Mitä on kuvittelu, mistä se kimpoaa? Kokemuksista, eletystä elämästä, haaveista, jotka nekin ovat vain tietoisuuden pohjalta kudottuja verkkoja. Vai löytyiskikö sieltä jotain uutta, ennen kokematonta, ennen meille kerrottuja?

No, joo. Menin tekemään hankintoja. Monopodin ( sellaisen kameraan laitettavan yksijalkaisen jalustan). Eihän se sama ole kuin kunnon jalusta, sellainen kolmijalkainen. Vaan kyllä tuolla huitaisee toraisia kanssaihmisiä helpommin kuin kolmihaaraisella, joka taas soveltuu paremmin joukkotappeluun. Se entinen rimpula joutaakin kierrätykseen.

Ostin myös tuohon 70-200 milliseen, joka jo ennestään oli laukussa, extenderin, elikkä jatkeen, tai siis semmoisen, joka pidentää noita lukuja 1,4 kertaiseksi. Testejä sitten tietenkin tein, jotenkin sattumanvaraisesti, ei niitä tiiliseiniä sattunut kohdalle (jospa myöhemmin). Tiiliseinäthän ovat meille fotareille se ehtymätön kuvauksen lähde.

Hyvin tuo näytti pelaavan kenttätutkimuksessa. Pihalla Elliä täydellä aukolla, siis tuon uutisvehkeen kera numero 4 on se lukema, joka muuttui 2,8:sta (tämähän on kaikille tietenkin selvä asia?) Karvoista on hyvä terävyyttä tai sen puutetta tutkia. Siispä tutkin, ja huomenna ehkä niitä tiiliseiniä.

Tuossa nyt kuitenkin pikkukuva Ellistä. Ei siitä voi olla pitämättä.
Klikkaamalla saa isommaksi (voi kiinnostaa nippeli-ihmisiä). Sigmasta on kyse,
raha ratkaisi, tai sen puute.

Kahdella silmällä kun ihminen katselee yhtäaikaa, niin tulee näkökenttään syvyyttä. Samaa syvyyttä saa, kun kuvaa esimerkiksi kahdella vierekkäisellä kameralla. Niitä kuvia vain sitten pitää osata katsella. Tuohon katseluun on kaksi tapaa, joko katsotaan kuvapareja ristiin, siten, että oikea silmä katsoo sitä vasenta kuvaa ja vasen taasen sitä oikeaa, toinen taas siten, että oikealla katsotaan sitä oikeaa ja vasemmalla vasenta kuvaa. Tämän ristiinkatselun pitäisi olla se helpompi tapa omaksua. Minulle tuo ei ota onnistuakseen, vaikka parisen viikkoa olen silmiäni särkyyn asti väännellyt. Tuo toinen tapa taasen luonnistuu oikein mukavasti. Siinä vaan on ongelmana se, että kuvat eivät voi olla kovin isoja tai sitten se vaatii avukseen katselulaitteen. Eri katselutavasta johtuen myös kuvaparit ovat esillä eri päin, ristiinkatsottavat kuvat siis siten, että oikeapuoleisella kameralla kuvattu vasemmalla ja vasemmalla kuvattu taasen luonnollisesti oikealla.

Kirkkopuistossa kävin katselemassa taidekoululaisten tekemiä muotokuvia tunnetuista ja tuntemattomista jyväskyläläisistä. Hauska on näyttely. Yllätyksekseni löysin sieltä tutunnäköisen naaman, oli joku valokuvaaja, joka tuossa kuvaparissa pilkottaa keskellä tyhjän planssin takana, Kapanen nimeltään. Mukava yllätys.

Tuo kuvapari nyt sitten on tehty suoraan katsottavaksi (parallel) ei ristiin. Katsokaa, saatteko keskelle kolmiulotteisen kuvan. Voi vaatia pientä harjoittelua.

P.S

Lisäsinpä tuohon toisenkin hieman vähemmän värikkään otoksen. Saatte se isommaksi klikkaamalla kuvaa. Sitä pitää katsoa sitten silleen ristiin. Toivottavasti onnistuu.

Palailin tuossa viime syksynä aloitettuun projektiini, joka nyt näytti kehityskelpoiselta. Kymmenen kuvaa olen saanut materiaalista tehtyä ja printattuakin A3+ kokoon. Originaalit ovat tosin 90 cm pitkiä, jos vaikka joskus rullapaperille?

Muuten on ollut enemmänkin hiljaiseloa, tosin tänään kovin kiireinen päivä. Parille taiteilijalle kuvasin ja niitä sitten loppupäivän vääntelin.

Toinen niistä tuli CD:nsä kanssa, kun ei auennut omalla koneellansa, vaikka kuinka hyvän läpyskän olin omasta mielestäni polttanut. Selvisihän se juttu, oli laittanut hyväkäs levyn ylösalaisin koneeseensa, kun se kauniimpi puoli oli hänen mielestään kuulunut päälleepäin. Sattuuhan sitä.

Hourupäissäni menin ostamaan sellaisen vanhemman puoleisen "pokkarin". Isohan se on, että taskussa pitäisi olla tilavuutta. Käytetty, eikä tullut manuaalia mukana. Sen verran on moninappista noitten kanssa nykyisin touhaminen, että hyvä on ohjekirja lukaista. Semmoinen tuossa muutaman metrin päässä olisi ollut, mutta lainaksi en saanut. Pelkäsi kai pahastikin kuluvan. Toinenkin takaa-ajatus oli tuolla ostoksella, kun pitäisi kiireellä yhteen näyttelyprojektiin saada stereokuvia. Ajattelin, että olisin voinut kameraa lainata omani rinnalle, mutta enpä edes arvaa kysellä. Onneksi löytyi naapurista samanlainen ja vielä käyttöohjeen kera. Nyt vain vehje sieltä lainaksi ja kamerat rinnakkain, niin eiköhän niitä kuvapareja synny.

On muuten nuo vanhat pokkarit sen verran eteviä pelejä, että löytyy käännettävä etsin takaa ja mikä tärkeintä, niin optinen etsin, sen ovat valmistajat tiputtaneet noista uusista vehkeistänsä unholan suohon. Ei tarvitse ihmisen kädet suorina sojotella, noilla vanhoilla meinaan.

Syksyllä katkenneet ketjut sain tänään korjattua. Uuden uutukaiset ja kiiltävät pyörivät ilman runksutusta. Ajo oli mukavaa, mutta hieman vaivalloista paikka paikoin, meillä kun näitä ylämäkiä piisaa. Vaan oli mukava ihmisen polkuvoimalla kulkea auringonpaisteessa. Kotiin tullessa se sitten paiste jäikin pilvien peittoon ja kylmyys iski ytimiin. Palatessa vielä ruuvasin kaiken ylimääräisen kulkuneuvostani, oli jäänteitä unohtunut erilaisista laitteista, dymamo esimerkiksi, ilman johtoa tietty. Vaan makkarat saa kyytiä!

Kadotettuani viime hetkillä etsin, kun tuolla toisaalla kehoitettiin. En löytänyt.
Taitaa olla jo myöhäistä. Muualle on paennut.