tiistaina, helmikuuta 23, 2010

Kotona ollaan


Liian kylmä. Lumi on kivaa, mutta pakkanen ei miellytä. Jonkunlaista sopivuuden rajaa siinäkin pitäisi olla. Helvetillinen kiire olisi saada kuvat aikaiseksi näyttelyyn, eikä se meikäläiseltä hetkessä suju. Suorat kuvat olisivat jo olleet valmiita, mutta kun ei semmoiseen nyt tyydytä. Triptyykkejä, diptyykkejä, tekstiä sekaan jne... Perusta on olemassa, ihan hyvä sellainen, mutta jatko on vielä hakusassa. Vaan kyllä se siitä.

Tuossa näkymä työhuoneeni eteläsiivestä.

kapa

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Grande Finale






Kotona ollaan. Ja nyt kuvien kimppuun. Kiirettä pitää, aikataulu ei anna myöten lepäilyyn, sillä kuraattori odottaa kuumeisesti , että saisi valita lopulliset kuvat näyttelyyn. Meitähän on kahdeksan kuvaajaa eri maista mukana projektissa, kahdeksast eri maasta ja kahdeksassa eri maassa kuvaamassa. Toukokuussa sitten pitäisi olla vedokset seinällä Italiassa, Reggio Emiliassa. Ja kirja painettuna.

Edellisenä päivänä ennen lähtöä jossain koillisessa rajaseudun kyläpahasessa sianlahtaus. Ihan ei mennyt eu-direktiivien mukaan, enemmänkin perinteitä kunnioittaen.
180 kiloa oli paino. Siitä sitten päivän mittaan tehtiin keitot ja makkarat. Ja läskit tietenkin friteerattiin. Ilman läskiä ei paprikamaaan asukki pärjää.

kapa

p.s.

Laitoin tähän noita naamattomia kuvia, kun on projekti kesken, eikä ole
vielä soveliasta ennen varsinaista julkistusta laittaa niitä muita (parempia) esille.

tiistaina, helmikuuta 09, 2010

Villiä luontoa etsimässä





Tänään oli luontokuvauspäivä. Keskellä erämaata virtsan hajussa etsin elämän syvintä merkitystä.

kapa

Markkinoilla



Vielä laitan pari kuvaa sunnuntaisista sikamarkkinoista.
Hyvää ruokahalua!

kapa

Kalalla


Paikallisilta markkinoilta palattuani ihmettelin pikkulammikon äärellä touhuavia vapamiehiä. Ihan piti kuvakin ottaa. Uteliaisuus kalamiehenä voitti ja piti oikein mennä kyselemään, että mitä on tullut ja mitä on tuleman. Muistikortin olin jo täyttänyt (ensimmäinen kerta elämässäni)tyttöystävässäni, Nikonissani olisi ollut tilaa, mutta kiinni vain 70-200 millinen, joten se siitä. Eri kortteja vielä käyttävät.
Eivät puhuneet kalastajat, kuin outoa kieltä, mutta näyttivät kyllä saaliinsa. Yhden olivat saaneet pyydystettyä. Ainakin viisisenttinen, enkä valehtele.

Huvinsa kullakin.

kapa

maanantaina, helmikuuta 08, 2010

Puolinäköinen



Olen saanut jonkun häiriön oikeaan silmääni, siihen työsilmääni, jolla tähtäilen maailmaa kameran kanssa. Kaksi aukkoa pimeämpi on suunnilleen näkymä, valokuvaavat ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitan, ja keskeltä maailma pienenee ja sumenee. Ei hyvä silmän kanssa työtä tekevälle. Täytyy opetella vasemmalla silmällä tarkentaminen. Tuntuu vaikealta. Kotoa sain kuitenkin hyviä uutisia.

kapa

lauantaina, helmikuuta 06, 2010

Taas




Taas avajaiset. Tällä kertaa Etnografisen museon tiloissa, siellä, jonne vietiin jo aikaisemin katsomaan Suomi-näyttelyä. Nyt alahallissa Kongo-näyttely. Olivat printanneet kankaalle ja siitähän tietää, mitä syntyy. Hirveitä kiiltoja eikä tumma pää erotu ollenkaan niitten valopilkkujen takaa. Tekstiä oli paljon, unkariksi ja englanniksi. En jaksanut hirveästi lukea. Tuollainen pitäisi olla kirjana kädessä ja rauhassa vaikka ennen nukkumaan menoa luettavana. Ei ole meikäläiselle nuo tuommoiset näyttelyt tehty. Mielenkiintoisia asioita varmaan, mutta ei tuollaisessa yhteydessä.
Kolme kuvaa todisteena, että käyty on. Tilakin on hienosti suunniteltu näyttelytarkoituksiin. Tuon puhujasedän (keskellä alhaalla) alla oli se itse näyttely lattialla seisovilla vitriineilä.

