Olen täälläoloni aikana ihmetellyt, että mistä tuo maukas Black Sheep niminen kuparinruskea korkeasti vaahtoava juoma on peräisin. Eilen alamäkikävelyn aikana luulin ratkaisseeni asian. Kuvankin otuksesta sain otettua, vaikka ei ollut eläiobjektiivia matkassa, ihan vaan sellainen 2,8/24-70 Nikkori, mikä se nyt on nimeltään se tavislasi, kitti? Sillä kuvasin vasten aurinkoa ja muutin kuvan vielä
mustavalkoiseksi, jotta olisi enemmän ennenvanhaisen kuvan näköinen.

Meillähän noita ei pellolla juuri oleskele, joten ei saada myöskään sitä herkkujuomaa. Tuosta ne kai sitä lypsävät?

kapa

The Coldstones Cut



Ja tuossa kaivos



Värikynää on täälläkin käytetty


Viimeinen toimiva kaivos/avolouhos näillä seuduilla tuli katsottua. Suuremmilta kipuamisilta säästyin, sillä sain autokyydin lähistölle. Takaisin kävelin urheasti. Jalkoihin vain ottaa tuollainen pitkä ja jyrkkä alamaki.
Kuukausi sitten reunalle saatiin valmiiksi lontoolaisen kuvataiteilija Andrew Sabinin ympäristöteos, joka toimii samalla katselupaikkana louhokselle. Eräänlainen mikrokaupunki katuineen. Odotin siltä enemmän veistoksellisuutta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Minulle se nyt tarkoittaa juuri sitä, mitä sanoin.

Sehän täällä on mukavaa katseltavaa, kun ihmiset tulevat parille pintille koiransa kanssa. Meillähän tuollainen ei tule kuuloonkaan. Johan olisivat terveysviranomaiset käsirautojen kanssa poliisien avustamina viemässä autiolle saarelle loppuelämäksi.

kapa

Eilen oli pubissa musiikki-ilta. Akustista laulantaa ja soitantaa countryhengessä. Tunnelma melkein kuin kirkossa. Odotin hieman hurjempaakin menoa. Parisen tuntia siellä ja tihkusateessa kotinurkille. Nyt on pyykki pyörimässä, mutta imuroimaan en kyllä rupea. Täällä muuten pöly lentää, on kokolattiamattoa vaikka muille jakaa. Kennonpuhdistajan paratiisi.

Toimivat nuo kuvat mustavalkoisina paremmin. Väriähän tietysti originaalit.

kapa

Huh! Olipa järkyttävä alku kyläilylleni! Hieman ennen puolta päivää lähdin maleksimaan ja ei mennyt kuin pikkasen yli sata metriä, kun iski tuulenpuuska vasten ihmistä niin kovalla voimalla, että lakkini nousi ilmaan. Siis se emmerdalejunttilippikseni, johon olen niin kovasti mielistynyt. Nopea ympäripyörähdys sitä noutamaan, mutta ei ollut missään. Siis ei missään! Kadonnut oli kuin se kuuluisa pieru sinne aavikolle, Kalahariko se oli vai mikä. Mietinnän paikka, ja ankara. Miesihmisen looginen päättelykyky oli otettava ankarasti avuksi: vieressä korkea kiviaita ja takana yksityisalue. Löytyi portti suljetulle alueelle ja sinne mennessä pari lisää. Niiden takana kynsisaksilla leikattu vihertävä ruohikonpläntti, jonka keskellä rakkainpani makasi maassa. Rohkeasti astuin pyhäkölle ja nappasin päähineeni turvallisesti hoivaani. Sinne oli mokoma lennähtänyt. Hieman kyllä toruin moisesta kurittomuudesta. Säälin tunne kuitenkin valtasi mielen ja oli sitten vietävä tuo hetken kuluttua pubin lämpöisen takan ääreen rauhoittumaan. Oli kyllä sydänkohtaus lähellä.

