Koskelle menin, kun oli hieno taivas ja pakkasta parikymmentä. Tiesin siellä olevan usvaa ja aurinkoa. Kuusaankosken talvesta on tullut minulle sellainen lepohetki ja mielen puhdistus. Kesällä sitten taimenia. Koskikarojakin siellä olen bongannut, mutta niitten kuvaamisen jätän muille osaavammelli. Kävi vain niin, että olin tyttöystäväni kanssa matkassa ja sisällä tarvikeakku, siis sen tyttöystäväni sisällä, sen GF1:n, joka antoi tietoa vajaasta elinkelpoisuudestaan. Viiden kuvan jälkeen ilmoitti kamera, että on akku tyhjä ja painu poika kotias.

Nuo kosken savut vaihtuvat nopeasti ja useita on kuvia otettava. Sain kuitenkin yhden kelpoisen harjoitelman. Liekkö enää sopivaa aikaa ja säätä tulla? Meidän täytyy olla aina valmiina, sillä oikea aika ja oikea paikka ei koskaa tule uudelleen.

kapa

Kuvantekijälle, tekee se sitten minkälaista työtä tahansa on oma työhuone elinehto. Minulla se nyt on tälläinen. Hirveä kaaos, sanoisi joku, mutta minä sanoisin, että viihtyisä (tosin muutamin varauksin). Liikaa tavaraa ja maksaa myös liikaa. Edellisen työhuoneeni tyhjentämisessä muuton takia tein ratkaisun, että noin kaksi kolmasosaa töistäni vein kaatopaikalle. Museoihmisiä myöten pitivät tuota hölmönä tekona. Minä taas ajattelin, että miksi niitä raahata elämäni loppuun, kun ei kenellekään kelpaa. Ilmaiseksi ottajia olisi kyllä ollut, jälkeenpäin kertoivat.

Kaatopaikka odottaa. Sinnehän ne markettienkin mädät hedelmät. Ei niitäkään ilmaiseksi ihmisille jaeta.

k

Oli hieno, sellainen keväinen päivä tänään. Piti paeta ulkoilmaan, etten hermostuttaisi näyttelyä tekevää kumppania liiaksi. Kuusaankoskelle suunnistin, jossa olen aikaisemminkin viihtynyt. Nyt sinne veti sopiva valo tarkoitusperiini. Kaunokuvia ottamaan (Fine Art Photography), kuten amerikkalaiset tapaavat sanoa.

Mikä siinä onkin, että harmaantuessaan ihminen seestyy ja etsii jo maisemasta kuviensa lähdettä. No, minä vain menin etsimään vettä. Ne tosi maiseman tallaajat ovat sitten asia erikseen, kuten vaikka Luhdan Jopi. Ei minusta sellaiseen ole. Liian laiska tuollaiseen, ja mukavuudenhaluinen.

Oli siellä muutama muukin putkinensa, yhdellä jopa kaksoisputki silmillään. Eivät ne vettä, vaan siellä vedessä olijaa. Kaksi oli kuulemma tänään havaittu. Koskikaroja. Näin minäkin, mutta en kuvaamaan ruvennut.

kapa