Viikko on vierähtänyt kuvia säädellessä ja infoja&hakusanoja kirjoitellessa. Kotona niitä infoja sitten on voinut viilailla ja kuvia upata serveriin. Leukuun on siis laitettu uusia kuvia. Menisihän se suhteellisen jouhevasti vielä tällä kotimaisella, mutta kun pitää kirjoittaa tuolla kansainväliselläkin nuo tekstit(englannin kielellä siis).

Kisoja tuli eilen katseltua, kurlinkia varsinkin. Hopeaahan sieltä tuli. Ennen istuivat suomalaiset kaljakorin ja lenkkimakkaran kanssa viidenkympin hiihdon ääressä, vaan kun taisivat lopettaa tuon doupinkin käytön, niin jo meni mielenkiinto. Nyt istahdetaan juustolautasen ja vuosikertaviinin kera pikkusormi ojolla ja katsellaan kurlinkia.

Eukkokin sen verran innostui tuosta kurlinkista, että pani meikäläisen heti seuraavana päivänä harjoittelemaan mopin kanssa. Ellikin auttoi nuoruuden innolla ja moppi sai kyytiä. Taisi siinä harjan varsikin erottua kahteen eri osaseen.

Että vauhdikkaasti alkoi meikäläisen viikonloppu.

Ostin vaihteeksi Ilta-Sanomat. Taas saatiin vahvitusta, kuinka me taiteilijat apurahoinemme elämme leveästi ja muitten kustannuksella. Juhani Palmu (ei apurahataiteilija)iloitsi talonsa pakkohuutokaupassa, kaverit ostivat sen 160 000 eurolla ja aikovat vuokrata sen Herra Taiteilijalle. Siinä sikari sauhusi ja hymy oli herkässä. Nostettiin isännän viiri salkoon (Palmun) ja kerrottiin, kuinka oli tehty suuri kulttuuriteko, ja kuinka uskottiin sutijaan taiteilijana ja suurena persoonana. Pinkes Kiinteistöt Oy toivottavasti ei pidä kovaa vuokraa, että saa herra lyhennettyä velkojaan 43 muulle velkojalle. Niitähän onkin kertynyt jo ripaukset yli miljoona. Tuotahan onkin sitten hienoa kilistellä siellä Nizzan kämpässä.

Jouko Turkka (on ainakin ollut apuhan nauttija) taasen kertoili 500 000 euron osakesalkustaan, ettei aio hyötyä niistä mitään. Osinkoja tulee rapiat 15 000 tänä vuonna. Ovat kuulemma vain tulevan kirjan lähdemateriaalia. Täytyyhän sitä olla täppiä, että saa tietoa sisäpiiristä.

Minä (apurahataiteilija) nyt olen kuitenkin ensi kuun vaihteessa oikeasti kusessa vuokrineni ja pikku lainoineni (piti auto vaihtaa ja ostaa läppäri ja asoasuntokin vaatii sen kynnysmaksun lyhennyksen).

Hei, Haloo!

Osaan kuvata latoja ihan kauniisti. Tilatkaa, saatte sopivan sävyisiä sohvanne kanssa. Antakaa vain värimalli, niin täältä pesee!

P.S
Tuohon edelliseen vain sen verran, että herra Steichen ei valitettavasti (onneksi) ole enä näkemässä tuota mielettömyyttä.

Vielä ehditte apajille. Sotheby`s jatkaa huutokauppaansa huomenna.
Edward Steichenin valokuva "The Pond Moonlight" meni hieman alle 3000000 dollarilla (aivan oikein, kyllä tuossa on 6 nollaa). Ja sitten soittelemaan. Eiköhän se numero löydy netistä.
http://www.thecityreview.com/steichen.html

Tulipa käytyä Lahdessa, kaupungissa, josta kerran lähdin, eikä sen jälkeen tullut sinne ikävä.

Leukukokoontuminen oli. Kiva oli nähdä ihmisiä ja joitakin uusiakin (ihmisiä siis, mutta ennen tapaamattomia). Nenyen Saken johdolla kiltisti luokkahuoneessa istuimme näyttöjemme edessä ja kuuntelimme kuin kuuliaiset oppilaat konsanaan. Uuttakin tuli opittua, ftp-siirosta ja uudesta Photarista. Vaan mikä ihmisen tajun vei, oli 23 tuuman littunäyttö. Ensiksi se hätkähdytti, mutta silti vielä epäröisin. Josko se putki vielä kuitenkin, ja odotellaan muutama vuosi, niin rahatkin säästyisivät. On se hyvä putki sen verran halvempi.
Ongelmahan tahtoo olla se, että niitä kunnon putkia ei enää tahdo löytyä. Ovat lopettaneet valmistuksen. Sitten kun saa kokoa ja ala-, että yläsävyjä sopuhintaan siihen littuseen, niin Kapanen hyökkää kuin sika limppuun.