Hieman auringonlaskun jälkeen sitten taas pyörölaatikkopäähinemiestä tapaamaan kuvauksen merkeissä. Tänään oli vielä vihaisempi kuin eilen. Hyvä, ettei silmille käynyt. Niinpä jäi tuo paikka lopullisesti kuvaamatta. Ekalla kerralla taisi mies olla jotenkin päiväuniensa jäljiltä vielä sekaisin, kun osoitti jonkin asteista ystävällisyyttä. Olisi ollut mukava saada tuo dokumentoitua, kun oli se paikka, joka antoi lopullisen potkauksen tälle kuvausprojektilleni. Vaan pitäköön paikkansa. Kadun toiselle puolella sitten mustapartaisen ravintolaan, kuvaukset hoitoon ja ruuat päälle. Tulihan sitä taasen jotain saatua aikaiseksi.

Kirkas oli ilma, ei pivenhattaraa. Kylmä. Kova syksyinen valo ei innostanut kuvaamaan.
Auringon laskettua oli puolisen tuntia aikaa hoitaa yksi projektiini liittyvä kuvaus, sillä vain silloin oli valo sopivaa. Ensimmäistä kertaa kun kun kävin kyselemässä, niin oli herra Pyöreälakki sen verran kiireinen ja sanoi yksin olevansa, että pyysi tulemaan myöhemmin. Hymyä oli täynnä ja kohtelias. Toisella kertaa sama juttu. Tänään kolmannen kerran yrittämässä, ei ollut yksin, mutta väsyneen näköinen ja ärtynyt. Jospa huomenna vielä, ja ellen onnistu, niin sitten saa olla.

Siis ruuasta lohtua ja Wine Houseen. Muutamana päivänä olen ohi kulkenut ja kiinni on ollut päivällä . Nyt ohi kulkeissani huomasin väkeä sisällä, ja niinpä uskaltauduin sisään ja italialainen ravintolahan se. Pizzan tilasin nälissäni ja talon viiniä lasillisen. Jälkisuuaksi tiramisu ja espressot. Enemmän nuo jälkiruuat maksoivat (ne ei ihan), kuin itse pizza ja pizzakin lähes tuplat mitä Jyväskylässä. Meillähän nuo pizzat ovatkin käsittämättömän halpoja. Tiramisua olen aina pyrkinyt maistamaan eri puolilla kulkeissani. Aina ovat olleet erilaisia - ja parempia kuin se kerran itse tekemäni lättänäkakku..

Tänään olen kuvannut yhden vaivaisen ruudun. Laitan sen teille nähtäväksi.

kapa

Tuulee, harmaata, sateista. Poissa eilisen kuulas syyspäivä. Siis sopivaa laitella tänne kuvia Pyhän Marian rauniakirkon hautausmaalta. Huomenna sitten projektin kimppuun. Jos saisi tällä viikolla kuvaukset hoidettua, niin jäisi vimeinen viikko patikointiin ja turistikuvauksiin. Eiliseltä turistireissultakin tarttui mielestäni oivia kuvia. Kyllä tuossa maisemakuvauksessakin jotain piilee, vai onko vain vanhojen pierujen harrastus? Tekisi melkein mieli hommata sellainen puinen fieldi. 6x9 Limppukin
olisi käypänen, saisin jopa syötettyä negat filmiskanneriini. Toisaalta kunnon panoraamapää tulisi halvemmaksi, sillä kun vetäisi sellaisen kahden kerroksen ja kymmenen ruudun pläjäyksen, niin... Tai sitten ei.

Mikäs sen sopivampaa sunnuntaina, kun lähteä patikoimaan.Tänne kerääntyvät keski-ikäiset motoristit hienoilla pyörillään ja sitten perienglantilaiset patikoitsijat reppu selässä ja kävelysauva kädessä. Sen verran ovat köyhää väkeä, että ei ole varaa heillä ostaa kunnon kävelysauvoja kuin yhdet pariskunnalle. Sitten jakavat ne kristillisesti tasan kumpaisellekin. Perunkirjoituksessa siirtynevät uudelle sukupolvelle. Olisi bisneshenkiselle paikka myydä Nordic Walkia. Eiköhän ne ruotsalaiset kohta? Tosin ovat täällä sen verran perinteitä kunnioittavaa väkeä, että saa olla lipeväkielinen kaupparatsu.

