Auringonnousun aikaan suuntasin taas tuonne Killerille. Harmaat pilvetkin hetkeksi väistyivät antaen kohteelleni tarvitsemaani ilmettä. Nyt oli mukana 28 millinen, eilen kolmevitonen, täyskennoisessani.

Tunnin verran kuplia kuvattuani, siirryin punaisen uuden laatikon pihamaalle ja heti syöksähti tiukan tuntuinen kaveri kylkeeni:

- Mitäs puuhailet?
- Tässä vaan kuvailen, en sen kummempaa.

- Mihis kuvaat?
- Ihan itselleni.

- Jaa että itelle?
- Joo.

- Minä muuten omistan tämän.
- Aha.

- Mihin kuvaat?
- Itselleni.

- Mikä sun nimi on?
- Ei mun tartte sitä tässä sanoa.

Ottaa kännykällä läheltä pärstäkuvan ja siirtyy kuvaamaan auton rekkaria.

- Nimi?
- Eiköhän se löydy tuolta rekisterinumeron kautta. Ei mulla ole nyt halua sitä antaa.

jne... Sitten häipyy. Muutaman kuvan vielä otan ja häivyn minäkin.

Sopivan valon tullen palaan rikospaikalle. Jonain toisena päivänä. Toisenlaisen kelin vallitessa.

....................................

Tuli omistaja sen verran hyökkäävästi kuulustelemaan, että en viitsinyt ryhtyä asialliseen rupatteluun.

Kyseessä on julkinen rakennuskompleksi, ei aidattu, ei kieltokylttejä. En tunkeutunut. En kuvannut ihmisiä, enkä varsinkaan julkisrauhan piirin kuuluvaa yksityisen pihapiirin sisällä olevaa henkilöä. En käyttäytynyt häiritsevästi, enkä parkkeerannut autoa siten, että olisin estänyt vapaan pääsyn alueelle. Itse asiassa parkkeerasin autoni alueelle, jossa oli muitakin ajoneuvoja ja jota voisi sen perusteella tulkita yleiseksi asiakaspysäköintialueeksi. Tosin en huomannut P-merkkiä, en myös kieltoakaan.

Kapa

Totaalisen laiskotteluviikonlopun jälkeen oli pakko jo ottaa kamera käteen, oli sen verran hieno valo, vaikea tosin. Onneksi pilvet kiisivät sen verran vilkkaasti, ettei tarvinnut odotella ikuisuutta sopivan hetken tuloa. Tahtoo olla ilman kevyttä pilvipeittoa vähän turhan kovaa tuo auringonvalo.

Kurvasin Killerin kuplahalleille, tuonne urheilurakentamisen Eldoradoon. Ei tuollaiseen arkkitehtuuriin kulttuuripuoli kykene. Loistava muotokieli pehmeine kaarineen ja hauskasti kontrastina toistuvat suorakaiteet. Rakennusmassan hillitty väriskaala rikotaan piristävillä värielementeillä, keltainen pilkahtaa yllättävästi punaisen piipun ja sitä kantavan rakennuksen takaa, vihreä sisäänkäynti muistuttaa meitä suomalaisia ikiaikaisesta yhteydestämme luontoon. Arte Povera-tyyliset installaatiot sulautuvat saumattomasti harkitusti rikottuun monotooniseen seinästruktuuriin. Hieman ylöspäin ojentuneet tikkaat vihjailevat ikään kuin mahdollisuudesta kiivetä huipulle nauttimaan vapaana virtaavasta pohjoistuulesta.

Imponoiva kohde kaikkinensa. Tuonne on vielä palattava.

kapa

Saatiin näyttely pystyyn, Sanni Seppo, Ritva Tuomi, Jaatisen pariskunta ja meikäläinen. Lehdistöäkin saapui kolmen eri instanssin kautta, toisin kuin meillä Jyväskylässä. Siellä on "Lyyrinen puutarha", Mikkelissä.

