Tampereella tuli piipahdettua. Aamulehden studiolta kaivoimme vuoden lehtikuvia. Nyt on kooste valokuvakeskuksella odottamassa. Huomenna taidemuseolle Lumon ripustusta pähkäilemään. Näin se alkaa. Etelä-Afrikan kuratointireissusta jo aikaa, nyt sitten kuvat täällä ja toimeen. Seinille vaan!

Paluumatkalla ohitin Jämsänkoskella P-paikan ja silmissä vilahti kuvan paikka. Ei muuta kuin sopivassa kohtaa käännös takaisin ja katsomaan. Ohikulkevasta autosta näytti kelpoiselta, ei sitten paikan päällä. Siinä kuljeskelin edestakaisin polton paikkaa etsimässä, kun huomasin rannassa kummallisen laatikon. Oli joku kerberos kai kyllästynyt digiboksinsa asennukseen ja heittänyt koko helahoidon jorpakkoon. Kai se sama matka olisi ollut johonkin säällisenpäänkin paikkaan, ettei olisi tarvinnut sitä tuonne viskaista. Vaan mitä väliä, kai sen joku korjaa. Ja jos ei, niin ei sittenkään väliä. Itse en korjannut, en viitsinyt märkää turjaketta lastata kuvien sekaan.

Tuli käytyä jo viime viikon puolella Mikkelissä. Kiitosta vaan Ollille hienosta näyttelystä ja mukavista avajaisista. Stereokuvan taika-näyttely avattiin valokuvakeskuksella. Sinne kaikki katsomaan, jos siellä päin kuljette. 9.9. asti on auki. Sainpa minäkin kaikkien vastoinkäymisten kautta kuvani seinälle. Kahta minuuttia ennen avajaisia olivat kohdallaan.

Oli mukava turista ihmisten kanssa ja yhteisiä asioita löytyi moneltakin kantilta.

Huomenna Tampereelle hakemaan vuoden lehtikuvia, ovat osa kohta aukeavaa Lumoa. Sitten ripustushässäkkä kolmeen paikkaan ja kuubalaisten ja etelä-afrikkalaisten hyysääminen.
Ja tuleehan sinne pari suomalaistakin. Ulkomaaneläviä on aina hauska tavata, avartaahan se ihmisen mieltä ja antaa toisenlaista perspektiiviä. Ikävä vain, etten nyt heitä voinut kutsua kotiini. Itse tiedän reissattuani, kuinka mukavaa se on. Aina se viralliset illalliset ja kapakat voittaa. Onneksi löytyi sitten muunlaista menoa ja vieraanvaraisuutta.

8. kesäkuuta avajaiset ja näyttelyt ovat auki 30.9. saakka. Että tervetuloa Jyväskyläänkin, kun sieltä Mikkelistä kerkiätte.

Sarjasta Jyväskylä Kokoelma/Corneville Collection


Hain tänään viisi pientä sterokuvaa kehystämöstä, 206 euroa yhteensä. Mikkeliin ovat menossa, 24.5. avajaiset Mikkelin valokuvakeskuksella. Hieman tuli maksamaan tuo osallistuminen, ensin ostin G-vitosen, sellaisen pokkarin ja sitten vedokset ja kehystys. Oli tarkoitus enemmänkin kuvata, jotta olisi valinnanvaraa noista kuvista.
Torsoksihan se jäi, siitä olenkin jo aikaisemin kirjoitellut. Yhdellä kameralla kun ei ole kovinkaan helppoa noita stereoita poltella, ja toinen samanlainen hyllyssä käyttämättömänä, mutta kiellettynä. Vaan ei ne ole huonoja nuokaan. Valitettavasti en pysty kolmiulotteisena hahmottamaan, ei silmäni tuohon ristikatseeseen käänny. Sillä toisella tavalla (parallel), joka ei salli noin kookkaita kuvia, ne kyllä silmilläni hyväksyin.

Mukava oli kuitenkin eilen kuunnella kollegojen jutusteluja teeveen äärellä. Niin oli Männikkö oma itsensä, kuten Turusen Pekkakin. Joskus olen miehiä tavannut ja turistellut, Pekan kanssa varsinkin. Pekan postikorttisarja alkoi kiinnostamaan, olenhan tuota jokunen vuosi sitten itsekin harrastanut. Kaksi sarjaa, toistasataa Jyväskylästä ja viitisenkymmentä Potsdamista. Mielessä on jatkoa projektille, saas nyt nähdä. Omassa on ihmisen pysyttävä, ei kaikki tarvitse olla kiiltävää mammuttityhjyyttä alumiinille. Tai peräti Diasecille.

Huomenna printtaamaan työhuoneelle, semmoisia pieniä, joita voitte sitten tulla lauantaina pikkurahalla ostamaan Jyväskylän taidemuseolle, sinne Kirkkopuiston kupeeseen. On siellä muittenkin taiteilijoitten töitä ;)

Otetaan kesä vastaan, taas kehitin sillekin projektin. Ehkä hyvä näin, ei iske yksinäisyys liikaa päälle.

Muuta en tähän tyhjyyteen keksinyt, kuin aamupäivän lopuilla hypätä auton rattiin ja etsimään, josko jotain löytyisi täytettä. Kosken rannalla istuskelin kuunnellen sen kohinaa, oli siinä kaveri vieressä, se kamera, kun huomasin syrjäsilmällä jotain tapahtuvan. Sieltä tulivat hurukyytiä ylävirrasta ja ei kun kamera käteen ja kuvaamaan. Ei tapahtunut mitään nappia painellessa, oli virta meinaan pois päältä (siis se kameran virta). Offista onniin ja sain sentäs yhden poltoksen aikaiseksi, en tosin mitenkään hyvää sellaista, mutta tuommoisen kuitenkin.