Puolitoista tuntia kohtalaisen kovaa ylämäkeä alkoi jo tuntua. Maisemat kyllä sitten taas palkitsivat. Oli sellainen maisemakuvauspäivä. En mennyt patikoitsijoitten poluille, niille ei kannata täällä viikonloppuna astua, jos haluaa olla enemmän omassa seurassaan. Viljeltyä on maisema ja lampaitten hyvä olla. Vaan ei ole turistin hyvä lailliselta tieltä poiketa, tulee mitä lie kuulia takamuksiin. On se aika vuodesta, kun lampaita kuskataan teurastamoille. Sillä ei kylläkään ole mitään tekemistä noitten kuulien kanssa. Joitakin määkijöitä tuolla vielä näkyi olevan, ja kohtalohan niilla on kova, mutta olot näyttävät olevan siihen asti siedettävät. Sen kyllä täällä huomaa lihan maussakin.

Vaan kyllä Black Sheep maistui alhaalla kylässä. Lasissa tarjosivat. Ei edes haarukkaa tarvinnut, sen verran oli pehmeää.

Iltapäivän kylällä maleksiessa ja välillä pubissa paintillisella käpsyttelin kämpille päin jalusta vasemmassa kädessä ja ruokakassi oikeassa, sekä kamera olkapäältä roikkumassaa. Avautui arkkitehtuurikuvaajalle oiva näkymä kuin salamana. Jalusta maahan, kassi myös ja nopeasti kamera olalta ja kuva. Kesti tuo valo vajaan varttiminuutin verran, mutta ehdin painaa näppylää. Vinossahan tuo on,vaan kun en näillä miniläppärini ohjelmilla saa suoristettua, jotta tyytykäätten mitä annetaan.

Ovat minusta sympaattisen näköisiä nämä talot. Valokuvaajalle tuottaa vain vaivaa hohtavan valkoiset ikkunankarmit.

Jalustaa kantelin, kun kuvasin projektiini yhden uuden kohteen. Muutenhan tuo hankaloittaa tälläistä spontaania polttelua. Kastuinkin tänään.

Omenoita, banaania, juustoa kahta lajia ja punkkua. Mukava iltapala. Mukavuudesta tuli vielä sellainen mieleen, että on miellyttävää havaita tuo pubitunnelma. Iloisia ihmisiä, ei humalaörveltämistä, takassa hiili palaa lämpimällä liekillä ja koirat makailevat lattialla, jotkut ovat sylissäkin.

Ilma viilenee, silti jotkut tulevat ulkona t-paidassa käsivarret paljaana vastaan. Joillakin ukoilla shortsit. Ei ihme etteivät lämmitä, kun ovat noin kuumaverisiä. Meikäläisellä, joka on jääkarhujen maasta, on t-paidan päällä ohut flanellipaita ja sitten tuo kuvassa näkyvä Stealth Gearin fotoliivi/takki-yhdistelmä. Eikä yhtään ole kuuma.

Sikäli antoisa päivä, että kaksi kuvausta hoidettu, sain sen autokorjaamon Remontti-Reiskankin kuvattua. Sellaisia miljöö/arkkitehtuuri/henkilökuvia on tulossa. Outo ilmaisu, mutta sittenhän näette, kun kotosuomessa saan ne käsiteltyä. Ennen en tarjoa noita näkyville. Vallitsevaan valoon olen päätynyt, ja osasyy tietenkin on se, että minkäänlaista keinovaloa kameran omaa tuikkua lukuunottamatta ei ole rasitteena. Mennään luomuna ja säitten armoilla. Ainoa valaistuksen hallinta on se, että ihmiskohde sijoitetaan valaistuksen kannalta suhteellisen sopivaan paikkaan.