Iltaan asti jaksoimme lauantaina ja sitten Antikaisille kupua täyttämään. Oli Pekka vuollut oikeaoppisesti leukulla poronpaistista käristelihat. Hyvää oli muussin ja puolukoitten kanssa.

Sunnuntai tietokoneen ääressä toinen toistamme opastaen, tosin Sakke kuitenkin Guruna. Illan hämärtyessä kotisuuntaan ajaessa alkoi inhottava vesitihku, joka hyytyi tuulilasiin, tie jäätyi ja sumu tiheni.
V-mäinen keli, mutta kotia selvisin.

Menomatkalla sain aikaiseksi yhden kuvan, paluumakalla samoin. Panoraamoja ovat ja varsinkin se paluumatkalla tehty näyttää kehityskelpoiselta. Kunhan tuonne työkoneelle pääsen, niin sitten mylly jauhamaan.

Leukussa varmaan tulevat olemaan ja niitä odotellessa tuo yllä oleva paljastakoon salaisen sivubisnekseni.

On tuo seinäkuvaus nyt jäänyt hieman taka-alalle. Se viimeinen silaus puuttuu mestarin tittelistä. Antaa nyt hetken hautua, katsotaan sitten, miten äijälle käy. Siinä odotellessa ajattelin opiskella ihmisten kuvaamista. Sellaiset miljöömuotokuvat kiinnostavat. Tänään sitten aloitin ja tuossa ylhäällä on tulos. Ei mitenkään huono näin vasta-alkajalta.

Alkaa Hourula olla jo liiankin fiini. Kaksi päivää on asennettu sälekaihtimia , ja hienolta näyttää. Nyt voidaan panna verhot kiinni, eikä paista päivänvalo sisälle. Sitten voidaankin sytyttää päivänvaloputket ja taas ollaan kuin päivällä ikään. Kätevää. Studiokuviakin voidaan valaista ihan päiväsaikaan, ei tarvitse iltapimeää odotella tai jätesäkkejä teippailla ikkunoihin. Erittäin kätevää.

Ikkunat vaan vetävät kotona huuruun. Makuuhuoneesta ei edes ulos näe. Keittiön katosta löytyi kaksi halkeamaa. Ylimmässä kerroksessa asustamme. Pelottaa vaan jos taivas putoaa aamuteellä niskaan. Puoli vuotta sitten muutimme uuteen taloon. Että se siitä suomalaisesta rakentamisen nykytasosta.

Taisi Sonera saada kannettua ison kovalevynsä perille. Nyt ainakin näyttää pääsevän tuonne Plazalle postia kuikuilemaan. Vaan eipä siellä mitään ollut, liekö tippunut tuohon kiertoliittymään.

Juhlat on ohi.
Uusi lumi ja uudet kujeet.

Jo toinen päivä menossa, kun Sonera ilmoittaa, että on pientä vikaa, korjataan kai tuotapikaa.
Ei toimi sähköposti ei. Nyt on mielestäni niitä hetkiä jo mennyt useampia.

sinne vaan

jopas sain ne komeaan rivistöön, hyvä minä
hups, mitenhän tästä ruuhkasta selvitään
Ja tästä sitten ei muuten mennä


...
Sellaista flunssanpoikasta meinaa pukata. Jäinpä siis kotiin. Apurahaselvityksen sain tehtyä ja pitäisi saada tuonne postiin laitettua, mutta kun ei suostu sähköposti toimimaan. Tilapäinen häiriö, sanovat, yritä kohta uudelleen. Mikähän se kohta oikein on, yhdeksästä asti olen yritänyt ja nyt kello jo lähenee kahta?

Joutessani sitten kiikaroin kameran kanssa tuonne ikkunan alle. Kova tuntuu olevan siellä trafiikki. Melkeinpä ruuhka. Pitihän siitä tähän laittaa mutama kuva todisteeksi. Ette te muuten uskoisi.

Lamppukaupasta soittivat, että ovat putket tulleet. Huomenna siten Hourulaan ruuvailemaan. Jo tulee päivänvalo taiteilijoille, kun toistasataa putkea saa paikkansa katossa. Hienoa!

Huvittuneena olen seurannut tuolta netistä kommentteja Fotofinlandiafinalisteista. Jos jonkinmoista salaliittoteoriaa ja klikkien keskinäistä sopupeliä nuo kameroita harrastavat keksivätkin. Vaan niinhän se on, että tasokas koulutus ei voi olla näkymättä. Ja tuomaritkin (edellinen voittaja, elokuvaohjaaja ja muotokuvaaja), kaikki samaa pientä piiriä, kuulemma. Voi, voi, hyi, hyi.