Tulihan taas käytyä Tampereella. Vettä ja räntää. Siinä sitten kuvaat rakennusta. Vaan eihän se rakennus Suomen maassa aina auringossa kylve, vaikka arkkitehdit välillä sitä tuntuvat omistansa kuvittelevan. Että se siitä.

Pimeässä vihman ja mustan jään keskellä ei ole hauska ajella, ei vaikka siitä särvintä leivällensä siitä saisi. Ja hulluja ohittajia piisaa. Ei ihme, että romua syntyy.

Väsyneenä kotiin 13 tuntisen työrupeaman jälkeen. Koiran kusetus ja työhuoneelle kuvia työstämään. Pitää saada alta pois ennen perjantaita. Emännän jätin kotiin oksennustautia potemaan. Kai se siellä pärjää tautinsa kanssa, kun on jo kohta viikon sen kanssa viihtynyt. Saisi nyt itsensä kuntoon ennen reissuani.

Kello alkaa lähestyä yökolmea, on varmaan aika kellahtaa työhuoneen sohvalle.

Nyt ne on sitten valmiit. Tai siis alku on valmis. Lisää tulee syksymmällä.

http://personal.inet.fi/taide/martti.kapanen/

On sitten avajaisia pidetty. Ensin Markus Henttosen Harmoniassa ja Roi Vaaran taidemuseolla. Lystiä piisasi, että ihan meinaa pää tulla kipeäksi.

Emäntäkin höyrysi niin, että on nyt hyvä hieman laskea niitä ylimääräisiä Ellin kanssa pihalle. Ja onhan tuo vekkula sellainen terapiaepele, että parempaa saa hakea.

Viikko vielä ja yläilmoihin. Kapkaupunki ja Johannesburg odottavat kera kuvien. Vuonna 2007 sitten näette, kannattiko matkustaa. Pöytävuorelle aion kivuta, sellaisella vaijerikopilla. Minä, korkeanpaikankammoinen. Vain tuhat metriä pystysuoraa seinää.

Älkää hyvät ihmiset menkö vielä jouluostoksille. Säästyy rahaa viikonlopuksi, jolloin Beckerillä on Saskioitten perinteiset joulumyyjäiset. Siis lauantaina ja sunnuntaina. Tervemenoa!

Olen pääsyt jo tasolle 6 seinäkuvauksen suurmestariarvoa suorittaessani. Arvosanat eivät ole olleet kehuttavia, mutta pieni voitelu on auttanut askelmia harppoessani.

Tälläinen julkeus syöksyy silmilleni aina Hourulan kakkosovesta poistuessani. Silmät on pantava kiinni ja rukoiltava. Onneksi ei tuota reittiä tarvitse päivittäin taivaltaa. Ei ole pylly sentään ihan paljaana, vaan läpinäkyvää on vaatetus.

Seinääkin olen kuvannut, mutta enpä vielä paljasta tuloksia. Jospa saisin vielä parempaa aikaiseksi.

Radio Jyväskylän hömppäkanava valisti keinuvalla naisäänellä: Arktisen upeeta-festareiden päävieraana on Taideteollisen korkeakoulun professori. Eikö siellä ole enää kuin yksi proffa, ja sekin ilman nimeä? Köyhää on sielläkin. Nyt optiomiljonäärit apuun.

Yritin eilissäpäiväna kuvata tuollaista koristepuskaa, kun oli siihen istutettu niin kauniit syksyiset lehdet. Eihän siitä mitään tullut. Tuli seinä vastaan.

Seinä tuntui tulevan yölläkin vastaan. Niitä nettisivoloita kun värkkäilin, niin meinasi jo loppua Kapasen pojalta eväät. Aina vaan käyttäytyi kummallisesti ohjelma, vaikka vysivykkiä kuinka kehuu olevansa. Ei auennut ongelma aamutuimaankaan. Siis syy ei ollut valkoviinissä, jota illalla saunan päälle nautiskeltiin.

Ennen matkaa pitäisi saada jo jotain julkaisukelpoistakin, tuntuu vain tuo aika käyvän vähiin. Värikkäämpi puoliskokin alkaa jo osoitella hermostumisen merkkejä, että eikö tuo horopää jo hellitä. Ei hellitä ei. On pulavuosi edessä ja yritettävä on. Levätään sitten kun palataan reissulta.

Ja nyt taas värkkäilemään. Kaivoin kirjatöitäni vuodelta 1999 kuvattavaksi. Siis niitten pariin. Maailmalle tarjoan, jos vaikka kelpaisivat.

Seinäkuvauksessa olen jo päässyt pitkälle. Neljännen tason kokeeseen laitoin vanhan kuvan viime keväältä ja heti kostautui, olin saada jo varoituksen petoksesta. Ei tuo hotellin parvekeseinä tahtonut kelvata epäpuhtaudessaan. Siispä kilvan uutta etsimään ja tuossa tulos. Hotellikin sitten hyväksyttiin ja olen siis edennyt jo tasolle 5.