Perjantain kunniaksi aasialaisessa ravintolassa ja jo tuli isäntä, tuuhea musta parta sojossa juttelemaan sitä kuuluisaa small talkia, johon ei meikäläinen ole tottunut kotomaan kielelläkään. Siinä sitten käytiin viime kesän ja talven säät ja maittemme eroavaisuudet sen suhteen. Vuodenajat jne... Kolmas kerta kyseisessä paikassa ja ensi viikolla uhkasin tulla kuvaamaan. Toivotti tervetulleeksi. Alhaalla kadulla luki hinnastossa, että ovat lopettaneet alkoholijuomien myynnin, mutta omat pullot ovat tervetulleita. Viereisestä Sparista sitten kylmä oluttölkki taskuun ja sisälle.

kapa

p.s.

Jos Emmerdaleen tarvitaan lisää väkeä pubiin rekvisiitaksi, niin tässä yksi vapaaehtoinen. Rooliasukin on jo hommattu.

Korjasin pari virhettä.

Tuli nukuttua aamulla pitkään ja sitten baanalle. Ei ollut Remontti-Reiska pajallaan, joten se ohitettiin. Kaksi kuvausta sentään sain suoritettua. Ensimmäiset fish and chipsit täällä kituseen ja taisi tuo mössö jäädä viimeiseksi. On nyt ainakin tämän päivän rasva-annos saavutettu. Kotimatkalla sitten oli pakko saada jotain raikasta, siispä omenia ostamaan. Puotiin kun astuin sisään, niin jopa ystävällinen puodinpitäjä heti tervehti, että "terve Kapa, mites hurisee, kuinka on kuvaukset menneet". Ja varmasti oli ensimmäinen kerta, kun tuohon kauppaan eläissäni olen astunut. En kyllä muista ukkoa aikaisemmin tavanneeni. Julkisuuden kiroja ;-) Punkkupullo ja pari banaania sitten omenoitten lisäksi. Että näillä mennään, ainakin tämä ilta.

Kamera reistailee. Tosin epäsäännöllisen säännöllisesti. Onneksi on GirlFriend varalla, jos kokonaan lopettaa yhteistyön.

Aamupäivällä tuli seurattua suorana lähetystä Chilestä. Sieltä vihdoin putkilosta ihminen ilmestyi. Todellista tositeeveetä. Jotenkin suuria tunteita herättävää. Onhan tuosta tehty elämää suurempi mediatapahtuma, mutta kyllä kaiken maailman turhakkeet, kuten BikkuBrothersit jää toiseksi. Tosin olen vain kerran elämässäni tuota turhaketta katsonut, ja silloinkin ensimmäisellä tuotantojaksolla. Kiitti, mulle riitti.

Tänään kuvattu kaksi kohdetta ja puhuttu huomiseksi yksi. Homma alkaa aueta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja kohteliaita, ei sellaisia jenkkien mairean lavliailaavjuu-tyyliä.

Täältä löytyy kaksi pubia, tänään olin eka kertaa siinä minulle toisessa. Söin lammasta. Maistui. Sisään pelmahti sama täti ukkonsa kanssa, joka oli nimitellyt minua aikaisemmin toisessa pubissa nuoreksi herraksi ja ystävällisesti hymy naamalla tervehti. Lötyy jo tuttuja ;-)

Isäntäväen tytär pelmahti kotokylään ja pisti heti lämmöt päälle. Nousi meikäläisen huoneen lämpötila yhdeksääntoista ja piti jo ikkunaa avata, kun tuli hiki. Onneksi vanhemmat sentään tulivat hätiin ja nyt pidetään sellaista kohtuullista 16 astetta illalla. Aamulla sitten kotoisat 13. Toivat kyllä lämpöpuhaltimen, jolla voi tohottaa, jos oikein kolottaa.

Kaikki talot täällä ovat samaa harmaata kalkkikiveä, jota täältä louhitaan. Väriläiskiä kuitenkin siellä täällä, yleisemmin sinistä ja punaista, ja kolmantena kiiltävä musta. Kiiltäviä ovat nuo muutkin kaksi väriä.

