Mökillä tuli oltua alun viidettä päivää. Alku oli hieman hankala, esteitä tiellä. Ei muuta kun kävelemään ja sahaa hakemaan. Sillähän siitä selvittiin. Ilmat olivat hienot, aurinkoa riitti ja muutenkin leppoisat oltavat. Ruoka maistui, hieman viinikin. Sauna lämmin ja sitä rataa.



Ei ihminen kyllästy koskaan tuohon näkymään, Saimaata tuli tuijotettua tuntikaupalla. Tuli ja vesi, siinä suomalaisen miehen melankolia. Hieman oli surulliset mietteet meikäläisellä, vaan minkäs teet, eteenpäin elävän mieli.





Lähdön aikana tuli vielä silkkiuikkuemo esittelemään poikuettaan, kuin hyvästijätöksi. Hyvää jatkoa vaan teille kaikille, mikäs siellä uidessa. Sade saatteli miehen matkaan. Kohti kotinurkkia.

Päämäärä oli saavutettu, yksi tipukuva oli tähtäimessä, ihan vai siksi, ettei se rantaruottalainen pääse liiaksi niillä luontokuvillaan päälle päsmäämään. Siitäs saat, oikein roppakaupalla. Laske vaikka pääluku!

KORJAUS:
Tukkakoskelohan tuo päiväkodin lapsien kanssa retkellä. Eihän se silkkiuikku tuollaista pesuetta kerää, ja on eri näköinenkin. Koskelo kerää naapurinkin lapset mukaansa, on helpompi sitten kaikkien kalastella.

Viikonloppu Hämeenkyrössä. Mukava oli olla, kuviakin sain aikaiseksi. Auringonnousun aikaan sumu, joka hälveni nopeasti, piti olla vain paikalla oikeaan aikaan. Se hetki ei ole pitkä. Valoahan me kuvaajat metsästämme, sitä oikeaa. Se kuuluisa ratkaiseva hetki.

Rantasauna I.K.Inhan lähisukulaisen rakennuttamalla mökillä, ettei ollut peräti sisko. Historian havinaa olin kuulevinani. Ei poikkipuolisia sanoja ihmisten suusta. Siis harvinaista herkkua.

Lintuharjun raiskio hieman hätkähdytti, vaan oli kiltti Metsäliiton metsurimies lintujakin ajatellut, oikein maisema-asunnon laittanut. Ei estäneet puut näkyvyyttä. Ettei vaan olisi peräti maisemakonttori, niin oli avaraa ympärillä.

Jotenkin tuuli ja ilman viileys sopi sitten palatessani kotipiirin tunnelmaan. Ei ihmisen ole hyvä liikaa nauttia, vielä voisi vaikka ylpistyä.

Toista viikkoa Lumoa rakennettu, tänään vein viimeisen taiteilijan lentoasemalle. On aika levätä. Huomenna nukun pitkään, ehkä käyn kuvaamassa kokonaisuuden, ja sitten saa minun puolestani olla syyskuuhun saakka, jolloin alkaa työpajat. Niihinkään en taida mitenkään suuremmalti osallistua. Kokonaisudesta tuli hyvä, vaikka itse sanonkin. Pitkälti olen vastuussa tuosta näyttelyn kokonaisilmeestä. Käykääpä Keski-Suomen museossa ja Taidemuseon Holvissa, jos suuntaatte kesällä Jyväskylän suuntaan. On pysähtymisen väärti.

Piti tänään kuvatakin jotain, mutta sitten se jäi. Huonohan minä noissa kuvausjutuissani olen, mitä nyt silloin tällöin räpsäisen. Eilinen kritiikki ei paljoa innostanut, mutta antaa sen nyt olla. Tänään työhuoneellani sain kylläkin toisenlaista palautetta ulkomaan elävän suusta. Se nosti mieltä jo muutaman asteen.

Työt odottavat, on varmaan suunnattava hämäläisille härkäteille, mitä sitä täällä kotinurkissa homehtuu. Yhden omakuvan nyt kuitenkin näpsyttelin, ettei ihan tuo polttamisen taito unohtuisi. Eihän siitä kummoista tullut, mutta tuossa se nyt seisoo. Aurinkoa vaan teille kaikille, jotka sivuille eksytte - ja tietysti muillekin, myös teille, jotka ette valokuvista paljoa perusta.

Tulihan sitten Lumo avattua. Mukavaa oli ulkomaan elävien seura. Kuubalaiset on saunottu ja pantu kulkuvälineeseen. Tippa tuli silmään, sitä en kiellä. Huomenna vielä aamupäivä Etelä-Afrikan ihmisen kanssa ja sitten kentälle. Hieman väsyttää jo vanhaa ihmistä.

Työntäyteisen viikon päätteeksi kunnon haukut graafikolta. Siinä kylä raikasi, kun meikäläisen työtä haukuttiin. Pitäisi varmaan asennoitua tuohon kuvaamiseen uudella tavalla ;)

No, enpä minä nyt itseäni minään mestarina ole pitänytkään, kunhan jotain silloin tällöin värkännyt. Toisille on kelvannut, toisille sitten taas ei. Toista se on tuo grafiikan vääntäminen.

Yudelmannin hieno dvd-esitys tänään kyllä kruunasi päivän. Siinä ei paljoa graafikon huutamiset painaneet.

Ripustus alkoi. Olin aamupäivällä päällepäsmärinä, katselimme töitten paikkoja. Meikäläisen kontolle on langennut sellainen visuaalisen kokonaisilmeen vastuu. Yudelmannit (Dale Yudelman, Etelä-Afrikka) saatiin seinälle. Kiitos siitä kuuluu muille kuin minulle, sillä naulaakaan en seinään hakannut. Kokonaisuus, 45 vedosta istuu tilaan hienosti. Eikä se, että jokainen kuva on itsessään pieni mestariteos, vaan että ne on vedostettu myös viimeisen päälle. Grafiikkakeskuksen Jukan kanssa niitä sovittelimme, eikä siinä vierähtänyt kuin parisen tuntia, kun kuvien paikat olivat selvillä. Se tekninen puoli ottikin sitten jo enemmän aikaa.

Eilen hakemiini vuoden lehtikuviin en voinut olla vertaamatta, onhan Yedelman myös viimeisen päälle kuvajournalisti. Mikä helvetti siinä on, että meikäläisten lehtikuvaajien printtien taso on suoraan sanottuna sanonko mistä. Ymmärrän kyllä, kun tehdään kiireellä töitä ja paino odotaa, niin ei siinä paljon photarin äärellä istuta.

Mutta sitten, kun laitetaan vuoden lehtikuvakilpailuun noita töitä, niin eikö silloin edes voisi hieman tehdä töitäkin kuvien eteen. Ja varsinkin sitten niitten, jotka ovat näyttelyvedoksina seinillä. Kirjahan oli hieno, hyvin painettu ja kuvien säädöt kohdallaan. Ison työn oli ihminen, kuka sitten olikaan hän,tehnyt saattaakseen ne painokuntoon. Pientä kunnioitusta katsojaa kohtaan pyydän, oi te kuvajournalistit.
Vai oletteko jo niin leipiintyneitä, että evvk. Olihan siellä seassa kunnonkin jälkeä, en sentään kaikille motkota. Anteeksi vaan arvoisat kuvajournalistit, katsokaapa näytöstänne sillä silmällä.