Muuten menee kohtalaisesti, kiitos kysymästä. Elli herätti puoli neljältä ilmoittaakseen, että tuli jo. Siispä kakat sanomalehden päältä vessanpyttyyn ja takaisin nukkumaan. Ennen oli tuo yöuni vähemmän katkonaista. Vaan aikansa kutakin.

Matkavalmistelut etenevät, kontakteja on luotu sähköpostin välityksellä. Näyttäisi tulevan työntäyteinen kaksiviikkoinen. Ja hyvä niin. Kotisivuja olen myös rakennellut viime päivät. Näin pystymetsästä lähtien hieman takkuaa. Yritän saada aikaiseksi selkeät, yksinkertaiset ja visuaalisesti toimivat. Pois turha hörhötys, flashien vilinä ja tuskastuttava odotus. Ei ole kotisivujen selailijoilla
sekunteja tuhlattavanaan. Vaan jostainhan se on aloitettava, ainahan niitä voi jatkaa ja viilailla. Sitten syksymmällä.

Olen päässyt seinäkuvauksen kolmannelle tasolle. Tie mestariksi on vielä pitkä.

Päivä on harmaa. Ihan kuin eilen. On satanut aamusta lähtien, yölläkin. Katselen työhuoneellani tietokoneen ruutua, välillä vilkaisen ikkunasta rakennustyömaata. Autot raahustavat mikä minnekin, ehkä markettiin, ehkä kuljettavat pizzoja työmaalle. Alakerrassa porataan jälleen, ihan kuin eilenkin, tai toissapäivänä, huomenna...

Kiitos Tohtori. Olen jo oppinut kirjoittamaan.

Allaolevaan sen verran, että menin ja kokeilin jotain aivan uutta. Jotta hyppy tuntemattomaan ei olisi liian raskas, niin ajattelin kokeilla tuota peltiseinää.
Eikös näytäkin hienolta?

Noita digikameraan liittyviä foorumeita kolutessani törmäsin tiiliseinään. Se kun tuntuu olevan näitten kameraharrastajien ehdoton suosikkikohde. Siispä minäkin.

Ja hieno tuli! Pelkistetty, puhdaslinjainen ja väriltään sopusointuinen.

Seuraavaksi ajattelin kyllä hieman laajentaa kuvamaailmaani.

Aamukävely syysaamuna. Onneksi eivät olleet tarrojen/julisteiden liimaajat liikkuneet yöllä. Olisivat pilanneet kauniin kaupunkimme ilmeen.

P.S
Minustakin ilotulitus kruunaa päivän kun päivän. Iloitsin sisäisesti.
Joillekinhan se on melusaastetta.

Mitro Kontturin kromogeeninen värivedos vuodelta 2005
3 kpl Kapan Afrikkakuvaa vuodelta 2004




Aamu-unisena vilkuillessani Hesarin kulttuurisivuja tuli vastaan äkkisilmäyksellä jotenkin tutunoloinen kuva. Olisiko Afrikan kuviani joutunut yön unessa väärään paikkaan. Lavuaarille silmiä huuhtomaan ja rillit päähän. Oli aivan toisen ihmisen maisemia näyttelyarvostelussa.

Jyväskylän taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä 2004 oli osa Afrikkasarjastani esillä. En ole niitä sen jälkeen missään julkisesti esittänytkään, aikomuksia oli kylläkin. Nyt vain on hieman vaikeampaa, ovat nuo katsojakriitikot niin kovin kärkkäitä etsimään esikuvia ja syyttelemään plagioinnista. Vaan kautta aikojen on samoja ideoita käytetty eri tahoilla peräkkäin ja päällekkäin. Ei tämä mitään uutta ole, kuten ei ole tuo softaaminenkaan. Muistellaanpa vaikka Kari Soinion upeat softit Suomen kansallismaisemista vuodelta 1997.

Keskiviikkona sitten päätimme Jkl:n taiteilijasäätiön hallituksessa Hovilantien uudesta asukkaasta. Neljä oli hakijaa ja yksi oli valittava. Tälläiset päätökset on aina ikäviä tehdä. Samoin kuin apurahapäätökset. Kaikille soisi, vaan kun ei voi. Se, että Hovilantie on kuitenkin lähinnä perheasunto ateljeetiloineen auttoi jonkin verran päätöksenteossa.

Naapuriblogissa Marja kehui saaneensa kuratointityöstä jopa suolarahoja. Saisipa joskus edes niitä.
Joulukuussa kuitenkin lähden sitä työtä tekemään ulkomaille asti, ilman palkkaa tosin, mutta ei ne asiat kehity ilman työntekoa. Itsepä olen itseni siihen soppaan laittanut. Päivärahat sentään tulee ja niillä on pärjättävä.

Meni tuo Martin päiväkin. Vieläkään en sitä hanhea saanut. Jospa sitten ensi vuonna? Tai seuraavana ...