Minulla on aina ollut hankalaa aloittaa uusi projekti. Nyt on mennyt viikko huuhaillessa ja mietiessä, kun kaikki on kuitenkin erilaista mitä mielikuvitus tuotti ennen matkaa. Tänään kuitenkin pääsin alkuun. Joitakin luonnoksia olin jo kuvannut ja katsellut paikkoja "sillä silmällä". Keli oli syksyisen kuulas ja aamun jälkeen pilvetön. Siis mahdoton valo valokuvaajalle, mutta mitä mainioin keli patikoitsijalle. Neljän maissa kuitenkin valo, tai oikeammin valottomuus, lankesi ensimmäiseen kohteeseeni sopivasti ja sain kuvat otettua. Viinikauppa tietysti ja kaupan omistaja.
Iso kynnys ujon valokuvaajan lähestyä tuntemattomia, ja vielä tankeroenglannilla. Vaan näillä eväillä mennään.

Tuossa matkakuva Englannin vanhimmasta karkkikaupasta. Rakennus 1600-luvulta ja kauppa perustettu 1800-luvulla. Jollekin piti muistaakseni tuoda tuolta tuliaisia. Muistaisipa vaan, kenelle.

Sellainen leppoisa sunnuntai. Pientä kävelyä edestakaisin, välillä teehuoneessa teellä ja pikkupurtavalla. Laitan tuosta kuvan näytille, ettette luule, että vain yleisessä talossa istutaan. Pubissa sitten yksi bitteri ja käpillä illallinen. Meni päivä kutakuinkin kohtuullisesti. Pubissa vanha rouva loihe kyselemään kuvistani, kun tiirailin niitä takatelkkarista. Nimitteli meikäläistä "nuoreksi herraksi", mikä tietysti toi päivään sopivaa ilonpilkahdusta. Täällä saa tottua siihen, että vieraatkin alkavat jutella ja polulla vastaantulevaa aina tervehditään. Lippalakkinaamiointi on myös tuottanut tulosta, sillä tänään jopa kaksi turistia tuli kyselemään paikallisia asioita. Ilmoitin kohteliaasti en tietäväni.

Nyt vatsa on täynnä ja miniläppärilläni säätelen kuvia jonkunlaiseen kuntoon. Sellaisia enemmänkin turistiräpsyjä, joilla ei ole projektini kanssa mitään tekemistä. Katsotaan sitten, kun ovat esityskunnossa ne sitä varten kuvatut.

Sigulin 70-200 millinen nokalla taivalsin ja alussa meinasi mennä hermot ja D700:n lentää jorpakkoon, kun ei valotus osunut kohdalleen. Kummallista poukkoilua sinne sun tänne. Vaan löytyihän siihenkin syy, oli joku laittanut valotuksen haarukoinnin päälle. Sattuuhan sitä.

Päiväkävelyllä jokivarressa. Pientä sadetta ja sitten aurinkoakin. Ilmat vaihtelevat nopeaan tahtiin.



Panorama Walkia pitkin alaspäin. Huomattavasti mukavampaa, kuin ylös kipuaminen. Tuolla tuo Pateley Bridgekin näyttäisi alhaalla oleva. Kotipaikkani.



Auringonlaskun aikaan hieman huurteisen ikkunan läpi kuvattu iltamaisema. Tuli kiva efekti noihin valoihin.

Aamupäivällä kirjastoon netin ääreen. Ikkunassa oli isolla, että on auki 10-12:30. Vaan ei ollut. Täti siellä jotain pöydän äärellä tuherteli, mutta visusti piti oven kiinni ja salin pimeänä. Kämpillä tosin on ihme tapahtunut, Debbyltä sain salasanat ja nyt langaton verkko näyttää pientä pykälän poikasta. Kaksi tuntia tuhrasin, ennen kuin sain yhteyden toimimaan. Nyt sitten postaillaan, kun yhteyksiä annetaan.

