmentä eri alan taitajaa, käsityöläisiä ja taiteen tekijöitä. Kiinnostuin asiasta ja ihminen alkoi puheensa, joka muuttui pahimmanlaatuisen pölynimurikauppiaan jargoniksi. Ja tulihan se sitten sieltä vaivihkaa virkkeeseen piiloitettuna: "eikä tämä maksa taiteilijalle kuin 250 euroa". Kyselemään sitten, että meidänkö on maksettava jo teidän sisällöntuottamisesta, että taasko artisti maksaa? Mainokset on mainoksia, mutta eikö tämän pitänyt olla dokumenttia lähinnä. Loppui keskustelumme lyhyeen.

En tiedä sitten pyytävätkö tuollaiset tahot puuseppää korjaamaan seinäpaneelin repeämät omalla kustannuksellaan, putkimiehet hoitamaan vesivuodot hyväntekeväisyystyönä ja museomestarit varmaan hankkivat itse oman palkkansa ulkopuolelta laitoksen, amanuensseista puhumattakaan. En tiedä, en ole kysynyt.

kapa

p.s.
Koska puhelumme sattuneesta syystä jäi vajaaksi, niin en huomannut, että summa ei ollutkaan 250 euroa, vaan 2x250 euroa.
Kiitos korjauksesta, jonka sain.

Pari päivää vierähti Galleria Harmoniassa näyttelyä tehdessä. Siis ripustuksessa. Opettajani Lahden opiskeluajalta, Leena Saraste, toi kuviaan vuosien varrelta. Valokuvan historiaa kommentoivat ristipistotyöt olivat mukava piriste. Kahdessa pienessä työssä löysin itsenikin. Imartelevaa. Näyttely on Luovan valokuvauksen keskuksen järjestämä. Siis Luovan valokuvauksen keskus ry. ihan virallisesti. The Centre for Creative Photography, sillä toisella, vai kolmasko se on kotimaisella.
Keskuksemme nimi on vaikea, sen myönnän - ja olen huomannut. Tosin tuo nimi on meillä ollut jo yli kaksikymmentä vuotta, joten ehkä sen olisi joku voinut oppiakin.

Tämä tuli taas mieleen, kun selailin Itellan tuomaa lehteä nimeltä aaltoja!. Kustantajaa en tiedä, eikä se mistään selvinnyt. Sen luin, että on Jyväskylän kulttuurin tiedotuslehti. Sitä en kylläkään tiedä, kuka tai mikä on "Jyväskylän kulttuuri". Joka tapauksessa, siellä galleria Harmonian näyttelytiedoissa on 2.6.-26.6. näyttely "Ihmisen kuva - Luovan valokuvauskeskuksen jäsennäyttely".
Siispä kerran vielä, se ei ole "Luova valokuvauskeskus", eikä "Jyväskylän Luovan Valokuvan Keskus", kuten myös äskettäin luin. Pitäisiköhän nimi muuttaa trendikkäästi
Crevaksi.

Ja toinen asia, mikä meni väärin, on kuvani Leenasta. Halusin tehdä hänestä potretin. Teinkin, mutta mokasin. Näyttää siltä, että on vain yksi jalka. Tosiasiassa hänellä on kaksi toimivaa jalkaa.

kapa

P.s.

Väkeä oli avajaisissa jonkun verran, mutta missä olivat meidän omat jäsenet? Ei ollut paikalla tohtoreita, ei normaalejakaan. Sehän nyt on aina ollut selvä, että "oikeat taiteilijat" eivät fotareitten avajaisiin vaivaannu.