Meillä täällä Suomessa on sanonta, että kuka sitä kissan häntää nostaisi, ellei kissa itse. Vuonna 2005 joulukuussa olin Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa ja Johannesburgissa etsimässä taiteilijoita Lumo 2007-näyttelyymme Jyväskylään. Tapasin siellä valokuvataiteilijan nimeltä Pieter Hugo, jonka töitä esittelimmekin Keski-Suomen museossa. Nyt ovat valokuvakeskus Perin ihmiset löytäneet kyseisen taiteilijan ja ylpeänä kirjoittavat seuraavaa:

"18.6.- 1.8.2010 PIETER HUGO / THE HYENA AND OTHER MEN
Valokuvakeskus Perissä Turussa on kesän ajan mahdollisuus tutustua palkitun
eteläafrikkalaisen valokuvaajan Pieter Hugon (s. 1976 Kapkaupungissa) tuotantoon ensimmäistä kertaa Suomessa. Lehtikuvaajana urans..."

Laitoin tuonne viestiä, että ei ole asiat ihan näin, ja olisi korrektia korjata tuollainen virhe, vaan eivät ole sitä tehneet. Taitaa käydä kunnian päälle tuommoinen. Me ei aikoinaan mitenkään sitä korostettu, että on ensi kertaa Suomessa, meillä Lumossahan tuollainen on ollut ihan tavallista.

No Turuus...

kapa

On tämä yhtä helvettiä. Juomavesi pitää kantaa lähteestä, sinnekin matkaa toistasataa metriä. Mitä lie öttiäisiä matkan varrella, borrelioosi uhkaamassa ja ikuinen vaiva ja ahdistus. Aurinko porottaa, on niin kuuma, ettei voi pitää pitkiä housuja, shortseissa oltava itikoitten armoilla ja sitten kutittaa. Saunakin pitää lämmittää, puut raahattava puuliiteristä, kotona asiat hoituisi nappia painamalla. Ja tuo liikenne. Tänäänkin jo kaksi venettä käynyt lähteellä hakemassa vettä. Tuosta menivät parin sadan metrin päästä ohi meidän rannan. Että kehtaavatkin häiritä. Kantaisivat vetensä kotoaan, eikä meikäläisen mailta. Aamulla nukuttaisi, mutta minkäs teet, kun alkavat linnut kirkua ja vihellellä kovalla äänellä muista välittämättä. Saunaankin piti vedet kantaa järvestä, ja liian kuumaksi lämpeni, kun ei ollut mittaria seinällä, tuli ihan hiki ja piti mennä järveen vilvoittelemaan. Olisi sekin saanut olla hieman lämpimämpää, se vesi siellä. Ei siellä pitkään jaksanut viipyä. Ruoka sentään oli hyvää, mutta akka sen verran pölötyspäällä, että piti sitä kuunnella ja eihän sellaista selvinpäin, joten krapulaa iski. Yritä tässä sitten koiran kanssa lenkille, kun vetää kauriitten perään ja minkä lie hajujen. Eikä edes vessaa, mikä lie puusee. Ei telkkaria, ei radiota.

Kaljatkin loppu. Kameravehkeitä kassit pullollaan, mutta yhtään kuvaa en ole ottanut.

kapa

Perjantaina Helsingissä. Elli hoitoon ja Aino-K:n kanssa menoksi. Taidehallissa oli "Huomenta Afrikka"-näyttelyn pressi ja avajaiset. Edustimme siellä kunniakkaasti Jyväskylää. Alku oli lupaava, ensimmäisen tunnin aikana kaupungissa ollessani olin jo tuhlannut 3800 euroa. Tuossa yksi syy, miksi pääkaupungissa tulee nykyisin niin harvoin käytyä. Toinen syy on se, että alkaa tuttavat olla vähissä. Orpona vaeltelimme Taidehallin avajaistungoksessa (oli tosi paljon väkeä), vaan emme ketään tuttua tavoittaneet. Minä ainostaan yhden, ja sekin Kuopiosta. Ainolla oli hieman parempi onni. Löysi jopa kaksi.

Näyttely oli kirjava, kuten afrikkalainen kangas. Mitä muuta voikaan odottaa, kun on kyseessä 50 taiteilijan kokonaisuus. Kelvollisesti oli näyttelyarkkitehti kuitenkin saanut tavaran koottua. Valokuvaakin mukavasti esillä.

Koska emme juoneet, niin sitten söimme kalliisti - meidän mittapuumme mukaan. Jatkot jätimme helsinkiläisille ja kotona olimme jo iltayhdeltätoista.

kapa

p.s.
Vakuutus korvasi varastetut kuvauslaitteet, joten kävin ostamassa pikaisesti samanlaiset tilalle. Siitä tuo yletön rahantuhlaus. Ei kai persaukinen muuten tuollaista. Vaikka GirlFriendini kiva onkin, niin ei se kunnon työkalua korvaa.