Sellaista kevytharjoittelua olen kameralla tehnyt, ensi viikolla sitten töihin. Eiköhän tässä vielä näyttelykelpoisiin juttuihin ylletä.

Yöllä heräsin kolmelta ja huomasin, että patteri oli kylmä. Lyhyt on siis lämmitysaika. Olisiko iltaseitsemästä puolille öihin. Ei ihme että on kalsaa ja kosteaa. Nyt tosin lämmitysaikana jo lähentelee seitemäätoista. Homekin sängyn alta nurkasta tuoksahtelee. Satavuotias talo muistuttaa olemassaolostaan.

Akka ja kissa ne kadulla kulki.


7.10.
Kolmas päivä pikkukylässä. Tulo oli rasittavaa,illalla junalla Helsinkiin, yöllä lentoasemalle ja aamulla lento Manchesteriin, sieltä junalla Leedsiin, jossa vaihto ja määränpäänä Harrogate. Debby vastassa ja autolla Pateley Bridgeen, kukkuloitten ympäröimään laaksoon. Ilma oli kesäinen, jopa lämmin. Talossa sitten vähemmän lämmintä, kostean kalsa huone, mittari näytti viittätoista astetta.
On heillä lämmityssysteemikin, päivällä tietenkin kiinni. Illalla seitsemältä alkaa kuulua patterista lorinaa ja pientä lämpöä virtaa toiseen päähän laitetta. Peitto kuitenkin on paksu ja kun laittaa urheilukerraston päälle, niin hyvin nukkuu fotari parin yömyssyn kulautettua. Single Maltia tietenkin. Sellaista pehmeää ja muhevan turpeisen tervaista. Aamulla varhain se lämmön puolikas siitä patterista tietenkin sulkeutuu.

Täällä siis ollaan neljä viikkoa. Maisemat ovat houkuttelevia, jonkun verran olen kävellyt ja kiivennyt jopa yhdelle kukkulalle mahani kansa. Tekee hyvää tuommoinen ihmiselle. Auto pitäisi olla, mutta kun ajavat väärää puolta näitä kapeita teitänsä, niin ei oikein houkuta vuokraaminen varsinkaan kun siihen ei ole varaa. Tiukalla ovat varantoni, syödäkin kai pitäisi.

Aamupalaksi piirakkaa, sellaista englantilaista pyöreää jonkunlaiseen murotaikinaan leivottua, sisällä tuhtia tavaraa, ei kuten meikäläisten lihapiirakat ja pasteijat, joista saa suurennuslasin kanssa etsiä kelmeän makuista lihariisimössöä. Pois tuollainen, täällä on vaihtoehtoja, Breakfast Piekin sisältää kaikki kunnon englantilaisen aamiaisen tavarat makkarasta ja pekonista lähtien. Ja sitten ne monet muut lihaisat chutneylla maustetut kaverinsa. Teurastajan puodista niitä saa, eikä ole muovikelmussa hautuneet, rapea on kuori ja taatusti tuoretta. Pitävät täällä arvossa tuoretta ja laadukasta ruokaa, mieluiten lähialueella tuotettua. Pois markettien muoviin pakatut massatuoteet.
Pakon edessä sitten jonnekin hevon kuusessa olevaan isomman kaupungin markettiin. Ei olla menty
siihen kuin meillä, että erikoiskauppojen hinnat hipovat pilviä ja pakko hipsiä Liideliin ja Rismaan.
Tottahan laatu maksaa hieman enemmän, mutta kun se maksaa paljon enemmän, niin asiakkaat vähenevät ja hinnat nousevat vielä enemmän, kunnes asiakkaat kaikkoavat ja sekin ihanuus loppuu.
Siellähän sitten ostelet vakuumipakattua tai muovikelmussa pehmennyttä massatavaraa. Omapa on valintamme, tosin Ässän ja Koon tarkoin suunnitellun ohjelman mukaisesti. Täällä muuten nuo lihaisat piirakat maksavat punnan verran, hieman yli euron.