Kevättä sitten yksikseni kiertelin saamatta kummempaa aikaan. Menihän siinä taas yksi vajavainen päivä. Kotona sauna, lampaankyljykset pannulle ja viisuja odottamaan.

Pitäisi varmaan lähteä Saimaan rannalle keräämään voimia. Kylmä on sielläkin.

P.S.
Huomasin muuten tuota kuvaa katsoessa, että etummaisella penkillä oleva sankari on tehnyt perusvirheen, on irroittanut toisen käden melasta. Miten sillä sitten ohjataan? Saa olla tosi sankari, että yhdellä kämmenellä vääntää melankulmaa oikeaksi.

Avajaiset, tänään rokulipäivä. Adolfo Veran hienoja ihmiskuvia Beninistä. Sieltä, missä minäkin olin residenssissä.

En oppinut tuntemaan Alfaa, olimme eri maailmasta. Aamulla joskus katsoin, kun hän juoksi hiekkaa pitkin loputon meri taustana. Jäntevä, hoikka ja eläväinen. Vielä elämä edessään. Alfalla oli rumpukoulu Grand Popossa, musiikki oli veressä. Yhden illan istuimme hänen kotonaan, hyvää ruokaa, musiikkia, kangaskauppakin kävi. Meitä oli siellä neljä suomalaista, yksi ruotsalainen. Tuo avoin ihminen otti meidät omakseen. Suruviesti oli minulle yllätys, Alfa on poissa. Jos sinne vielä joskus palaan, niin ei ole enää hänen hymyään vastassa. Syöpä vei nuorukaisen. Kasvakoon kukat hänen muistokseen. Paljon hän sai aikaan, iloa ihmisille.

Tulipa aamusella pitemmän päälle tallusteltua kulttuurimaiseman kehdossa. "Taatan taival"-niminen patikkareissu vanhaa taksvärkkitietä. Siellä samoissa maisemissa, missä kirjailijakin aikoinaan. Anteliaitten naikkosten tupa oli pellon pientareella luhistunut, harmaana ja vajavaisena kyhjötti. Lähistöllä uutukaisena pönöttävä ykytalo pellon halki kulkevan sepelitien jatkena.

Vaan oli taival saanut uutukaisen ilmeen, ei ihme, että kunta ei uusimmissa esitteissään sitä pahemmin mainosta. Kumisaappaat jalassa taivalsimme, ei kaupunkikengille sopiva ollenkaan. Vielä vinossa könöttävät harmaantuneet kyltit paikoillaan, kuin muistuttamassa elämän kuolevaisuudesta.

Aamulla isäntäparin seurassa miellyttävä mahantäytehetki, sanomalehti risteili ihmiseltä toiselle, palasista kun oli koottu. Sieltä muuten huomasin "hauskan" pikkuartikkelin, meidänkin lehdessä hieman eri tavalla toimitettuna, jonka kotiin tullessani huomasin. Kouluttavat Himalajalle hiihdonopettajia. Sinne siis hissejä ja hauskanpitoon! Nythän kiipeilijät ovat jo saastuttaneet M.Everestin rinteet, joten eihän tuo lisä ole ollenkaan pahitteeksi. Naturpoliksen yritysjohtaja
Ville Skinnari sanookin Hesarin mukaan, että Himalajasta muodostuu kulttipaikka, johon matkataan ympäri maailmaa. "Kohderyhmänä ovat turistit ja Intian ökyrikkaat. Keskuseen ei järjestetä junayhteyttä, jotta paikalliset köyhät pysyisivät poissa"

Hienoa Skinnari! Voitko sen paremmin sanoa?

Kylmää on tämä kevät näinä päivinä. Viimeisiä Lumon tekstejä viilailtiin, valmista pitäisi jo olla. Hermostunut taittaja höyryilee materiaalia ja kaikki jää viime tippaan kuten aina. Ammattitaidolla kuitenkin kaikki hoidetaan, venyttävä on, myös sen viimeisen lenkin.

Huomenna ? syntyvän lapsen (laskettu aika) äidin paljaalle vatsalle laitoin tänään kätöseni, sinne piirrettiin käden kuva, isä kuvasi viivat, ehkä näemme joskus tuloksen. Taiteilija on aina taiteilija, viimeisilläänkin. Reippaalla mielellä tuntuivat olevan.

Stereokuvausprojektini taisi tyssätä neljään kelvolliseen otokseen. Niillä osallistun Mikkelin näyttelyyn. Yhdelle kameralle en enää jaksa/ehdi viritellä systeemiä, viiden metrin päässä oleva kamera on edelleen käyttökiellossa, nyt sen olisi kuulemma saanut jo lainaksi, mutta ei viedä minnekkään. Näin taiteilija kollegan tarpeita tukee. Naapurilta lainattu meni toiseen käyttöön. Että se sitten siitä.

Vaan kyllä se aurinko paistaa tännekin, jos ei tänään, niin sitten huomenna. Käykääpä katsomassa, tuollaista on ulkona, kuvat sen todistakoon. Ja vaikka aisan kannattaminen olikin raskasta (tänään siitä viimeksi huomautettiin), niin jo on käsi niistä livennyt aikoja sitten. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aisankannattaja

Vappua vaan kaikille.