Joku ehkä tunnistaa roikkuvan rätin. Liittyy siihen Suomi-näyttelyyn. Ikään kuin johdantona ylempään kerrokseen.

kapa

torstaina, helmikuuta 04, 2010

Avajaiset




Valokuvaajien talossa avajaiset. Väkeä reilunpuoleisesti. Kummallista kiekuvaa ääntelyä kuului jostain nurkasta saapuessani, sitten päättyi ja alkoi taputus. Jatkui puheella, josta en tietenkään mitään ymmärtänyt. Mustavalkoisia klassisia hallittuja kuvia eri puolilta maailmaa. Varmaan kinolla revitty ja siksi oli raetta ja tumman pään tukkoisuutta. Olisikohan hieman prässätty herkkyyttä. Osaan sopi, joissakin häiritsi. Linja oli yhtenäinen. Lappusen poimin pöydältä, että muistaisin valokuvaajan nimen. Nyt huomaan, että onkin seuraavan näyttelyn kutsu. Siis ette saa nimeä, mutta saatte muutaman näytteen avajaisvieraitten pukeutumiskoodista.

kapa

tiistaina, helmikuuta 02, 2010

Ludwig


Tulipa käytyä museossa,jopa vapaaehtoisesti ja omin voimin, itsenäisesti ilman ulkopuolista pakotetta. Kyseessä Ludwig-museo,joka on uuden taiteen museo. Vaihtuvana näyttelynä keski- ja itäeurooppalaista videotaidetta. Sanoin kiitos ei ja ostin vain lipun perusnäyttelyyn. En jaksa noita videoita jostain syystä. Johtuneeko vuosia sitten kaksi päivää Haagissa videotaidefestivaaleilla ja meillä ARS-näyttelyssä olevat kyltit "epäkunnossa". Haagiss sentään toimivat, mutta tavara oli kuin pahimmat 60-luvun kokeelliset lyhytfilmit. En todellakaan jaksa.

Perusnäyttely oli varman päälle tehty museonäyttely. Tykkäsin kyllä, vaikka tämä päivä jäikin valjuksi. Valokuvakin oli mukana, mutta enemmän viime vuosituhannen puolelta ja ei-valokuvaajien (näin käsitin) teoksia. Ne pakolliset Warholit, Onot, Rauschenbergit ja mitä niitä nyt onkaan, tietysti. Kuvattavaa siellä olisi ollut, jotain siihen suuntaan tuli nähtyä. Oli kuitenkin kuvauskielto ja vahtitädit seurasivat kuin agentit aikoinaan. Nyt vain enemmän näkyvillä. Jotenkin tuli vaivautunut olo tuollaisesta kyttäämisestä ja seuraamisesta. Tuossa nyt kuva kuitenkin konserttipuolen aulatilasta.

kapa

Korviketta


Oli niin suolaista taas heidän ruokansa, että puolikkaan pystyin annoksesta syömään. Kastikkeessa se suola. Yrittelin sitä siirrellä (sitä kastiketta, en sitä suolaa), mutta kun oli pastapohjainen niin hieman vaikeaa. Vihannekset sitten erillään, eli etikkakurkkuviipaleet maistuivat. Jälkiruokaa en yleensä tilaa, joku roti sentään syömisessäkin ja rahan tuhlaamisessa.
Nyt oli pakko saada espressot ja jotain makeaa. Tiramisua kyselin, mutta ei ollut tarjolla, suosittelivat unkarilaista vaihtoehtoa. Hyvä niin, oli makoisaa, vaikka osa jäi lautaselle. Ei maun takia. Vatsa sen kuin kasvaa.

No, on tuota oluttakin tullut kitattua.

kapa

maanantaina, helmikuuta 01, 2010

Kotona taas





Taas "kotona" pikkupikkuhuoneessa. Nyt on kivan lämminkin sisällä. Sade lakannut ja pakkanen kiristynyt. Taitaa olla ihan oikeasti pakkasta.

Meni eilinen enemmänkin sisähommissa, ei innostanut se taivaalta tippuva räntä ja suolasohjo kengissä. Siispä kuvasin aikani kuluksi sijaiskotiani.

kapa