Ilmat täällä vaihtelevat nopsaan, nyt näkyy sinitaivasta ikkunasta. Menenpä piipahtamaan kirjastossa, jossa on kuulemma paikkakunnan ainoa yleisölle käytössä oleva nettiyhteys. Jospa saisin tämänkin postattua. Langattomasta yhteydestä on turha haaveillakaan. Siispä tämä sepustukseni ulkoiseen kovalevyyn, toivottavasti sen saa kytkettyä kirjastotädin maksulliseen koneeseen. Liitteenä ensimmäinen kuvani täältä. Iltapäivän näkymä ikkunastani heti saavutuani.

…

Niinhän siinä tietenkin kävi, että kirjasto oli tänään kiinni. Vaan lämmin oli päivä. Minulla vaatetta vaikka muille jakaa, kun paikallisista osa kuljeskeli t-paita päällä. Iltapäivän loppupuolella kämpille ja ikkuna auki, jotta paikka kuivuisi ja hieman lämpenisi. Nokosten jälkeen jo 17 astetta, mitä lienee myöhemmin illalla, kun vedet lorisevat kuumana patterin sisuksiin? Homeen hajukin satavuotiaan talon huoneen nurkasta tuntui vähenevän. Tai sitten siihen alkaa tottua.

Kuvausidean olen kypsytellyt kevyen patikoinnin aikana ja tänään jo uskaltauduin kitarakauppiaan juttusille kuvauslupaa kerjäämään. Myötämielisesti suhtautui, mutta ei kuvausta tänään, sillä valitteli olevansa väsyneet näköinen. Liekö ollut edellisenä yönä pitkäkin kitarointi? Ujo suomalaisukko on pakotettu kommunikointiin. Vaan itsehän olen tätä kerjännyt. Palailen jalustan kanssa hommiin.

Muuten hauska, tai oikeastaan hieman kiusallinen juttu on tullut eteen. Vaivojani en valittele, kunhan ilmoitan syöväni pilleriä sydämen rytmihäiriöihin. Aamulla puolikas ja illalla loput. Nyt on vaan käynyt niin hauskasti, että huoneessani piisaa sen verran kosteutta, että kun puristan (ilmatiiviin?) folion auki, niin ulos tulee pelkkää jauhoa. Kotona sieltä sukelsi napakka nappi, jonka taitoin puolikkaaksi. Haloo EU! Vaadin tiukempia pilleripakkausdirektiivejä saarivaltakuntaan!

Ostin lippiksen, sellaisen aitoenglantilaisen. Nyt en erotu mitenkaan paikallisista maajussielakelaisista.



Taalla ei ole ihmisen lupa kulkea vapaasti. Julkinen polku joen varrella. Maisemat ovat kauniit.



Ovat laitteen laittaneet yksikseen seinalle killumaan. Siksi on hieman myrtsi.



Ensimmainen kuvani taalta. Iltapaivainen nakyma kampilta.

Perilla keskella kumpujen. Tekstiakin kirjoittelin, vaan kun ei tama kirjaston maksukone niita suostu aukaisemaan. Tyytykaatte sitten muutamaan kuvaan nailta seutuvilta. Yrittelen tallentaa illalla eri muotoon ja palailen tanne, kun suostuvat pitamaan laitostaan auki.

Hurja ilmiö on tapahtunut, ehkä syynä avajaisten jatkoilla tapahtunut liiallinen alkoholin nauttminen. Vaan hauskaa oli. Jyväskylän taiteilijaseuran 65-vuotisnäyttely kyseessä. Tämä siis kehäkolmosen ulkopuolella, jossa on elämää, muutakin, kuin karhujen.

Vaan lähtö on edessä. Kuukaudeksi North Yorkshireen. Sieltä sitten lisää, jos yhteydet toimivat.

Ja se ihme, se hurja ilmiö. Harmaaseen päähäni on alkanut ilmetä kummaa juurikasvua, jonka hämmästyksekseni huomasin pääläkeani ajellessa. Hiukseni tummenevat. Onko pimeän ikuisuuden lähestymisestä viestiä, sellaista mustaa huumoria? Tiedä häntä.