Päivä alkoi muuten kivasti, mitä nyt tuolla naapuriblogissa Kolun Marja palautti pienen ihmisen taas ryminällä maanpinnalle.

On se tämä kaupungin päätös- ja suunnitteluelämä kumman salakähmäistä. Nytkin on pidetty taas joku kultturistrategiafoorumi ja sinne kutsutut taiteilijat puhuneet käsittämätöntä oman pesän upotuspuhetta. Kyllä tämmöiset asiat olisi syytä puida ihan keskuudessamme läpi ja harkinnalla, eikä sooloilla käsittämättömällä tavalla. Mielenkiintoista olisi kuulla, ketkä moista esittävät. Lisää voitte lukea tuolta Marjan puolelta.

Barrikaadeille on kai noustava! Taidebyrokratia haisee! Kirjastoja kansalle! Jyväskylästä Kulttuuripääkaupunki - Fuk juu! Perusturva myös taiteen ammattilaisille! Rok rules!

Ja Elli vaan kusettaa. Piti siis sanomani, että puuhatoimenjohtaja Elli pissaa. Eikä pidätyskyky ole vielä kohdallaan ja paikan valinta on vielä hakusessa. Paimenkoiran (ja sehän Elli on suurimmaksi osaksi) pitäisi pystyä pidättämään noin 12 tuntia. Eikä yöllä tarvitsisi kakata, voisi sen hoitaa jo illallakin.Vaan lihakset kasvaa mopatessa, jotain hyvää siinäkin.

Muuten on viime päivät menneet nettiä selaillessa ja sähköpostin äärellä. Kuratointimatkaa valmistelen. Joulukuun alussa olisi lähtö. Pari paikkaa, toinen usean miljoonan kaupunki, 40 prosentin työttömyys ja ryöstöt ja murhat arkipäivää. Ohjeistusta on tarjolla. Älä mene sinne, vältä tätä, pimeän aikana pysy sisällä jne... Kiva sinne on yksin mennä. Tuntematta etukäteen ketään.

Laitanpa tähän kuvan maisemasta. Varmaan on tuttu täällä vierailijoille. Päivä on vaihtunut illaksi.
Ihan vaan on esimerkki siitä, miten kolmiulotteinen tila esitetään yhtä ulottuvuutta vailla.Illuusio on kuitenkin säilytettävä.
Jotenkin oli pakko tehdä esimerkki ihmiselle, joka kyseli maisemakuvauksen vaikeudesta.
Se kun ei tuo kuvanlaatu välttämättä parane kameraa vaihtamalla. Värit on mitä on. Nämä sopivat kuvaan, vaikka ei oikeita olekaan.

Ja Sigmalla on kuvattu (12-24). Toimii kun käsiskarppaa. Päivälläkin.
Se toinen samanmerkkinen kieltäyti yhteistyöstä. Kai se sitten on niin, ettei ole
köyhällä varaa halpaa ostaa.

Oikeastaan oli vastaus tuonne , mutta menihän se näinkin.

http://www.digicamera.net/

P.S.
Lisäsin tuon kuvankin, kun en aikaisemmin saanut laitettua. Temppuili tämä värkki.
P.P.S.
Tuli ne kirjanmerkitkin takaisin. Kaikki siis hyvin Hourulassa.

Laitettiin tauluja seinille. Tai oikeammin kipsilevyille. Inhoan suunnattomasti tuota materiaalia, kuten myös nykyisin meikäläisen kukkarolle sopivissa huonekaluissa käytettyä purulevyä. Kipsilevyynhän ei niin vain laiteta naulaa, tulee painava taulu alas kolinan ja helinän kanssa. Löysimme paikan taululle ja eikun proppua ruuvaamaan. Ruuvasin ja ruuvasin, vaan siihen homma tyrehtyi, ei mennyt paikalleen. Tuli teräs vastaan ja seinään sentin läpimittainen ylimääräinen reiän tynkä. Viereen onnistui. Eikä siinä kaikki! Sama toistui vielä kerran toisessa paikassa. Ei auttanut koputtelut ennakkoon, stetoskooppia siinä olisi tarvittu. Taulut ovat ongelmatavaraa nykyisissä kodeissa/asunnoissa /seinissä. Siksiköhän tuo myyntikin on ollut niin vähäistä?

Muuten tuo elämä pyörii pissan ja kakan ympärillä. Siitä pitää huolta nuori neiti pystykorvainen. Koiramerkkinen eläinolio, Elli Puuhatoimenjohtaja nimeltään.

P.S
Katosi Mozillasta kirjanmerkit. Siellä oli joitakin tosi tärkeitä osoitteita.
Tulkaa, oi tulkaa takaisin!

Lisäys päivän piristeeksi
http://www.zippyvideos.com/23118082776045.html

detalji







Siellä se nyt on. Käykääpä katsomassa, miltä kuvat näyttävät
kokonaisuudessaan.

http://www.amagallery.net/frames/etusivu.htm