Minä, kun en tunnetusti osaa tehdä muuta kuin valittaa. niin tässä tulee:

Mikä vehje tuo Nokian kännykkäkamera oikein on? Mainostavat, että sillä saa loistavia kuvia. Puolen yön paikkeilla, kun kuu kumotti hienosti puitten ja pilvien lomasta, niin ajattelin käydä kuvaamassa sen maagisen näyn. Ja katsokaa nyt, mitä niistä tuli! Ensin otin ilman salamaa, ei tullut mitään. Laitoin sitten salaman päälle, mutta enpä kehuisi tuotakaan. Missä hitossa se kuu on? Ja ne hienot pilvet. Nokia hei, haloo!

Huomenna menen Lahteen viikonlopuksi tapaamaan kollegoja. Jospa he osaisivat neuvoa.

Ja tuolla lisää valitusta:
http://www.youtube.com/watch?v=ATXV3DzKv68&eurl

Olisi pitänyt vastata yhteen tärkeään sähköpostiin, mutta herra Sonera ilmoitti taas kerran olevansa remontissa. Pääsy kielletty. Eikä ole ensimmäinen kerta viime aikoina. Postilaatikkoa ei saa suljettua, turhista palo- ynnä muista muureista joutuu maksamaan. Nyt sentään viime laskussa olevan ylimääräisen maksun suostuivat hyvittämään. Vastasivat jopa sähköpostiini kuukauden viiveellä. Puhelimellahan sinne on turha yrittää. Kivaa tämä tietoyhteiskunta.

Lääkärin pakeillekin yritin. Eivät ottaneet vastaan. En ollut tarpeeksi kuolemankielissä. Ei ole kuulemma meidän alueella omalääkäriä. Vieraan alueen parantajat eivät ottaneet vastaan. Nyt on kuulemma tulossa, se oma. Ensi viikolla. Jospa tämä ei kuolemaksi kehitykään?

Jos on tarkoitus tehdä vieraille maittava keitto, niin on syytä varata siihen hetki aikaa, saattaa muuten tapahtua odottamattomia asioita. Keiton kiehumista on syytä tarkkailla, sillä kattilan kannen ollessa kiinni ja levyn liian kuuma saattaa tapahtua ylikiehumista. Se ilmenee turhanaikaisena sotkuna ja monesti vielä pahalta haisevalta pohjaanpalaneen katkuna. Näin ei ole hyvä toivottaa vieraita tervetulleeksi. Sitäpaitsi tuollaisen sotkun siivoaminen on epämiellyttävää. Hyviä ruokahetkiä.

Sain vedostettua Runen printterillä viiden kuvan sarjan. Niitä seiniä Valtiontalosta.
Mielestäni onnistuin. Jotain positiivistakin. Jalustan kanssahan sinne astelin kuin mikäkin valokuvaajaihminen. Valaisinkalustoa en sentään ottanut mukaan, halusin säilyttää sen autenttisuuden. Nyt on museo jo muuttanut, joten ei sinne kai enää ole paluuta. Ei ainakaan niin helposti kuin ennen. Kai nuo otokseni sieltä riittänevät.

Kesällä aloittelin uutta sarjaa, tuossa yksi esimerkki, täytynee jatkaa studiossa, ei ole ulkona enää pöytää eikä valoa. Tiedä mitä tuosta kehittyy?

Pitäisi päästä työhön kiinni. Olen yrittänyt sitä keväästä lähtien. Joskus se ei vain luonnista. Onneksi on jonkinlainen mahdollisuus olla välillä tekemättä, sitähän ei kaikille suoda. Siitä pitäisi olla onnellinen.

Ei minua tämä pimeys ennen ole haitannut. Nyt se iskee ja tunkee sisuksiin. Syyn kyllä tiedän. Mehr Licht, bitte!

Tuohon edelliseen sen verran, että kyllä se kai ensisijaisesti puhelin on, eikä mikään kamera/radioapparaatti. Siis se, johon ostin muistikortin.

Taidemuseolla käväisin Lumoasioissa. Muuttoa tekevät Valtiontalosta entisen poliisitalon suojiin. Entiseen juhlasaliin oli tullut autiutta, joten sisään ja kuvaamaan. Vanhan seinäkuvaajan sydän hypähti, pitää mennä huomenna jalustan kanssa. Nyt oli onneksi laukussa polttolaite kolmevitosella, sillä kakkosvalovoimaisella ja käsitarkenteisella, eikä sillä huonolaatuisella autofokuksella. Pykälän sentään himmensin ja käsivaralta posauttelin.

Noin niin kuin luonnoksiksi. Palataan asiaan.

Hieman tyhjäkäynnillä mennään. Printterikin hajosi sopivasti. Kaikki valot vilkuttaa, kuten diskossa konsanaan. Nyt pitäisi kiireen vilkkaan hommata uusi, mutta kun ei ole sitä... no tiedättehän te. Runelta sentään sain lainaksi. Ostin mustetta, omasta ei saa lähes täysiä kasetteja ulos, ovat siellä kannen alla hyvin jemmassa. Piti portfolio saada valmiiksi. Ottaa päähän.

Ja tuo lumi perkules. Saisi jo pysyä ensi kevääseen, loskasta en välitä. Kameraan ostin muistikortin ja heti kuvaamaan. Tyhmää touhua, mutta ihan hauskaa. Katsokaa vaikka, ei paremmasta väliä?

Pitihän sitä päivittää meikäläisen ikiaikainen kännykkä, sellainen peruspuhelin, vankka ja luotettava. Ikiaikainen tarkoittaa nykypäivänä muutamaa vaivaista vuotta. Mainoksen retkuun menin ja tässä on tulos. Ellistä ensimmäinen kuva, salamalla ja päin näköä. Onko minulla nyt kamera puhelimella vai puhelin kameralla? En tiedä, ainakin on 140 sivua käyttöohjetta. Ennen riitti puhelimeen, jos osasi numerot.

Olen aina ihaillut noita luontokuvaajia. Sellaista taitoa ja tietämystä mitä heillä osaajilla on, saa etsiä. Joskus minäkin yritän, useimmiten huonolla menestyksellä. Tänään sain näpsäistyä lentoon lähtevän linnun, en tosin tiedä minkä merkkisen. Jos löytyy ihmisiltä tietoa, niin kertokaa ihmeesssä, minkä siivekkään sain bongattua.