Pitäisi kirjoittaa yksi juttu kirjaa varten. En saa aloitetuksi. Netistä löytyy kaikenlaista katseltavaa, nokkaunetkin voisi ottaa. Tai ei, eihän tuohon sängylle pääse, kun on jo vallattu. Pyöräilemään en viitsi lähteä, on ilma sen verran epävarman oloinen, ei tunnu tietävän, mitä tekisi. Sataisiko vai laittaisiko kunnon tuulenpuuskan? Voisi siivotakin, eilen tosin imuroin. Ei houkuta moppaaminen.

Linnunpelättimet huojuvat kivasti tuulessa. Päässäkin joitain ajatuksia. Saatanpa aloittaa kirjoittamisen - ehkä huomenna. Olisi sen tekstin pitänyt olla valmis jo eilen. EVVK.

kapa

Ensi käynti on suoritettu. Kotiin oli ajettava ja alkaa arkeen, vaikka viikonloppu onkin. Hommia hoidettava. Ilma kyllä sen verran kävi vilpoiseksi ja tuuli selältä, että mitä siellä enää olisikaan viitsinyt möllöttää. Vaan viileää täälläkin. Tuossa kesäyön taikaa.

kapa

Ne avajaiskuvat menivät jonnekin. Ne pienet, antaa niitten olla, alkuperäiset RAWit kuitenkin ovat koneella. Yöllä sitten tuota Lightroomia vääntelin ja jonkunlaisen tolkun sainkin.

Nykytrendin mukaan piti kuvatakin identiteettiä etsien. Ei hassumpaa.

Alkaa akku jo hyytyä, laturi tulee vasta kesäkuun puolessa välissä. Siis auto-sellainen. Meillä on täällä mökillä ihan sähkökin, sellainen aurinkopaneelisysteemi..Valoa tuottaa ja järvivettä tiskialtaaseen. Hieman saunaankin, tietysti kännykkään ja sitä kummallista sähköä, josta kai kukaan ei vielä ole ottanut selvää.

Vaviskaa tytöt! Kapa etsii identiteettiään.

kapa

Juvalla kesänäyttelyä avaamassa. Kuninkaankartanossa pitää neljättä kesää kulttuurilautakunta ja Juvan kamerakerho näyttelyä. Kutsuivat meikäläisen kuvineen sinne. Peter Strebel, paikallinen puuhamies, valokuvaaja itsekin ja graafinen suunnittelija hoiti ripustuksen mallikkaasti, minä vain mittamiehenä ja suoruuden tarkistajana. Kolmet kukkapuskatkin antoivat paikalliset ihmiset (taustana paikallinen kamerakerho, läänin taidetoimikunta ja paikallinen kulttuurilautakuntakunta, mikäli oikein muistan ja siinä tohkeissani edes ymmärsin) - ihan hämmennyin.

Sieltä mökille Ruokolahdelle Äitsaareen. Kylmää vastaanottoa odotin sisätiloissa, vaan oli mökki lämmennyt lähes kahteenkymmeneen, joten en vileä auringon alkaessa laskea laittanut edes tulia sisälle. Pienet siivoukset kuitenkin, että sain enimmät mustat "riisinjyvät" pöydiltä, lattioilta, tuoleilta, sängyiltä ja muiltakin vastaavilta. Valoisassa sitten enempi siivous, ja suojanaamari päälle ihan vain varuilta,sillä myyräkuumetta ei ole kiva saada itseensä. Pihapolutkin ovat rehevän ruohon reunustamia, kivan kosteita ja varmaan innokkaita punkkeja täynnä.

Manalle mennyttä aurinkoa, tai oikeastaan sen jättämää kajoa katselen ikkunasta. Lehdet hieman heilahtelevat. Pieni aurinkopaneelin tuottaman sähkön avulla toimiva lamppu valaisee sopivasti päydän. On hiljaista. Itikat sisällä tapettu. Mokkula näyttää toimivan. Seuraavat avajaiset ovatkin sitten Helsingissä Taidehallissa tuossa juhannuksen alla. Huomenta Afrikka-näyttely - emäntäkin on mukana. Seuraavaksi sinne.

Sain tähän miniläppäriini Lightroom 3 Betan tai jotain sellaista ladattua ja kärvistelin jopa kaksi kuvaa. Jpg:nä mukamas tallensin ja sopipivan pienenä, vaan eivät olleet menneet mihinkään. Nyt en lähde enää asiaa tutkimaan, menen pehkuihin.
Ensimmäistä kertaa tuota Valohuonetta kokeilin. Enpä sitten osannut.

Kuvasin ensimmäistä kertaa auringonlaskun, tai sen jälkeisen valon pitkällä valotusajalla. Vesi on kai sitten sitä piimää? En ole koskaan tuollaisesta pitänyt.

kapa