Hyvin pidettiin huolta, helmikana maistui Holvissa. Sopivasti alkojuomaa, että kotiin autolla sitten hotelliyön jälkeen. Aaamupalalla kyllä jouduin äimistelemään tarjoulua. Juuston otan nyt esimerkiksi. Pitkä jono valmiiksi viipaloituja toisiinsa takertuneita tahmamuovilevyjä. Niitä kun yritteli ensin annetulla veitsellä irroittaa toisistaan, niin kärjellinen tarttui veitseen, haarukalla taas enemmänkin murusta. Miten olikaan nuo kaksi kumiliimajuustoa jääneet koskematta aamupalaihmisiltä.

Karjalanpiiarakoita kyllä löytyi, sellaisia pieniä, enemmänkin vehnäsiä, joita piirakkaystävänä hieman kavahdan. Munavoitakin, jossa ei voita tarpeeksi kai säästösyistä; munakokkeli kellahteli vain kapean tarjolla olevan ruokaveitsen kupeelta. Vaikea oli poimia, saatikka levittää.
Oli siinä ulkomaalaisilla varmaan ihmettelemistä, että miksi tätä voimunakokkelia?
Kaukana on karjalanpiirakka ja munavoi nykypäivän tarjoulussa.

Kiva oli kuitenkin käydä ja kiva oli istua iltaa. Kiitos vielä isäntäväelle.

Maisema hotellihuoneen ikkunasta oli värikäs. Ikkunan läpi kuvattu, sellaisen likaisen, epätasaisen harmaan.
Ei ollut objektiivissa uv-suodatinta edessä. Se olisi varmaan tehnyt tuosta täysin epäterävän. Ne tietävät, ketkä tuon tietävät.

kapa

Jyväskylän Grafiikan pajalla on tänä vuonna tullut 30 vuotta täyteen. Ensimmäinen laatuaan tässä maassa (ainakin kunnallinen). Tänään sitten Pajan taiteilijoitten, eli siellä enemmän tai vähemmän vakituisesti työskentelevien graafikoiden yhteisnäyttelyn avajaiset Galleria Harmonialla. Meidänkin taiteilijataloista mukana kaksi.

Piipahdin sinne tunniksi ja jätin emännän (yksi juhlakaluista) lipittelemään viinijuomia, sillä huomenna on aamulla lähtö Mikkelin valokuvakeskukselle ripustamaan kuviani "Lyyrinen puutarha"-näyttelyyn. Tervetuloa huomenna avajaisiin, jos siellä päin liikutte. Siinähän se on torin kupeessa se galleria.

Tuolla Grafiikan pajalla toimii myös Luovan valokuvauksen keskus ry., joka on yksi alueellisista valokuvakeskuksista. Grafiikan pajan kanssa jaamme Galleria Harmonian puoliksi. Paikallisten graafikkostarojen jälkeen onkin meidän fotareitten miniatyyrinäyttely, johon ovat kaikki enemmän tai vähemmän valokuvan kanssa työskentelevät tervetulleita osallistumaan kuvinensa. Keskuksen sivuilta löytyy ilmoittautumiskaavake vai lomakeko se nyt on. Rohkeasti osallistumaan!

Valokuvakeskuksen sivut löytyvät tuollaisella osoitteella: http://www.ccp.fi

Tuossa kuvassa graafikon retaleraukat yrittävät puhaltaa täytekakun 30 kynttilää sammuksiin johtajan opastuksella. Onneksi lähdin ajoissa pois, olisin varmaan kohteliaisuussyistä joutunut syömään tuota steariinikakkua.

kapa

Hups, meinasi valitukset unohtua. Tässä:

On se sitten per... kun ei tunnu paikallista mediaa kiinnostavan tälläisen juhlanäyttelyn ja kansainvälisesti tunnetun taidekeskuksen merkitys maakuntamme kulttuuri-imagoa nostavana instanssina. Lehdistötilaisuuten ei tullut Keskisuomalaista, ei Suur-Jyväskylän lehteä, ei sitä uutta ilmaisjakeluläpykkää, jonka nimeä en nyt muista, eikä tämän jälkeen tarvitsekaan. Ja se demarien lehtihän ei nyt koskaan käy. Ei tullut paikallisuutisia YLEn radio-, eikä TV-puolelta. Ei ketään. Fukjuu eli haistakaa paska.

Tänään on tuollainen otsikon mukainen päivä. Teemana köyhyys. Tuossa muutama lievästi aihetta sivuava kuva.

kapa

Tuli sitten Capture NX2 hommattua jokin aikaa sitten. Vielä on ohjelma hieman hakusessa. Pänni tuo Photarin päivitys, eikä nykyiselläni D700:n filet aukea. Kiertotie tosin löytyy, muunnetaan ensin DNG-muotoon jne... Ja tuo tuo Photarin päivitys: Euroopassa hinta 300 euron luokkaa, Jenkkilässä karvan alle 200 dollaria. Kaiva sitten tuosta huumoria! Ja nykyisella dollarin kurssilla. Sieltä kun yrität tilata, niin eipä onnistu, siirtyy tilaus Eurooppaan ja Eurohintoihin.

Mutta asiaan:

Eilen tuli kuvattua Kuopiossa Galleria Carree:ta. Ei siinä mitään, mutta kun tuolla Capturella avaamaan kuvia, niin kaikki 20 millin polttovälillä kuvatut kuvat ovat tuommoisia (Sigma 12-24). Thumbnailit OK. DNG-muunnoksen jälkeen Photarissa myös OK. Muut polttovälit Capturessa OK. Nikonin tukeen laitoin kyselyn, saa nähdä, mitä vastaavat, ja milloin.

Onkohan moista ilmennyt kellään muulla?

Niin, emännän näyttely haettiin Savon maalta. Sinne meni taas rahat kuin Kankkulan kaivoon. Mitään ei myyty. Hieno iso juttu Savon Sanomissa, että silleen. Vaan maistui eväät ja termospullokahvi matkan varrella.

kapa

Pientä haipakkaa on ollut. Hyvä pysähtyä hetkeksi. Vääntelyksihän sekin meni, se pysähtyminen. Vaan mieluummin väänsin tuon ruudun äärellä, kuin pimiössä. Toki nähdä piti ensin ja kuvata. Klassista kauneutta, näin vanhemmalla iällä tuokin taas pulpahtaa esille. Esteetikko kyllä olen ollut aina, ei siitä mihinkään pääse.

Eilen sain neljä työtä vietyä kehystykseen, yksi odottamassa ja maanantaina pitäisi kuvata ja vääntää valmiiksi vielä yksi. Jonkinlainen luonnos päässä, saa nähdä, miten muotoutuu. Illalla taiteilijaseuran vuosinäyttelyn avajaiset Keski-Suomen museolla, meikäläiseltäkin kolme työtä siellä. Jatkotoimiin en osallistunut valkaisuviikkojen takia. Tänään aamulla sitten työhuoneelle kaivamaan kuvia Englannin ihmisille, jotka tulivat tutustumaan meikäläisenkin tuotantoon. Tiedä, vaikka poikisi jotain?

Ja nyt hääkuvien pariin. Satasivuinen kirja taitettavana. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin/lupautuu/ajautuu...

kapa

Suppilovahveroita menin etsimään. Lehdet kirjoittavat, että nyt niitä on. Missä?
Toissa vuonna viimeksi saatiin - ja silloin paljon. Ei ole sen jälkeen näkynyt, kuin kuvissa.

Siksipä ei tule kuvaa suppiksesta, tulee kuva Jyväskylän uudesta arkkitehtuurista. Killerin ohi sienimatkalta tullessani huomasin ojapuskan takana pilkistävän jotain uutta. Siispä sinne uteliaisuuttani. Komeat urheilutunturit olivat puhaltaneet. Kyllä täällä susirajan takana osataan.

Ja nyt haravoimaan lehdykäisiä pihapiiristä. En jaksa enää istua hetkeäkään ruudun ääressä. Neljä kuvaa sain kuitenkin viimeisteltyä ja jopa printattuakin. Loppukuussa Mikkelissä nähtävillä, "Lyyrinen puurarha"-näyttely valokuvakeskuksella.

kapa